Pituusmerkki

 
Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä
ĀāÀàÄäÅåÃãĈĉ
ČčĆćÇçÐðĐđƉɖ
ÉéËëÊêƑƒĞğĜĝǦǧ
ĠġĤĥĦħÏïIıİiǨǩ
ĿŀŁłŊŋŃńÑñƠơ
ÔôŐőÕõŌōÖöØø
ŘřſŜŝŠšŞşŦŧ
ÞþŮůŬŭŰűÜüŴŵ
ǷƿȲȳŹźŽžŻżƷʒ
Ligatuureja
ÆæIJ ijŒœẞß
Tarkkeita
´`^ˇ
¨˜¯
Luettelo kirjaimista

Pituusmerkki ( ¯ ) on kirjaimen yläpuolelle lisättävä tarke. Siitä käytetään myös nimeä makron, joka on peräisin kreikan sanasta μακρός (makros) ’suuri’. Sillä on merkitty alun perin kreikan kielen pitkiä vokaaleja, mutta sen käyttö on laajentunut ajan myötä myös muihin kieliin ja muihin käyttötarkoituksiin.

Käyttö

Pituusmerkkiä käytetään erityisesti pitkien vokaalien sekä toonien merkitsemiseen.

Pitkien vokaalien merkintä

Pituusmerkkiä käytetään pitkien vokaalien merkitsemiseen havaijissa, latviassa, liettuassa, liivissä ja maorissa. Sitä käytetään sanakirjoissa usein myös muinaiskreikan ja latinan pitkien vokaalien merkitsemiseen. Näiden lisäksi sitä käytetään samaan tarkoitukseen japanin Hepburn-järjestelmän mukaisessa latinisaatiossa ja sanskritin IAST-standardin mukaisessa translitteroinnissa.

Havaijissa pituusmerkkiä kutsutaan nimellä kahakō. Se on peräisin sanoista kaha ’merkki’ ja kō ’pitkä’. Sitä kutsuttiin aikaisemmin nimellä mekona, joka on havaijin kieleen mukautettu muoto alkuperäisestä kreikan sanasta makros. Pituusmerkki esiintyy kirjaimissa ā, ē, ī, ō ja ū ja se ilmaisee, että kyseinen vokaali ääntyy pitkänä.

Latviassa pituusmerkki esiintyy neljässä vokaalissa: ā, ē, ī ja ū. Se osoittaa, että vokaali ääntyy pitkänä.

Liettuan ainut kirjain, jossa on pituusmerkki, on ū /uˑ/. Pituusmerkki osoittaa, että vokaali ääntyy pitkänä. Liettuassa on myös muita pitkiä vokaaleja, mutta niiden merkitsemiseen käytetään ogonekia, joka ennen osoitti äänteen nasaalisuutta, sekä yhdessä tapauksessa yläpuolista pistettä. Muut pitkää vokaalia osoittavat kirjaimet ovat ą /ɐˑ/, ę /æˑ/, ė /eˑ/, į /iˑ/, y /iˑ/ ja ų /uˑ/.

Maorissa on viisi kirjainta, joissa on pituusmerkki: ā, ē, ī, ō ja ū. Niillä merkitään maorin viittä pitkää vokaalia. Maorissa pituusmerkkiä kutsutaan nimillä pōtae ’hattu’ ja tohuto.

Toonien merkintä

Pituusmerkkiä käytetään pinyin-järjestelmän mukaisessa mandariinikiinan latinisaatiossa ensimmäisen toonin merkkinä. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa pituusmerkki osoittaa keskitoonia.

