Rooman akveduktit

Rooman akveduktit toivat vettä antiikin Rooman kaupunkiin. Tärkeimpiä akvedukteja oli 11. Niistä vanhin oli Aqua Appia, pisin Aqua Marcia ja kapasiteetiltaan suurin Aqua Anio novus. Parhaimmillaan akveduktit toivat kaupunkiin päivässä enemmän vettä kuin mitä Tiberissä virtaa samassa ajassa.

Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. elänyt Frontinus kirjoitti Rooman akvedukteista teoksen De aquaeductu urbis Romae.

Historia

Varhainen vesihuolto

Rooman kaupungin paikalla oli paljon vesilähteitä, ja Cicero ylistääkin kaupungin perustajaa siitä, että tämä valitsi paikan, jossa on paljon lähteitä. Kaupunginmuurien sisäpuolelta on tunnistettu 23 lähdettä, joista osa on edelleen olemassa; toiset ovat kadonneet maaperän myöhemmän kohoamisen vuoksi. Frontinus sanoo, että kaupungin historian ensimmäiset 442 vuotta ”roomalaiset tyytyivät sellaiseen veteen mitä he saattoivat saada Tiberistä, kaivoista ja lähteistä. Joitakin näistä lähteistä pidetään yhä suuressa kunniassa niiden terveyttä palauttavien ominaisuuksien vuoksi, kuten Camenaen lähdettä, Apollon lähdettä ja Juturnan lähdettä.”

Frontinuksen mainitsemasta kolmesta lähteestä Camenaen lähde (Camenarum fons) sijaitsi juuri Porta Capenan ulkopuolella Caeliuksen rinteessä. Apollon lähteistä ei tiedetä mitään. Juturnan lähde (Lacus Juturnae) sijaitsi Forum Romanumilla. Muita nimeltä tunnettuja lähteitä olivat muun muassa Egerian lähde, Lupercalin lähde ja Tullianum sekä Aquae Fontinales, Aqua Damasiana ja Aqua Lancisiana.

Akveduktien rakentaminen

Tasavallan aika

Rooman ensimmäinen akvedukti oli Aqua Appia. Sen rakennuttivat vuoden 312 eaa. kensorit Appius Claudius Caecus ja Gaius Plautius Venox. Ensin mainittu rakensi kanavan ja jälkimmäinen löysi akveduktin lähteet. Aqua Appia eroaa muodoltaan kaikista muista roomalaisista akvedukteista.

Kaupungin toinen akvedukti oli Aqua Anio vetus. Sen rakentamisen aloitti vuonna 272 eaa. kensori Manius Curius Dentatus, ja sen saattoi päätökseen kolme vuotta myöhemmin Fulvius Flaccus. Vesi otettiin akveduktille nimensä antaneesta Anio-joesta. Akveduktin vesi oli varattu puutarhojen kasteluun ja viemärien huuhteluun.

Vuonna 144 eaa. Rooman senaatti, katsoen että väestön kasvu oli vähentänyt veden jakelun määrää 530:stä 430 litraan päivässä henkeä kohden, päätti, että vanhat Appian ja Anion akveduktit korjattaisiin ja että niiden lisäksi rakennettaisiin uusi akvedukti; tästä tuli Aqua Marcia. Määräraha molempiin töihin oli 8 000 000 sestertiusta. Suunnitelman toteuttaminen uskottiin Quintus Marcius Rexille. Hän valitsi joukon lähteitä nykyisen Arsolin alueelta Monte della Prugnan juurelta, ja monien vuosien väsymättömien ponnistelujen jälkeen onnistui johtamaan veden Capitoliumin korkeimmalle tasanteelle.

