Allen Ginsberg

Nuoruus ja opiskelu

Allen Ginsberg syntyi 1926 New Jerseyn Newarkissa ja kasvoi Patersonissa. Hänen vanhempansa olivat juutalaiset Louis ja Naomi Ginsberg, jotka kuuluivat 1920-luvun New Yorkin kirjalliseen vastakulttuuriin. Allenin isä oli itsekin runoilija, joka myös työskenteli englannin opettajana.

Ginsberg sai kasvatuksen, jossa korostuivat monet progressiiviset piirteet. Hänen äitinsä oli kommunismin kannattaja, ja lisäksi hän oli myös nudisti. Äiti kärsi myös mielenterveyden ongelmista. Naomi oli useita kertoja Ginsbergin lapsuuden ja aikuisuuden aikana mielisairaaloissa. Ginsberg kirjoitti myöhemmin äidilleen juutalaiseen rukoukseen perustuneen runon ”Kaddish” (1961), jossa hän kertoo äitinsä elämäntarinan.

Ginsberg arvosti nuorena erityisesti Wilt Whitmania, mutta high schoolissa Edgar Allan Poesta tuli hänen suosikkirunoilijansa. Ginsberg kävi ensin Montclair State Collegea, mutta saatuaan 1943 juutalaiselta yhdistykseltä stipendin hän pystyi 1943 aloittamaan Columbian yliopistossa. Hän suunnitteli ensin isänsä tavoin uraa asianajajana, mutta vaihtoi nopeasti pääaineensa kirjallisuustieteeseen. Ginsberg suoritti 1948 alemman korkeakoulututkinnon.

Kirjallisen uran alku

Ginsberg ystävystyi yliopitossa Beat-sukupolven keskeisiin tekijöihin nousseihin William S. Burroughsin, Neal Cassadyn ja Jack Kerouacin kanssa. Hän sai samoihin aikoihin myös Blake-näyksi kutsumansa äänihallusinaation, jossa William Blake luki runojansa. Ginsberg kertoi, ettei tapaukseen liittynyt päihteitä, vaikka hän myöhemmin yritti palata näyn herättämiin tunteisiin huumeiden avulla. Ginsbergin mukaan hallusinaatio oli hänen maailmankatsomukselleen oleellinen hetki, joka vaikutti hänen elämäänsä ja uraansa.

Ginsberg muutti 1954 San Franciscoon, missä hän tutustui paikalliseen runokenttään oppi-isänsä William Carlos Williamsin opastuksella. Hän tapasi muun muassa runoilija Kenneth Rexrothin, jonka avustuksella hän onnistui järjestämään galleriassa Six niin sanotun Six Gallery reading -tapahtuman. Se pidettiin 7. lokakuuta 1955, ja sitä pidetään Beat-sukupolven alkuhetkenä. Siellä lausuttiin ensimmäistä kertaa muun muassa Ginsbergin runo ”Huuto”.

Ginsberg julkaisi esikoiskokoelmansa Howl And Other Poems vuonna 1956. Kokoelma ja sen runo ”Huuto” (Howl) vei kustantaja-runoilija Lawrence Ferlinghettin useisiin sensuurioikeudenkäynteihin. Kohun ansiosta Ginsbergin teos tuli kuitenkin kuuluisaksi, ja sitä puolustivat oikeudessa monet tunnetut kirjallisuusalan henkilöt, kuten Mark Schorer, Kenneth Rexroth ja Walter Van Tilburg Clark. Puolustuksen ansisosta tuomari Clayton W. Horn päätti teoksen puolesta eikä pitänyt sitä säädyttömänä.

Poliittinen toiminta

Ginsberg oli koko uransa ajan aktiivinen politiikassa, mikä näkyi usein myös hänen runoudessaan. Hän viittasi usein muun muassa 1930-luvun työväenliikkeen taisteluihin, suosittuihin radikaaleihin ja mccarthyismiin. Runossa ”Wichita Vortex Sutra” hän päättää Vietnamin sodan maagiseen ja runolliseen kuvaukseen ja tekee saman ydinvoiman vaaroille runossa ”Plutonian Ode”.

Ginsberg oli 1960-luvun puolivälissä mukana vastakulttuurin ja sodanvastaisissa liikkeissä. Hän oli luomassa muun muassa niin sanottua flower power -liikettä, jossa sotaa vastustaneet mielenosoittajat edistivät rauhan ja rakkauden arvoja Vietnamin sodan tuhon vastapainona. Ginsberg oli 1967 järjestämässä hindujen melā-festivaalien pohjalta Human Be-In -tapahtumaa, joka inspiroi myöhemmin monia muita vastakulttuurin tapahtumia.

