Pumi on keskikokoinen ja kevyehkö, rakenteeltaan neliömäinen paimenkoira. Pumin pää on ilmeikäs, kuonon pituus on hieman alle puolet pään pituudesta. Silmät ovat hieman vinot ja tummat. Pumilla on kärjistään hieman taittuvat pystyt korvat, jotka liikkuvat eloisasti. Se kantaa häntäänsä kiepillä selän päällä.
Turkki on kiharaa, ja se muodostuu pohjavillasta ja karkeammasta päällyskarvasta. Ihanteellinen turkki on säänkestävää eikä huopaannu. Pumin turkkia hoidetaan kampaamalla tarvittaessa ja nyppimällä tai leikkaamalla. Karva kasvaa jatkuvasti ja vaatii säännöllistä hoitoa.
Pumin turkki on yleisimmin harmaa. Harmaat pumit syntyvät mustina ja alkavat harmaantua yleensä jo ennen luovutusikää. Harmaita pumeja on eri sävyisiä, aina vaaleasta hopeanharmaasta grafiitinharmaaseen. Muita sallittuja värejä ovat musta, valkoinen ja mustamaskinen kellanruskea eli fawn (maszkos fakó), jonka sävy vaihtelee kermanvärisestä keltaiseen ja punaiseen. Kaikenvärisillä pumeilla kuuluu olla musta pigmentti huulissa ja kirsussa. Myös muunvärisiä pumeja syntyy, rotumääritelmä luettelee värivirheenä muun muassa monivärisen ja ruskean.
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 41–47 cm (ihanne 43–45 cm) ja narttujen 38–44 cm (ihanne 40–42 cm) välillä. Urokset painavat 10–15 kg (ihanne 12–13 kg) ja nartut 8–13 kg (ihanne 10–11 kg).
valkoinen
fawn
harmaa
musta
vasemmalta oikealle: harmaa, valkoinen, harmaa, fawn ja musta
Luonne ja käyttäytyminen
Luonteeltaan pumi on vilkas ja eloisa. Pumi on myös melko äänekäs ja ilmoittaa yleensä haukkumalla vieraista. Pumi kiintyy paimenkoirien tapaan voimakkaasti perheeseensä ja saattaa olla hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Tämän vuoksi pumin riittävään sosiaalistamiseen on kiinnitettävä huomiota jo pennusta saakka. Pumilla on sievästä ulkomuodostaan huolimatta vielä paimenkoiran luonne ja vaistot tallella.
Alkuperältään pumi on paimenkoira, mutta Suomessa se on saanut suosiota agilitykoirana. Pumille sopivat myös muut koiraharrastukset, kuten toko ja palveluskoiralajit. Myös koiratanssi ja flyball sopivat rodulle. Pumi on nopea, vilkas ja helposti motivoitava, joten se sopii moniin vauhdikkaisiin lajeihin.
Alkuperä
Harmaa pumi
Pumi on saanut alkunsa 1600–1700-luvulla, jolloin Unkariin tuli karja- ja lammaslaumojen mukana saksalaisia ja ranskalaisia pystykorvaisia terrieri- ja paimentyyppisiä koiria. Uudessa kotimaassaan kyseiset koirat risteytyivät paikallisen pulin kanssa. Vuosikausien ajan pumia pidettiinkin vain pulin paikallismuunnoksena, kunnes se lopulta tunnustettiin roduksi 1900-luvun alussa. Pumin rotukirja on ollut pitkään avoin. Tämä tarkoittaa sitä, että rotuun on voitu hyväksyä unkarilaisia maatiaistyypin koiria, jotka ovat täyttäneet pumin rotumääritelmän. Vielä 1970-luvulla pumin jalostuksessa on käytetty muita unkarilaisia paimenkoirarotuja, pulia ja mudia.
Etymologia
Pumi tarkoittaa tietyntyyppistä lammaskoiraa, ja nimitystä käytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1815.
Pumi Suomessa
Eniten pumeja rekisteröidään rodun kotimaassa Unkarissa. Suomessa on eniten pumeja rodun kotimaan jälkeen. Pumi on Suomessa suosittu harrastuskoira ja on nykyisin unkarilaisista paimenkoirista suosituin. Suomeen ensimmäiset pumit saapuivat 1970-luvun alussa, ja vuonna 1973 syntyi ensimmäinen pentue. 1990-luvulla pumi oli suosionsa huipulla. Parhaimmillaan pumeja rekisteröitiin noin 150 vuodessa, muosina 2020–2025 Suomessa syntyi pumin pentuja enää noin viisikymmentä vuosittain.
Terveys
Pumi elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä tapaturmat. Pumien tyypillisimmät terveysongelmat ovat patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja eturistisidevauriot.
Noin 69%:lla pumeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 8%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Pumin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 9%:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja pumeja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa noin 15%:lla rodun edustajista.
Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Pumeilla esiintyy keskimääräistä koirarotua useammin polven eturistisidevaurioita.
Pumit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Pumin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 12%. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.
↑Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson:The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population.Scientific Reports,5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546.doi:10.1038/s41598-021-88876-3ISSN2045-2322Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Unkari
.jpg)