Aqua Tepula valmistui vuonna 125 eaa. Sen rakennuttivat kensorit Gnaeus Servilius Caepio ja Lucius Cassius Longinus. 92 vuoden ajan Tepula virtasi Roomaan omaa kanavaansa pitkin. Vuonna 33 eaa. Agrippa rakennutti Aqua Julian ja päätti sekoittaa sen noin neljän roomalaisen mailin matkalla Aqua Tepulaan ja saada aikaan yhdistetyn veden, joka laadultaan oli Tepulaa parempi, joskin hieman Juliaa huonompi. Samana vuonna Agrippa myös kunnostutti Aqua Marcian, jonka kaarilla kaksi edellä mainittuakin osittain kulkivat.

Keisariaika

Aqua Virgo valmistui vuonna 19 eaa. Augustus kaksinkertaisti Aqua Marcian veden määrän vuonna 5 eaa. lisäämällä Aqua Alsietinan eli Aqua Augustan. Frontius sanoo siitä: ”En voi käsittää miksi niin viisas hallitsija kuin Augustus toi Roomaan niin huonomaineisen ja epäterveellisen veden kuin Alsietina, ellei se ollut tarkoitettu naumachian käyttöön”, viitaten meritaistelunäytöksiä varten rakennettuun Augustuksen naumachiaan. Myöhemmin akvedukti määrättiin Transtiberinan hedelmätarhojen kasteluun.

Mikään roomalaisista akvedukteista ei saa Frontinukselta niin suurta ylistystä kuin Aqua Claudia. Hän kutsuu sitä ilmauksella ”mitä loisteliaimmin loppuun saatettu työ” (”opus magnificentissime consummavit”). Sen rakennustyöt, jotka Caligula aloitti vuonna 38 jaa., kestivät neljätoista vuotta, ja vesi saavutti Rooman vasta 1. elokuuta vuonna 52, joka oli Claudiuksen syntymäpäivä. Akvedukti oli varattu palvelemaan keisarillista palatsia.

Myös Aqua Anio novuksen rakennustyöt pani alulle Caligula vuonna 38 jaa., ja Claudius saattoi ne päätökseen yhdessä Aqua Claudian kanssa 1. elokuuta 52 hyvin suurellisessa mittakaavassa. Trajanus paransi akveduktin veden laatua. Aqua Anio novus oli kaikista roomalaisista akvedukteista suurin ja purki lähes kolmesataatuhatta kuutiometriä vettä päivässä.

Keisarikaudella noudatettiin tarkasti sääntöä, ettei kenenkään sallittu rakentaa ja avata kylpylöitä julkista käyttöä varten, ellei samalla turvattu erityistä vesihuoltoa. Aqua Virgo palveli Agrippan kylpylää ja Euripusta, Aqua Alsietina Augustuksen naumachiaa. Vuonna 79 jaa. Titus ”korjasi ajan kulumisen vuoksi sortuneen Aqua Marcian kanavan” ja lisäsi sen vesimäärää Tituksen kylpylää varten. Neron kylpylän eli Alexanderin kylpylän rakentaminen on samanaikaista Aqua Alexandrinan kanavoinnin kanssa. Samalla tavalla Aqua Trajanan rakentaminen näyttää liittyvän Trajanuksen rakennuttamaan Suran kylpylään. Akvedukti valmistui vuonna 109 jaa.

Vastaavasti Septimius Severus lisäsi vuonna 196 Aqua Marcian vedenottoa Severuksen kylpylöitä varten. Vuosina 212–213 Aqua Marciaa paransi Caracalla, joka myös rakensi sivuakveduktin Caracallan kylpylää varten.

Viimeinen keisarilliseen Roomaan johdettu vesijohto oli Aqua Alexandrina. Sen rakennutti vuonna 226 Severus Alexander Alexanderin kylpyläänsä varten. Vuosina 305–306 Diocletianus paransi Aqua Marciaa suuren Diocletianuksen kylpylän vuoksi. Arcadius ja Honorius omistivat Aqua Marcian korjaamiseen rahat, jotka oli takavarikoitu afrikkalaiselta kapinalliselta Gildolta.

