Elämä
Melanippides oli Kritonin poika ja kotoisin Melokselta Kykladeilta. Hänen äidinisänsä oli runoilija Melanippides vanhempi, joka oli Sudan mukaan myös Kritonin poika ja toimi 500- ja 400-lukujen eaa. taitteessa. Nuorempi Melanippides on näistä kahdesta tunnetumpi. Usein vanhempi ja nuorempi Melanippides on luettu samaksi henkilöksi.
Nuoremman Melanippideen ajoitus voidaan määrittää vain epävarmoin perustein. Hänen voidaan sanoa eläneen noin 400-luvun eaa. puolivälissä. Hän oli nuorempi kuin Lasos Hermionelainen ja Diagoras Meloslainen, ja eli samaan aikaan komediakirjailija Ferekrateen kanssa. Melanippides asui jonkin aikaa Makedonian kuninkaan Perdikkas II:n hovissa ja kuoli siellä, joten hänen kuolemansa on ajoitettava ennen vuotta 412 eaa.
Runous
Melanippides kirjoitti lyyrisiä lauluja ja dithyrambirunoja sekä monia muita teoksia, kuten eeppisiä runoja, epigrammeja ja elegioita. Useita säkeitä hänen runoistaan on säilynyt, samoin seuraavat runojen nimet: Marsyas, Persefone ja Danaidit. Nämä nimet ovat johtaneet jotkut myöhemmät tutkijat harhaan ajattelemaan, että Melanippides olisi ollut tragediakirjailija; sama virhe on tehty myös monien muiden dithyrambirunoilijoiden suhteen.
Melanippideen korkeasta arvostuksesta runoilijana todistaa muun muassa Ksenofon, joka esittää Muistelmissa, että Aristodemos asetti hänet dithyrambirunoilijoiden ykköseksi, rinnallaan Homeros (eepos), Sofokles (tragedia), Polykleitos (kuvanveisto) ja Zeuksis (maalaustaide) kukin oman taiteenalansa suurimpana mestarina. Plutarkhos mainitsee Melanippideen Simonideen ja Euripideen rinnalla yhtenä musiikin etevimmistä mestareista.
Melanippides ei kuitenkaan välttynyt vanhan komedian komediakirjailijoiden moitteilta, sillä he syyttivät usein aikansa lyyrikoita muinaisen musiikin vakavan kauneuden turmelemisesta. Ferekrates asettaa hänet tällaisten turmelijoiden kärkeen ja syyttää häntä siitä, että hän pehmensi ja löyhensi vanhaa musiikkia lisäämällä lyyran kielien lukumäärän kahteentoista (tai ehkä oikeammin kymmeneen), ja näin raivasi tietä Kinesiaan, Frynniksen ja Timotheoksen vielä suuremmille uudistuksille.
Aristoteleen mukaan Melanippides hylkäsi kokonaan antistrofisen rakenteen ja otti käyttöön pitkät johdannot (ἀναβολαί, anabolai), joissa musiikin ja runouden perinteinen yhteys – jota muinoin pidettiin olennaisena – katkaistiin. Pseudo-Plutarkhos kertoo, että hän kumosi entisen käytännön, jossa huilunsoittaja oli runoilijan palkkaama ja kouluttama ja alisteinen tälle. Tässä lienee kuitenkin virhe, sillä Pseudo-Plutarkhoksen lainaus Ferekrateelta, jota hän käyttää väitteensä tueksi, ei mainitse huilumusiikkia lainkaan vaan käsittelee ainoastaan lyyraan tehtyjä muutoksia. Toisaalta Athenaios siteeraa Melanippideen Marsyas-runosta kohtaa, joka osoittaa, että hän hylkäsi huilumusiikin kokonaan ja halveksi sitä.
Melanippideelta säilyneet katkelmat kokosi Theodor Bergk. Meleagros Gadaralaisen mukaan joitakin Melanippideen hymneistä oli mukana hänen Seppeleessään (Stefanos):
»νάρκισσόν τε τορῶν Μελανιππίδου ἔγκυον ὕμνων»
»narkisson te torōn Melanippidū enkyon hymnōn»
»ja narsissin, joka kantaa kirkassanaisen Melanippideen hymnejä»