Pituusmerkki-kirjaimet tietokoneessa

Pituusmerkkiä käytetään latinalaisessa, kreikkalaisessa ja kyrillisessä kirjaimistossa. Unicode-merkistöön sisältyvät seuraavat koostemerkit, joissa on pituusmerkki:

Kantakirjain Koostemerkki Selite
suuraakkonen pienaakkonen suuraakkonen pienaakkonen
Latinalainen kirjaimisto
A U+0041 a U+0061 ĀU+0100 āU+0101A ja pituusmerkki
ǞU+01DE ǟU+01DFA ja treema sekä pituusmerkki
ǠU+01E0 ǡU+01E1A ja yläpuolinen piste sekä pituusmerkki
E U+0045 e U+0065 ĒU+0112 ēU+0113E ja pituusmerkki
ḔU+1E14 ḕU+1E15E ja pituusmerkki sekä gravis
ḖU+1E16 ḗU+1E17E ja pituusmerkki sekä akuutti
GU+0047 gU+0067 ḠU+1E20 ḡU+1E21G ja pituusmerkki
IU+0049 iU+0069 ĪU+012A īU+012BI ja pituusmerkki
LU+004C lU+006C ḸU+1E38 ḹU+1E39L ja alapuolinen piste sekä pituusmerkki
O U+004F o U+006F ŌU+014C ōU+014DO ja pituusmerkki
ǬU+01EC ǭU+01EDO ja ogonek sekä pituusmerkki
ȪU+022A ȫU+022BO ja treema sekä pituusmerkki
ȬU+022C ȭU+022DO ja tilde sekä pituusmerkki
ȰU+0230 ȱU+0231O ja yläpuolinen piste sekä pituusmerkki
ṐU+1E50 ṑU+1E51O ja pituusmerkki sekä gravis
ṒU+1E52 ṓU+1E53O ja pituusmerkki sekä akuutti
RU+0052 rU+0072 ṜU+1E5C ṝU+1E5DR ja alapuolinen piste sekä pituusmerkki
U U+0055 u U+0075 ŪU+016A ūU+016BU ja pituusmerkki
ǕU+01D5 ǖU+01D6U ja treema sekä pituusmerkki
ṺU+1E7A ṻU+1E7BU ja pituusmerkki sekä treema
YU+0059 yU+0079 ȲU+0232 ȳU+0233Y ja pituusmerkki
ÆU+00C6 æU+00E6 ǢU+01E2 ǣU+01E3Æ ja pituusmerkki
Kreikkalainen kirjaimisto
ΑU+0391 αU+03B1 ᾹU+1FB9 ᾱU+1FB1alfa ja pituusmerkki
ΙU+0399 ιU+03B9 ῙU+1FD9 ῑU+1FD1ioota ja pituusmerkki
ΥU+03A5 υU+03C5 ῩU+1FE9 ῡU+1FE1ypsilon ja pituusmerkki
Kyrillinen kirjaimisto
ИU+0418 иU+0438 ӢU+04E2 ӣU+04E3kyrillinen i ja pituusmerkki
УU+0423 уU+0443 ӮU+04EE ӯU+04EFkyrillinen u ja pituusmerkki

Koostemerkit tarkenäppäimellä

Pituusmerkin sisältävien koostemerkkien tuottamista varten on laajennettuun suomalaiseen näppäimistöön lisätty erityinen tarkenäppäin, joka liittyy samaan näppäimeen kuin perinteinen treeman (¨) tarkenäppäin (Å-kirjaimen oikealla puolella). Pituusmerkki-kirjaimen voi tuottaa painamalla ensin treeman näppäintä yhdessä sekä AltGr-näppäimen että vaihtonäppäimen kanssa ja sitten erikseen kantakirjaimen näppäintä (tarvittaessa yhdessä vaihtonäppäimen kanssa):

AltGr·⇧ Shift·¨ + A → ā
AltGr·⇧ Shift·¨ + ⇧ Shift·A → Ā

Tarkenäppäin ei ensi painalluksella näytä tekevän mitään, mutta se jättää järjestelmän odottamaan seuraavaa näppäilyä, joka kertoo, mihin kirjaimeen pituusmerkki on tarkoitus liittää. Teknisesti tarkenäppäin väliaikaisesti muuttaa näppäinasettelua, niin että seuraavaksi painettava näppäin ei tuotakaan tavanomaista kirjainta vaan siihen perustuvan koostemerkin.