Rakennelmat

Akveduktit

Roomaan tulleet akveduktit olivat:

Nimi	Rakennettu	Pituus (m)	Kapasiteetti (m³)	Korkeus (m mpy)
Nimi	Rakennettu	Pituus (m)	Kapasiteetti (m³)	Alkupisteessä	Roomassa
Aqua Alexandrina	226 jaa.	22 000,0	21 632,8	65,00	43,00
Aqua Alsietina	n. 27 eaa.–14 jaa.	32 847,8	24 766,6	209,00	16,50
Aqua Anio vetus	272–269 eaa.	63 704,5	277 865,6	280,00	48,00
Aqua Anio novus	38–52 jaa.	86 964,0	299 346,8	n. 400,00	70,40
Aqua Appia	312 eaa.	16 444,6	115 303,5	n. 30,00	n. 20,00
Aqua Claudia	38–52 jaa.	68 750,5	209 252,2	320,00	67,40
Aqua Julia	33 eaa.	22 853,6	76 195,1	350,00	63,73
Aqua Marcia	144–140 eaa.	91 424,1	296 314,2	318,00	58,63
Aqua Tepula	125 eaa.	17 745,4	28 115,1	151,00	60,63
Aqua Trajana	109 jaa.	57 700,0	118 126,8	n. 300,00	71,16
Aqua Virgo	19 eaa.	20 696,6	158 202,7	24,00	20,00
(Aqua Marcia Severiana)	196 jaa.	?	26 440,8	?	?
(Aqua Marcia Antoniniana)	212–213 jaa.	6 000,0	95 749,3	?	40,00
(Aqua Marcia Jovia)	305–306 jaa.	1 500,0	?	?	?
Yhteensä		508 631,1	1 747 311,5

Akveduktien Roomaan johtaman veden määrää voidaan arvioida vertaamalla sitä Tiberiin, jossa virtaa noin 1 296 000 kuutiometriä vettä päivässä, kun taas antiikin aikaiset akveduktit kuljettivat kaupunkiin vähintään 1 747 311 kuutiometriä päivässä. Jos arvioidaan Rooman asukasluvun olleen esikaupungit mukaan lukien miljoona, päivittäinen vesimäärä oli suurimmillaan noin 1 800 litraa henkeä kohden. Rodolfo Lanciani huomauttaa, että esimerkiksi 1900-luvun alun Roomassa, jossa väkiluku oli puoli miljoonaa, määrä oli tästä reilusti alle puolet, noin 760 litraa henkeä kohden.

Pisin akvedukteista oli Aqua Marcia, jonka pituus oli yli 91 kilometriä. Kapasiteetiltaan suurin oli Aqua Anio novus, joka toi kaupunkiin noin 299 347 kuutiometriä vettä päivässä. Aqua Trajana tuli Roomaan kaikkein korkeimpana, 71,16 metrin korkeudella merenpinnasta laskettuna. Aqua Alsietina oli matalin ja saavutti kaupungin 16,50 metrissä. Akveduktien veden laatu ei ollut tasainen. Laadun asteikossa Aqua Marcia ja Aqua Claudia olivat ensimmäisellä sijalla, seuraavana Aqua Virgo, sitten Aqua Appia, Aqua Julia, Aqua Trajana, Aqua Anio novus, Aqua Alexandrina, Aqua Tepula, Aqua Anio vetus ja Aqua Alsietina.

Nykyisellä Porta Maggiorella eli antiikin Porta Praenestinalla kohtasi kymmenen akveduktia, antiikin aikaiset Aqua Appia, Aqua Appia Augusta, Aqua Anio vetus, Aqua Marcia, Aqua Tepula, Aqua Julia, Aqua Claudia, Aqua Anio novus ja Aqua Alexandrina sekä 1500-luvulla rakennettu Acqua Felice.

