Rotu on maailmanlaajuisesti pieni. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi Mudin pentuja noin viisikymmentä vuosittain.
Ulkonäkö
Mudi on ulkonäöltään pystykorvainen, hieman korkeuttaan pidempi paimenkoira. Sillä on kolmionmuotoiset korvat. Mudin silmät ovat aina mahdollisimman tummat ja hieman vinot. Pigmentti on sopusoinnussa koiran värityksen kanssa – ruskealla mudilla on ruskea pigmentti, tuhkanvärisellä grafiitinharmaa, ja muunvärisillä musta. Mudilla on ilmeikäs, hapsullinen häntä. Häntä on levossa alhaalla, ja liikkeessä tai koiran ollessa tarkkaavainen se nousee kiepille selän päälle. Joskus syntyy harvinaisia synnynnäisiä töpöhäntiä, joiden pituus voi vaihdella aivan muutaman nikaman mittaisesta hännästä puolikas- tai ¾-mittaiseen häntään. Unkarissa mudien häntiä on perinteisesti myös typistetty, mutta Suomessa typistäminen on ollut kiellettyä jo useiden vuosien ajan.
Mudi on kokoonsa nähden hyvin suorituskykyinen ja voimakas. Säkäkorkeus on 38–47cm (ihannekorkeus urokset 43–45cm, nartut 40–42cm). Mudi on rakenteeltaan melko kevyt ja elastinen, jolloin se on tehokas työkoira. Mudin liike on kevyttä ja energiaa säästävää ja rotu on normaalisti kulmautunut. Rakenne on liioittelematon ja terve.
Kiiltävä turkki on päässä ja raajoissa lyhyttä ja tiivistä, muualla rungossa kihartuvaa tai laineikasta. Turkki on säänkestävä, sillä siinä on pohjavillaa, mutta pohjavillan määrä on vähäisempi kuin peitinkarvan määrä.
Kampaaminen silloin tällöin riittää pitämään koiran takuttomana. Karvaa ei leikata tai trimmata. Karva hylkii luonnostaan siihen tarttuvia varpuja tai risuja, ja vaikka se onkin lyhyttä raajoissa ja päässä, se on tiheää ja tiivistä, ja suojaa koiran ihoa. Mudin turkki pestään tarpeen mukaan, yleensä kerta tai muutama vuodessa riittää.
Hyväksytyt värit ovat valkoinen, fawn (fako), ruskea (barna), tuhkanharmaa/siniharmaa (hamvas), blue merle (cifra) ja musta.
fawn
blue merle
musta
Luonne ja käyttäytyminen
Mudi on keskikokoinen, vilkas ja älykäs paimenkoira, joka on utelias ja kiintynyt omistajaansa. Se on yhteistyöhaluinen, taistelutahtoinen ja fyysisesti kova, mutta ohjaajaa kohtaan yleensä pehmeähkö ja helposti koulutettava. Mudi sopii erinomaisesti aktiivisiin harrastuksiin, kuten palveluskoiralajeihin (haku, jälki, etsintä), tottelevaisuuteen tottelevaisuuskokeeseen, agilityyn, rally-tokoon ja moniin muihin lajeihin. Kun se saa riittävästi toimintaa, mudi on kotona rauhallinen ja hyvin sopeutuvainen.
Alun perin mudi on jalostettu Unkarissa karjan paimentamiseen ja vahtimiseen. Paimennusvietti, nopea reagointi, vahva vahtimistaipumus ja puolustusvietti näkyvät yhä. Oikein ohjattuna se puolustaa laumaansa rohkeasti mutta hallitusti ja on helppo koira arjessa, myös taajamaolosuhteissa. Moni nykyajan mudi pääsee paimentamaan vain satunnaisesti, mutta osa työskentelee yhä maatiloilla paimenina.
Alkuperä
Mudi
Mudi on yksi kolmesta pienestä unkarilaisesta paimenkoirasta, ja sen lähimpiä sukulaisia ovat unkarilaiset pumi ja puli sekä kroatianpaimenkoira. Sen uskotaankin kehittyneen 1700–1800-luvulla pumin, pulin ja joko saksanpystykorvan tai pystykorvaisten saksalaisten paimenkoirien välisistä risteytyksistä. Rodun esi-isiä eli nykyisen Unkarin alueella kuitenkin jo ennen kuin unkarilaiset paimentolaisheimot asettuivat alueelle. Mudin sukulaisrotu kroatianpaimenkoira on kuvattu piirroksin ja kirjoituksin jo 1300-luvulla, ja koiratyyppi on ikivanha ja kehittynyt ilman suunnitelmallista jalostusta paimenten työkoirana vastaamaan käyttötarkoitustaan. Ennen 1800-luvun loppupuolta unkarilaiset paimenkoirat jaettiin kahteen luokkaan: pieniin ja suuriin. Näistä pienikokoisia (mudi, pumi ja puli) risteytettiin keskenään.
1930-luvulla tri Deszö Fényesi oli yksi ensimmäisiä nykyisen mudin kasvattajia, ja hän myös antoi sille nykyisen nimen. Toisen maailmansodan myötä unkarilaisten rotujen populaatiot vähenivät merkittävästi, ja niistä osa lähes kuoli sukupuuttoon. 1960-luvulla mudi elvytettiin jäljelle jääneistä yksilöistä, ja vuonna 1966 tri Zoltan Balassy kirjoitti uuden rotumääritelmän.
Rekisteröinti ja rotumääritelmä
Mudi tunnistettiin omaksi, erilliseksi roduksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen rotumääritelmä mudille laadittiin Unkarissa vuonna 1936 ja tuolloin se myös tunnustettiin siellä viralliseksi roduksi. Unkarin kennelliitto (MEOE) avasi rodulle oman rekisterin 1963 ja siihen siirrettiin pumin ja pulin rekistereistä koiria, sekä otettiin mukaan myös rekisteröimättömiä koiria rotuunottotarkastuksen kautta. Sitä ennen mudit olivat rekisteröity ensin pulin ja myöhemmin pumin pystykorvaisina muunnoksina. Unkarin kennelliitto (MEOE) esitti vuonna 1965 FCI:lle mudin hyväksymistä omaksi roduksi, ja vuonna 1966 FCI vahvisti mudin rotumääritelmän ja hyväksyi mudin omaksi rodukseen.
Vuonna 1966 voimaan tullut rotumääritelmä hyväksyi väreiksi vain mustan, valkoisen ja musta-valkokirjavan värin. Vuonna 2001 rotumääritelmää päivitettiin ja siihen lisättiin enemmän värivaihtoehtoja. Suurin osa mudeista on yhä rekisteröimättömiä paikallisia paimenkoiria.
Terveys
Mudi
Mudi elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä eutanasia käyttäytymishäiriöiden takia. Mudin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, epilepsia, atopia ja allergiat.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 9%:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja mudeja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 70%:lla mudeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 6%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja puutteellista kyynelkanavan aukkoa. Mudin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, polvilausunto ja silmälausunto.
Mudeilla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Mudit ovat yksi vähiten sisäsiittoisista koiraroduista. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Mudin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 10%.
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Unkari