Joskus koostemerkkiin voi sisältyä kaksikin tarketta. Tällaisen merkin kirjoittaminen ei välttämättä onnistu edes laajennetulla näppäimistöllä, mutta ainakin joissain Linux-järjestelmissä (esim. Debian 5.0) se on mahdollista painamalla ensin ylemmän tarkkeen tuottavaa näppäinyhdistelmää, sitten alemman tarkkeen näppäinyhdistelmää ja lopulta kantakirjaimen näppäintä.

´ + AltGr·⇧ Shift·¨ + E → ḗ
AltGr·⇧ Shift·¨ + AltGr·. + R → ṝ

Yhdistyvä pituusmerkki

Pituusmerkki-kirjaimen ei aina tarvitse olla koostemerkki, sillä Unicode-merkistöön sisältyy myös niin sanottu yhdistyvä pituusmerkki (U+0304, engl. combining macron), jonka voi liittää periaatteessa mihin tahansa kantamerkkiin. Yhdistyvä tarke on kirjoitusmerkki, joka ei vie rivillä lainkaan tilaa vaan asemoituu edeltävän kirjoitusmerkin yläpuolelle; esimerkiksi tässä ā on muodostettu tavallisesta a-kirjaimesta (U+0061) ja sen perään lisätystä yhdistyvästä pituusmerkistä. Fontista ja ohjelmistosta tosin riippuu, miten hyvin yhdistyvä tarke käytännössä osuu kohdalleen, ja jos fontissa ei ole lainkaan yhdistyvää pituusmerkkiä, kantamerkin perässä voi sen sijaan näkyä puuttuvaa merkkiä osoittava nelikulmainen korvikekuvio.

Joissain laajennettua suomalaista näppäimistöä käyttävissä Linux-järjestelmissä (esim. Debian 5.0) yhdistyvän pituusmerkin voi kirjoittaa painamalla ensin erityistä yhdistelmänäppäintä (jollaisena usein toimii oikeanpuoleinen Windows-näppäin) ja sen jälkeen tarkenäppäintä kaksi kertaa peräkkäin:

Yhdistelmä + AltGr·⇧ Shift·¨¨

Yhdistyvän pituusmerkin lisäksi Unicode merkistössä on yhdistyvä yläviiva (U+0305, engl. combining overline), joka on määritetty hieman pitemmäksi kuin pituusmerkki. Perättäisiin kantamerkkeihin yhdistyvien yläviivojen pitäisi periaatteessa muodostaa yhtenäinen pitkä y̅l̅ä̅v̅i̅i̅v̅a̅, mutta fontista, kantakirjainten leveydestä ja tekstin välistyksestä riippuu, tapahtuuko niin käytännössä.

Itsenäiset pituusmerkit

Latin 1 ‑merkistöön sisältyy myös erillinen pituusmerkki (¯ U+00AF, engl. macron tai toisinaan overline, overbar), joka ei ole tarke vaan itsenäinen rivin yläosaan asemoituva vaakaviiva. Joissain fonteissa se näyttää aivan samanlaiselta kuin pituusmerkki-tarke ilman kantakirjainta, mutta toisinaan se on selvästi pitempi, joten fontista riippuen useasta perättäisestä pituusmerkistä (¯¯¯¯¯) muodostuu joko katkonainen tai yhtenäinen pitkä yläviiva. Laajennetulla suomalaisella näppäimistöllä erillinen pituusmerkki voidaan tuottaa painamalla tarkenäppäimen jälkeen välilyöntinäppäintä tai painamalla tarkenäppäintä kaksi kertaa peräkkäin:

AltGr·⇧ Shift·¨ + Välilyönti → ¯
AltGr·⇧ Shift·¨¨ → ¯

Unicode-merkistössä on lisäksi niin sanottu tarkkeenomainen pituusmerkki (ˉ U+02C9, engl. modifier letter macron), joka on yleensä aivan samannäköinen kuin pituusmerkki-tarke ilman kantakirjainta. Se on tarkoitettu käytettäväksi lähinnä kielitieteellisissä yhteyksissä. Sen suhde Latin 1 ­‑pituusmerkkiin on kuitenkin epäselvä, sillä niiden mahdollista merkityseroa ei ole Unicode-standardissa täsmennetty.