Akvedukteihin liittyneet rakennelmat

Konstantinuksen aikana 300-luvulla Roomassa oli 11 suurta kylpylää, 926 muuta julkista kylpylää, 1 212 julkista suihkulähdettä, 247 vesiallasta, suuri vesiallas Stagnum Agrippae, puhumattakaan yksityistaloista, julkisista ja yksityisistä puutarhoista, satamista ja varastoista, joista jokainen oli hyvin varustettu vedellä.

Jotkut akvedukteihin liittyneet suihkulähteet olivat monumentaalisia ja runsaasti koristeltuja taideteoksilla. Agrippa koristi ediilinä toimiessaan olemassa olleet suihkulähteet kolmellasadalla marmorista ja pronssista valmistetulla patsaalla sekä neljälläsadalla pylväällä. Tunnemme vain yhden taideteoksen — Hydnen patsaan — jonka hän asetti Servilian suihkulähteelle (ad Serviliam lacum). Prometheuksen, Paimenten, Orfeuksen, Ganymedeen, Neljän kalan (Scari), Kolmen naamion jne. suihkulähteet saivat nimensä todennäköisesti patsaista ja marmoreista, joilla ne oli koristeltu.

Vain yksi suurista suihkulähteistä on säästynyt tuholta: niin kutsuttu Severus Alexanderin nymfaion, jota kansan suussa on kutsuttu nimellä “I Trofei di Mario”, ja joka sijaitsee Piazza Vittorio Emmanuelella Esquilinuksella.

Lähteet

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Lanciani, Rodolfo: The Ruins and Excavations of Ancient Rome, s. 47–59. New York: Bell Publishing Company, 1967. (englanniksi)
↑ Smith, William: ”Frontinus, Sextus Julius”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ Cicero: Valtiosta (De re publica) 2.11 (lat.).
↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.4 (lat.).
↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.11 (lat.).
↑ Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.13 (lat.).
↑ Corpus inscriptionum, VI, 1246: ”rivom aquae Marciae vetustate dilapsum refecit et aquam quae in usu esse desierat reduxit” (”Hän korjasi ajan kulumisen vuoksi sortuneen Aqua Marcian kanavan ja palautti käyttöön veden, joka oli lakannut olemasta käytössä”).
↑ Corpus inscriptionum, VI, 1245: ”aquam Marciam variis casibus impeditam, purgato fonte, excisis et perforatis montibus, adquisito fonte novo Antoniniano, in urbem perducendam curavit” (”Hän huolehti siitä, että Aqua Marcia, joka oli monien vaurioiden vuoksi estynyt, johdettiin kaupunkiin puhdistamalla lähde, leikkaamalla ja lävistämällä vuoria sekä hankkimalla uusi Antoninuksen lähde”).

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Rooman kaupungin akveduktit Wikimedia Commonsissa

[Lanciani-1] 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Lanciani, Rodolfo: The Ruins and Excavations of Ancient Rome, s. 47–59. New York: Bell Publishing Company, 1967. (englanniksi)

[2] Smith, William: ”Frontinus, Sextus Julius”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[3] Cicero: Valtiosta (De re publica) 2.11 (lat.).

[4] Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.4 (lat.).

[5] Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.11 (lat.).

[6] Frontinus: De aquaeductu urbis Romae 1.13 (lat.).

[7] Corpus inscriptionum, VI, 1246: ”rivom aquae Marciae vetustate dilapsum refecit et aquam quae in usu esse desierat reduxit” (”Hän korjasi ajan kulumisen vuoksi sortuneen Aqua Marcian kanavan ja palautti käyttöön veden, joka oli lakannut olemasta käytössä”).

[8] Corpus inscriptionum, VI, 1245: ”aquam Marciam variis casibus impeditam, purgato fonte, excisis et perforatis montibus, adquisito fonte novo Antoniniano, in urbem perducendam curavit” (”Hän huolehti siitä, että Aqua Marcia, joka oli monien vaurioiden vuoksi estynyt, johdettiin kaupunkiin puhdistamalla lähde, leikkaamalla ja lävistämällä vuoria sekä hankkimalla uusi Antoninuksen lähde”).