Jayne County

Vuodet 1972–1974

Vuonna 1972 County perusti yhden ensimmäisistä protopunk-yhtyeistä, Wayne County & The Queen Elizabethin. Yhtyeessä soitti rumpuja Jerry Nolan, joka tuli vuosia myöhemmin kuuluisaksi New York Dolls-yhtyeessä. Yhtye solmi levytyssopimuksen David Bowien managerin Tony DeFriesin johtaman MainMan Artistes LTD:n kanssa, mutta heidän äänityksiään ei julkaistu.

Yhtiö käytti yli 200 000 dollaria vuonna 1974 toteutetun ”Wayne at the Trucks” -esityksen taltiointiin, mutta materiaalille ei löytynyt julkaisijaa. County koki että hänen uransa pysähtyi. Rokkaava transnainen oli liikaa aikaansa edellä musiikkiteollisuudelle. Jayne Countyn lavapersoona ja radikaali pukeutumistyyli inspiroivat kuitenkin David Bowieta ja Bowien kitaristi Mick Ronson tuotti Countyn varhaisen kappaleen ”You Gotta Get Layed to Stay Healthy”. Jaynen mukaan hänen ollessaan MainManissa hänen ideansa ”varastettiin, siistittiin” ja pakattiin uudelleen Bowien omaksi imagoksi.

Vuodet 1974–1976

Vuonna 1974 County alkoi käyttää naishormoneja kasvattaakseen itselleen naisen rinnat. Samana vuonna County perusti Wayne County and the Backstreet Boys -yhtyeen. Yhtyeessä soitti hetken aikaa rumpuja Marc Bell, josta tuli vuosia myöhemmin Ramones yhtyeen rumpali Marky Ramone. He esiintyivät varhaisella punk rockin kokoelma-albumilla Max's Kansas City: New York New Wave ja soittivat säännöllisesti Max's Kansas City-klubin lisäksi myös CBGB-klubilla.

Marky Ramone muistelee, "Wayne/Jayne County oli liian äärimmäinen. Nyt hänet hyväksyttäisiin. Mutta tuohon aikaan se oli vain liian yliampuvaa. Ihmiset eivät halunneet nähdä transvestiittiä soittamassa rock 'n' rollia. Se oli vuoden 1974 alkupuolta, mutta ihmiset puhuivat usein siitä, kuinka David Bowie varasti ideoita Jayne Countyltä, ja tämä huhu kiersi usein."

Vuonna 1976 County julkaisi singlen kappaleesta Max’s Kansas City (1976), joka oli hänen rakkauslaulunsa vakioklubilleen. Hän esiintyi samana vuonna myös Amos Poen ja Ivan Kralin ohjaamassa dokumenttielokuvassa The Blank Generation, yhdessä Richard Hellin, Blondien ja Patti Smithin kanssa. Elokuva auttoi määrittelemään mediassa New Yorkin nousevaa punkrock-skeneä

Kesällä 1976, The Dictators-yhtyeen laulaja ”Handsome” Dick Manitoba alkoi huutaa CBGB–klubin yleisöstä seksuaalista vähemmistöä loukkaavia, ivallisia herjoja lavalla esiintyneelle Countylle. Jayne Countylta meni konsertin aikana hermot huuteluun ja County, peruukki ja mekko yllään, hyppäsi alas lavalta ja pahoinpiteli Manitoban sairaalakuntoon kesken keikan. Tapaus herätti runsaasti julkisuutta New Yorkin seksuaalisen vähemmistön ja rock-piirien keskuudessa, Tapaus jakoi mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan liittyen Manitoban huuteluun ja Countyn väkivaltaiseen reaktioon.

Muutto Lontooseen (vuodet 1977–1979)

Vuonna 1977 County muutti Lontooseen, ja nousi keskeiseksi hahmoksi myös Britannian punk-skenessä, missä hän esiintyi Wayne County & the Electric Chairs -yhtyeen kanssa. Elokuussa 1977 julkaistiin EP Electric Chairs 1977 ja saman vuoden marraskuussa single ”Fuck Off”. Yhtyeen ensimmäinen albumi The Electric Chairs ilmestyi helmikuussa 1978, ja sitä seurasi kuusi kuukautta myöhemmin toinen albumi, Storm the Gates of Heaven.

Lontoossa ollessaan County tutustui Derek Jarmaniin, joka antoi hänelle -roolin punk-elokuvassaan Jubilee. Hän esiintyi myös elokuvaohjaaja Don Lettsin dokumenttielokuvassa The Punk Rock Movie, yhdessä Sex Pistolsin, The Clashin ja The Slitsin kanssa. Vuonna 1979 häneltä julkaistiin albumi Things Your Mother Never Told You.

Paluu Yhdysvaltoihin (vuodet 1980–)

County palasi Yhdysvaltoihin ja muutti nimensä virallisesti Jayne Countyksi. Ensimmäinen Jayne Countyn nimellä julkaistu albumi oli Rock 'N' Roll Resurrection (1980). Se oli taltiointi uudenvuodenaaton 1979 keikasta Torontossa. Vuonna 1983 hän esiintyi teatterituotannossa Les Girls yhdessä Holly Woodlawnin kanssa. Sitä seurasi studioalbumi Private Oyster.(1986). Vuonna 1988, hän lauloi taustoja Johnny Thundersin ja Patti Palladinin albumilla Copy Cats. ja vuonna 1989 julkaistiin Jayne Countyn minialbumi Betty Grable’s Legs. Vuonna 1993 julkaistiin albumi Goddess of Wet Dreams, ja sitä seurasi vuonna 1995 ilmestynyt albumi Deviation, joka sisältää klassikko-kappaleet ”Transgender Rock 'N' Roll” ja ”Everyone’s An Asshole But Me”.

1990-luvulla Jayne asui pitkään syrjäisessä Georgiassa, syvällä baptistien etelävaltioissa – yhdessä Yhdysvaltojen heteronormatiivisimmista ja konservatiivisimmista alueista. County on arvostellut voimakkaasti Yhdysvaltojen uskonnollista oikeistoa, jonka hän näkee vaarallisena ja fanaattisena. Hän vertaa heidän ajatteluaan Natsi-Saksaan ja pitää heidän näkemyksiään maailman asioista, kuten ilmastonmuutoksesta ja politiikasta, täysin järjettöminä.

Vuonna 1995 julkaistiin hänen omaelämäkertansa Man Enough to Be a Woman Kirja tarjoaa suorasukaisen katsauksen hänen elämäänsä, kamppailuihinsa ja hänen jättämäänsä jälkeen rockin historiassa. County ei koskaan saavuttanut listojen kärkisijoja. Musiikin valtavirta suhtautui parhaimmillaankin epäillen avoimesti transsukupuoliseen punk-rokkariin, jonka kappaleiden nimet vilisivät kirosanoja ja seksuaalisia viittauksia.

Jayne County vaikutus näkyy kuitenkin monissa myöhemmissä artisteissa, jotka rikkovat rajoja sukupuolen ja esiintymisen saralla, kuten Boy George ja Peaches. Hänen teatraaliset esiintymisensä erottivat hänet monista aikalaisistaan. Toisin kuin jotkut varhaiset punk-artistit, jotka leikittelivät sukupuolinormeilla tyylillisesti, County eli totuutensa avoimesti ja haastoi avoimesti normeja niin musiikissa kuin yhteiskunnassa.