Ginsberg joutui uransa aikana myös useasti vaikeuksiin poliittisten näkemyksien ja toimiensa seurauksena. Hänet pakotettiin lähtemään Kuubasta, kun hän vuonna 1965 vieraili siellä ja valitti Havannan yliopistossa homojen kohtelusta. Samana vuonna hänet pyydettiin lähtemään Tšekkoslovakiasta, kun Prahan opiskelijat kruunasivat hänet ”Toukokuun kuninkaaksi”. Yhdysvalloissa Ginsberg pidätettiin 1967 New Yorkissa sodanvastaisissa mielenosoituksissa ja 1972 Richard Nixonin vastaisessa mielenosoituksessa. Hän ja Peter Orlovsky pidätettiin 1978, kun he istuivat junaraiteilla pyrkiessään estämään ydinjätettä kuljettavaa junaa.

Hengelliset vaikutteet

Ginsbergiä kiinnosti koko uransa ajan runoudessa myös hengelliset ja näynomaiset tekijät, ja nämä asiat saivat hänet myös kokeilemaan useita huumeita. Hänen itsensä mukaan esimerkiksi ”Huudon” toinen osa oli kirjoitettu meskaliinin, ”Kaddish” amfetamiinin ja ”Wales – A Visitation” LSD:n vaikutuksessa. Ginsbergin suhtautuminen huumeisiin kuitenkin muuttui, kun hän tutustui 1962 Intiassa meditaatioon ja joogaan, joiden hän uskoi olevan tietoisuuden kehittämisessä huumeita parempia. Hän kuitenkin edelleen ajatteli, että psykedeelit voisivat auttaa runojen kirjoittamisessa.

Ginsberg alkoi kinnustua idän uskontoihin erityisesti mantrojen ansiosta. Niissä käytetty rytmi, hengitys ja äänimaailma muistutti häntä runoudesta. Hän alkoi yhdistää mantroja runoihin, ja runonlausunnoissa hän usein toisti mantroja löytääkseen oikeanlaisen tunnelman.

Ginsberg tutustui myös buddhalaiseen munkkiin Chögyam Trungpaan, joka vaikutti myös hänen runouteen. Ginsberg opiskeli 1970-luvulla Trungpan Naropa-instituutissa Coloradosa. Hän myös opetti siellä runoutta ja kääntyi 1972 buddhalaisuuteen annettuaan Bodhisattva-lupauksen. Ginsberg, Anne Waldman, John Cage ja Diane di Prima olivat 1974 perustamassa Jack Kerouac -koulua Naropa-instituutin alaisuuteen. Ginsberg sai kouluun opettajaksi muun muassa Ron Padgettin ja William S. Burroughsin.

Viimeiset vuodet ja kuoleman jälkeen

Ginsberg oli hippiliikkeen esikuva, joka teki myös yhteistyötä monien muusikoiden ja säveltäjien kanssa, joihin lukeutuivat Bob Dylan, Paul McCartney, The Clash ja Philip Glass. Ginsberg asui New Yorkin Lower East Sidella.

Ginsberg oli koko uransa jokseenkin ristiriitainen hahmo, ja esimerkiksi hänen jäsenyytensä aikuisten miesten ja nuorten poikien välisten seksisuhteiden sallimista ajavassa NAMBLAssa katsottiin ongelmalliseksi. Ginsberg itse kertoi liittyneensä järjestöön vain puolustaakseen sananvapautta.

Ginsberg sairasti viimeisinä vuosinaan diabetestä ja hepatiittiä, ja hänellä vielä vuonna 1997 diagnosoitiin maksasyöpä. Tämän jälkeen hän teki 12 lyhyttä runoa. Hän sai huhtikuussa aivohalvauksen ja vaipui koomaan. Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin.

Ginsbergin viimeisten vuosien runoja julkaistiin vuonna 2000 kokoelmassa Death & Fame: Poems, 1993–1997. Hänen esseitään puolestaan julkaistiin samana vuonna kokolemassa Deliberate Prose: Selected Essays, 1952–1995. Niissä Ginsberg käsittelee ydinaseita, Vietnamin sotaa, sensuuria, runoilijoita Walt Whitmaan ja Gregory Corso sekä muita tunnettuja henkilöitä, kuten John Lennonia ja Robert Frankia.