| Kuvasz | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 424 |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | vahti- ja suojeluskoira, seura- ja harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 9 vuotta |
| Muita nimityksiä | Hungarian Kuvasz, Kuv |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #54 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 48–62 kg narttu 37–50 kg |
| Säkäkorkeus | uros 71–76 cm narttu 66–70 cm |
| Väritys | valkoinen tai norsunluunvärinen |
Kuvasz on unkarilainen laumanvartijarotu, joka kehitettiin vuosisatojen saatossa suojelemaan karjaa, omaisuutta ja omistajaansa susilta, muilta pedoilta ja varkailta.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia kuvaszin pentueita.

Kuvasz on vahva ja kookas valkoinen laumanvartijarotu. Rotu on ruumiinrakenteeltaan hieman korkeuttaan pidempi, suorakaiteen muotoinen. Kuvaszin pää on kiilamainen ja kuivahko, silmät ovat tummat ja hieman vinot, luppakorvat ovat kolmion muotoiset ja korkealle kiinnittyneet.
Kuvaszin selkä on keskipitkä, ja lanneosa lyhyt ja tiivis. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta, ja vatsalinja kohoaa takaosaa kohti. Häntä on alaskiinnittynyt, ja riippuvan hännän pää kaartuu hieman ylöspäin. Kuvaszin luusto ja lihakset ovat voimakkaat. Kuvasz liikkuu kokoisekseen kevyesti ja joustavasti.
Kuvaszilla on tiheä, lyhyehkö tai keskipitkä ja laineikas karvapeite. Karva on kohtalaisen kovaa ja muodostuu peitinkarvasta sekä aluskarvasta. Päässä, korvissa ja käpälissä karva on lyhyttä, tiheää ja suoraa, samoin eturaajojen etuosassa ja sivuilla sekä takaraajoissa polvien alapuolella. Raajojen takaosassa, kaulassa ja rinnassa sekä hännässä karva on pidempää. Rungossa keskipitkä (4–12 cm) ja laineikas karva muodostaa usein harjanteita, töyhtöjä ja tupsuja. Väriltään kuvasz on valkoinen tai norsunluunvärinen, pigmentti on aina musta.
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 71–76 cm ja nartuilla 66–70 cm välillä. Ensiksi mainitut painavat noin 48–62 kg ja jälkimmäiset 37–50 kg.
Rotumääritelmän mukaan kuvasz on rohkea ja itsevarma vahti, joka puolustaa suojeltavaansa jopa henkensä uhalla. Huonosti kohdeltuna siitä voi tulla aggressiivinen. Kuvasz suhtautuu tyypillisesti varautuneesti vieraisiin ihmisiin.
Nykyisin rodun edustajat ovat perhekoiria, jotka vartioivat perheen taloa ja pihaa. Harvemmalla on enää mahdollisuutta karjan vartiointiin. Rotu ei sovellu kerrostaloon eikä rivitaloon.

Kuvasz on ikivanha Unkarin alueelle keskiajalla vakiintunut paimenkoira, joka on pysynyt pääpiirteiltään muuttumattomana 1600-luvulta lähtien. Sen esivanhempien uskotaan olleen kotoisin muinaisesta Turkista ja Tiibetistä, eikä täten liene sattumaa että esimerkiksi akbash muistuttaa sitä suuresti. Valkoiset paimenkoirat tulivat nykyisen Transilvanian alueelle Karpaattien keskustasangolle unkarilaisten miehityksen aikana 900-luvulla. Niitä käytettiin vartioimaan ja puolustamaan karjalaumoja villieläimiä ja varkaita vastaan. Kuvaszia käytettiin kuningas Matias Corvinuksen aikakaudella jonkin verran apuna metsästyksessä. Aateliset käyttivät sitä myös henkivartijanaan, ja alun perin ainoastaan kuninkaallisten lähipiiriin kuuluneilla oli oikeus omistaa sellainen. Karjanpaimennuksen harvinaistuttua rotua on käytetty huomattavasti harvemmin alkuperäisiin tehtäviinsä, ja nykyisin se on löytänyt tiensä kyliin ja kaupunkeihin. Nykyään kuvasz toimii lähinnä vartiokoirana.
Ensimmäinen rotumääritelmä kuvaszille laadittiin vuonna 1905, jolloin alkoi myös rodun rekisteröinti ja kasvatus jalostustarkoituksessa. FCI hyväksyi rodun vuonna 1936. Toisen maailmansodan aikana kuvaszit hävisivät monen muun rodun tavoin lähes sukupuuttoon. Sodan jälkeen kasvatusta jatkettiin eloon jääneistä yksilöistä.
Nimi kuvasz tulee "aateliston aseistettua vartijaa" tarkoittavan turkkilaisen sanan kawasz virheellisestä kirjoitusasusta sekä "jousiampujaa" tarkoittavasta arabialaisesta sanasta kawwasz.
Ensimmäinen kuvasz tuotiin Suomeen Ruotsista vuonna 1976. Vuonna 1979 syntyi ensimmäinen suomalainen kuvasz-pentue. 1970- ja 1980-luvuilla Suomeen tuotiin useita kuvaszeja lähinnä Ruotsista ja Norjasta, ja vasta vuonna 1989 tuotiin ensimmäinen kuvasz rodun alkuperämaasta Unkarista. Kasvatustyö oli hyvin pienimuotoista aina 1990-luvun alkuun saakka, ja vuonna 1992 syntyi Suomen kolmas kuvasz-pentue. Siitä lähtien pentueita on syntynyt muutamia vuosittain. Suomen kuvaszkanta perustuu pääosin muutaman aktiivisen kasvattajan kasvatustyölle. Tuontikoirista valtaosa on peräisin Ruotsista ja Unkarista.

Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja syöpäsairaudet. Kuvaszin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet sekä osteokondroosi.
Noin 86 %:lla kuvaszeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 4 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 4 %:lla rodun edustajista.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy kaihia ja etenevää verkkokalvon surkastumaa. Kuvaszin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä.