| Toivo Mansner | |
|---|---|
Toivo Mansner kansanedustajana. |
|
| Kansanedustaja | |
|
16.6.1942–5.4.1945, 3.6.1947–21.7.1948
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. marraskuuta 1909 Helsinki |
| Kuollut | 10. marraskuuta 1986 (76 vuotta) Tampere |
| Ammatti | toimittaja |
Toivo Hjalmar Mansner (12. marraskuuta 1909 Helsinki – 10. marraskuuta 1986 Tampere) oli suomalainen toimittaja, poliitikko ja kuntajohtaja. Hän toimi SDP:n kansanedustajana 1942–1945 ja 1947–1948 sekä Lauritsalan kauppalanjohtajana 1947–1955 ja Imatran kauppalanjohtajana 1956–1972.
Toivo Mansnerin vanhemmat olivat Nummella syntynyt seppä Gustaf Hjalmar Mansner (1886-1918) ja Messukylästä kotoisin ollut Helmi Lehtonen (1886-1962). Hänen isänsä kuoli sisällissodan jälkeen Tampereen vankileirillä.
Helsingissä syntynyt Mansner varttui Tampereella. Kansakoulun käytyään hän työskenteli Hämeen Työväen Säästöpankin juoksupoikana ja vahtimestarina. Suoritettuaan Tampereen kauppa-apulaiskoulun iltakurssin Mansner toimi vuodesta 1928 lähtien pankin konttoristina. Mansner opiskeli Työväen Akatemiassa 1930-1931, minkä jälkeen hän siirtyi SDP:n Pohjois-Hämeen piirisihteeriksi ja aloitti Kansan Lehden toimittajana 1934. Mansner toimi myös pitkään Yleisradion avustajana raportoiden muun muassa urheilutapahtumista ja tekemällä erilaisia reportaasheja.
Mansner oli Tampereen kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen 1934-1947. SDP:n oikeistosiipeä edustanut Mansner taisteli innokkaasti puolueeseen soluttautuneita kommunisteja vastaan jo 1930-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Tamperelaisen kommunistin Paavo Rosmanin mukaan hän toimi välirauhan aikana Valtiollisen poliisin ilmiantajana. Rosman väitti muun muassa Mansnerin kesällä 1940 vasikoineen Tampereen Ammatillisen Paikallisjärjestön kokouksen osallistujia etsivä Frans Valomalle, minkä johdosta kaupungissa pidätettiin useita ammattiyhdistysliikkeessä vaikkuttaneita kommunisteja. Samana syksynä Mansner valittiin Tampereella perustetun Uurtajat-nimisen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Oikeistososialidemokraattien muodostama yhdistys oli suunnattu puolueen vasemmisto-oppositiota, kommunisteja ja Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa vastaan.
Vuonna 1942 Mansner nousi varasijalta eduskuntaan Lahden kaupunginjohtajaksi siirtyneen Olavi Kajalan tilalle. Toisen kerran hänestä tuli kansanedustaja kesäkuussa 1947 Väinö Voionmaan menetettyä henkensä. Sotavuosien jälkeen Mansner oli Tampereen näkyvimpiä sosialidemokraatteja yhdessä Väinö Hakkilan ja Erkki Lindforsin kanssa. Eduskunnasa Mansner riiteli SKDL:n Yrjö Räisäsen ja K. H. Wiikin kanssa syyttäen heitä jälkiviisaudesta jatkosodan suhteen. Mansner syytti heitä myös tekopyhyydestä, koska he eivät sosialistisen eduskuntaryhmän jäseninä olleet vaatineet äänestystä sotaan lähtemisestä ja näin hänen mukaansa hyväksyivät sen. Vastauspuheenvuorossaan Räisänen kyseenalaisti Mansnerin kokemuksen eduskuntatyöstä ja kutsui tätä Horatiuksen sanoja lainaten ”röyhkeäksi parrattomaksi nuorukaiseksi”.

Vuonna 1947 Mansner valittiin Lauritsalan kauppalanjohtajaksi. Artturi Rannan siirryttyä maaherraksi hänet kutsuttiin 1956 Imatran kauppalanjohtajaksi. Mansnerin johdolla Sumatra kasvoi voimakkaasti ja sitä alettiin Kotkan tavoin kutsumaan ”Savolaisten Amerikaksi”. Hänet tunnettiin myös sikarin tupruttelustaan ja käyttämästään rusetista. Imatran kauppalan muututtua kaupungiksi 1971 Mansner jatkoi tehtävässään kaupunginjohtajan tittelillä. Saavutettua eläkeiän 1972 hän haki vielä kahden vuoden jatkokautta, mutta se kaatui yllättäen sosialidemokraattien vastustukseen, vaikka porvarit olisivat olleet siihen valmiita.
Mansnerilla oli lukuisia luottamustehtäviä. Hän oli muun muassa Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton, Suomen Kaupunkiliiton, Suomen Matkailuliiton ja Suomen Säästöpankkiliiton varapuheenjohtaja, Osuusliike Onnin hallintoneuvoston puheenjohtaja sekä Reumaliiton hallituksen ja Matkaravinnon sekä Osuusliike Voiman johtokunnan jäsen. Tampereen Yrityksessä yleisurheilua harrastanut Mansner kuului myös TUL:n Tampereen liittotoimikuntaan. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvonimi. Mansner oli sotilasarvoltaan alikersantti.
Toivo Mansner kuoli Tampereella 76-vuotiaana marraskuussa 1986. Hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.
Toivo Mansnerin ensimmäinen puoliso oli Ida Annikki Holm (1912-1942), jonka kanssa hän avioitui 1933. Leskeksi jäätyään Mansner meni 1942 naimisiin Maire Judit Haution (ent. Nordman) kanssa. Heillä oli kolme lasta.