Pyreneittenpaimenkoira

Pyreneittenpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Ranska
Määrä Suomessa rekisteröity 139 lk ja 881 pk
Alkuperäinen käyttö lampaiden paimentaminen
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keskimäärin 12 vuotta
Muita nimityksiä chien de berger des Pyrénées, berger des Pyrénées, Pyrenean Sheepdog, Pyrenean Shepherd, Pyrenäen-Schäferhund, pastor de los Pirineos, pürenee lambakoer, pyrtsi, pyrre, Pyr Shep
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#138 (lyhytkarvainen)
#141 (pitkäkarvainen)
Ulkonäkö
Säkäkorkeus lyhytkarvainen 40–54 cm
pitkäkarvainen 40–48 cm
Väritys fawn (hiillikkonaselvennä tai ilman), harmaa, harlekiini, brindle, musta tai musta-valkotäplikäs

Pyreneittenpaimenkoira (ransk. chien de berger des Pyrénées, baskiksi pirinioetako artzain txakurra) on ranskalainen koirarotu, joka on kotoisin Pyreneitten vuoristosta Ranskan ja Espanjan rajalta.

Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi pyreneittenpaimenkoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain. Vuonna 2018 pitkäkarvainen muunnos oli Ranskassa 15. suosituin paikallinen rotu. Listauksessa se on 16. suosituin, koska virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Pyreneittenpaimenkoirasta on kaksi rotumuunnosta:

Ulkonäkö

Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira

Pyreneittenpaimenkoira on kevytrakenteinen. Pää on kolmiomainen, kuono kapea ja kiilan muotoinen. Lyhyet korvat ovat koholla ja liikkuvaiset. Katse on hieman epäluuloinen ja silmät erittäin ilmeikkäät. Ne ovat mantelinmuotoiset ja pääsääntöisesti tummanruskeat. Vain liuskeenharmailla ja harlekiineillä sallitaan siniset tai sinitäpläiset silmät. Eturaajat ovat pystysuorat ja jänteikkäät. Häntä on melko lyhyt, sen pää on J:n muotoinen, eikä se juuri nouse selkälinjan yläpuolelle. Häntä saattaa olla luonnostaan lyhyt. Korvia ja häntiä saatetaan typistää, mutta Suomessa se on kiellettyä.

Sallitut väritykset ovat hiekanväri (engl. fawn, ransk. fauve), jossa saattaa esiintyä hiillikkoväriäselvennä, harmaa eri sävyissään, sininen mustin täplin (harlekiini, liuskeensininen), juovikas (engl. brindle, ransk. bringé), musta ja musta valkoisin täplin.

Pitkäkarvainen

Rungon pituus on säkäkorkeutta suurempi. Takaraajojen kulmaukset ovat melko voimakkaat. Käpälät ovat litteät ja soikeat. Liike on sulavaa ja maata hipovaa. Karvapeite on pitkä tai puolipitkä mutta aina tuuhea. Karvanlaatu vuohen ja lampaan karvan tapaista ja se on tiheämpää ja villavampaa varsinkin lantiossa ja reisissä. Näissä kohdissa voi helposti muodostua suortuvia, rastoja tai laattoja. Raajat ovat hapsuiset. Urosten säkäkorkeus on 42–48 cm ja narttujen 40–46 cm (2 cm ylitys tai alitus sallitaan).

Lyhytkarvainen

Lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira

Runko on hieman lyhyempi kuin pitkäkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla, lähes neliömäinen. Lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran käpälät ovat tiiviimmät ja kaarevammat sekä kulmaukset avoimemmat kuin pitkäkarvaisen. Liikkeet eivät ole niin matalat kuin pitkäkarvaisella. Pään karvoitus muodostuu lyhyestä ja hienolaatuisesta karvapeitteestä (face rase = lyhytkarvainen naama). Raajat on lyhytkarvaiset, eturaajoissa on vähäiset hapsut ja takaraajoissa housut. Säkäkorkeus on uroksilla 40–54 cm ja nartuilla 40–52 cm.

Luonne ja käyttäytyminen

Ranskassa rotua käytetään edelleen jonkin verran alkuperäisessä tarkoituksessalammaspaimenena. Nykyisin pyreneittenpaimenkoiraa pidetään useinmiten aktiivisena seurakoirana. Pyreneittenpaimenkoira on alkuperältään työkoira, joten koira tarvitsee niin henkistä kuin fyysistäkin tekemistä voidakseen hyvin. Pyreneittenpaimenkoiran kanssa voi harrastaa monia eri lajeja, joista agility on suosituin.

Pyreneittenpaimenkoira on vilkas, miellyttämishaluinen ja nopea oppimaan. Rodulle on tyypillistä varautuneisuus ja epäluuloisuus uusia ihmisiä kohtaan.

Alkuperä

Tämä ikivanha rotu on toiminut pyreneläisten paimenien apuna jo vuosisatojen ajan. Alun perin sen tyyppi, ulkomuoto ja karvapeite vaihtelivat suuresti eri vuoristolaaksojen välillä. Se toimi usein "yhteistyössä" kookkaan pyreneittenkoiran kanssa. Pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran rotumääritelmä kirjoitettiin 20-luvulla.

Lyhytkarvainen muunnos on kotoisin Pyreneitten vuoriston tasankoalueilta. Sitä arvostettiin suuresti karjanajajien ja hevoskauppiaiden keskuudessa. Lyhytkarvaisen muunnoksen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1920.

Terveys

Pyreneittenpaimenkoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2000–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet. Pyreneittenpaimenkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet ja epilepsia.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy muutamalla prosentilla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja pyreneittenpaimenkoiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.  

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 61 %:lla pitkäkarvaisista ja noin 78 %:lla lyhytkarvaisista on terveet lonkat pyreneittenpaimenkoirista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 8 %:lla pitkäkarvaisista ja 5 %:lla lyhytkarvaisista rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja puutteellista kyynelkanavan aukkoa.

Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Pyreneittenpaimenkoirat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Pyreneittenpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 22 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Koiranet Jalostustietojärjestelmä rekisteröintimäärät lk Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016..
  2. ↑ Koiranet Jalostustietojärjestelmä rekisteröintimäärät pk Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016..
  3. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2000-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  4. 1 2 3 4 5 6 Rotumääritelmä pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.4.2026.
  5. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  6. ↑ LOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019.
  7. 1 2 Rotumääritelmä lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 24.5.2026.
  8. 1 2 Pyreneittenpaimenkoirat Suomen Pyreneläiset ry. Viitattu 25.4.2026.
  9. 1 2 Pyrenean Shepherd American Kennel Club. Viitattu 25.4.2026.
  10. 1 2 Terveys Suomen Pyreneläiset ry. Viitattu 25.4.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  12. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, pitkäakarvainen (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  13. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä lyhytkarvainen (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  14. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  15. ↑ Nina Mahlanen: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  16. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 23.4.2026.

Aiheesta muualla