Nikotiini

Nikotiini
Nikotiini
Nikotiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(S)-3-(1-Metyyli-2-pyrrolidinyyli)pyridiini
Tunnisteet
CAS-numero 54-11-5
ATC-koodi N07BA01
PubChem CID 89594
DrugBank DB00184
Kemialliset tiedot
Kaava C10H14N2 
Moolimassa 162,231 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Tiheys 1,0097 (20 °C) g/cm³
Sulamispiste −79 °C
Kiehumispiste 246 °C
Liukoisuus veteen liukenee täysin veteen ja on hyvin liukoinen etanoliin, dietyylieetteriin ja kloroformiin
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 100 % suoneen/ihon alle pistettynä, 80–90 % poltettuna, 60–80 % nenäsumutteena, 50–79 % suun limakalvoilta, 20–44 % syötynä
Metabolia Lähinnä maksa: CYP2A6, CYP2B6, FMO3 ym.
Puoliintumisaika 2 tuntia nikotiinille, 16 tuntia kotiniinille
Ekskreetio virtsa
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(AU) D(US)

Reseptiluokitus


Riippuvuusalttius Korkea
Antotapa höyrystettynä, nuuskattuna, suun/nenän limakalvoilta imeytettynä, nieltynä, imeyttämällä iholta, peräpuikkona

Nikotiini on lähinnä virginiantupakkakasvista saatu yleisesti käytetty päihde ja pyridiineihin kuuluva alkaloidi, jota käytetään myös hyönteismyrkkynä ja nikotiinin vieroitushoidossa. Suomessa nikotiinia myydään valmistenimillä Nicorette (depotlaastari, sumute suuonteloon, imeskelytabletti, inhalaattori, resoribletti, lääkepurukumi), Nicotinell (depotlaastari, lääkepurukumi, imeskelytabletti), Nicovel ja Zonnic (pussi suuonteloon, imeskelytabletti, sumute suuonteloon).

Nikotiini vapauttaa aivoissa dopamiinia. Lähinnä tästä johtuu nikotiinin käytön mielihyvää aikaansaava vaikutus. Nikotiini toimii parasympatomimeettinä ja on useimpia nikotiinireseptoreita aktivoiva molekyyli, eli agonisti, ja suurissa määrin saatuna voi aiheuttaa myrkytyksen. Nikotiini aiheuttaa riippuvuutta vieroitusoireidensa kautta.

Nikotiinia esiintyy luonnostaan erityisesti virginiantupakassa, palturitupakassa ja tupakkapiturissa (Duboisia hopwoodii). Ainetta on myös huomattavasti vähäisemmässä määrin muissa kasveissa, erityisesti koisokasveissa kuten perunassa, tomaatissa ja munakoisossa. Nikotiini toimii korkean nikotiinipitoisuuden kasveissa, kuten tupakkakasveissa (Nicotiana), ensisijaisesti kasvinsyöjiä torjuvana aineena myrkyttäen vaikkapa kasveja syöneitä hyönteisiä. Nikotiinin tuotto kasveissa kuten virginiantupakassa lisääntyy jälkikäteen muun muassa auksiinivälitteisesti kasvin juurten vaurioituessa esimerkiksi hyönteisten takia.

Historia

Nikotiini on nimetty tupakkakasvin, eli Nicotiana tabacum, mukaan. Kasvi on puolestaan nimetty Jean Nicot de Villemainin mukaan, joka toimi Ranskan suurlähettiläänä Portugalissa. Hän toi 1560-luvulla Portugalista nuuskaa lahjaksi Ranskan kuningatar Katariina de' Medicille ja pian se oli suosittu tuote Pariisin hienostopiireissä.

Nikotiinin tupakasta eristivät 1828 ensimmäisinä lääkäri Wilhelm Heinrich Posselt ja kemisti Karl Ludwig Reimann, jotka pitivät ainetta myrkkynä. Nikotiinin empiirisen kaavan (C5H7N) selvitti 1843 tiedemies Louis Melsens. Melsens ilmoitti kuitenkin kaavan väärin, sillä hiilen atomimassan uskottiin tuolloin olevan kuusi vaikka sen nykyään tiedetään olevan 12. Nikotiinin varsinaisen kemiallisen rakenteen selvittivät Adolf Pinner ja Richard Wolffenstein 1893. Nikotiinin syntetisoivat ensimmäisinä Amé Pictet ja A. Rotschy 1904.

Brittiläinen fysiologian professori John Newport Langley havaitsi 1905 kemoreseptoriteoriaa tutkiessaan nikotiinin stimuloivan parasympaattista hermostoa. Pohjaten Langleyn ja muiden tutkimuksiin, saksalainen farmakologi Louis Lewin totesi 1920-luvulla nikotiinin aiheuttavan tupakan päihdyttävät vaikutukset ja kirjoitti asiasta 1924 kirjassaan Phantastica.

»The decisive factor in the effects of tobacco, desired or undesired, is nicotine, which is contained to the extent from 2 to over 7 %, according to the kind of tobacco and it matters little whether it passes directly in the organism or whether it is smoked.»
(Louis Lewin 1924 julkaisemansa kirjan Phantastica 1998 käännöksessä.)

Kokeellisesti asia varmistui 1941 kun Lennox M. Johnston piikitti itseensä ja muihin henkilöihin suonensisäisesti nikotiinia ja kirjoitti sen vaikutuksista. Hän totesi tupakan polton olevan olennaisesti sama asia kuin nikotiinin käyttö samalla tapaa kuin oopiumin käyttö on olennaisesti sama asia kuin morfiinin käyttö.

Fyysiset ominaisuudet ja kemia

Nikotiinin luonnossa harvinaisempi (R)-enantiomeeri. Tertiäärinen amiini on emäksisyytensä vuoksi protonoitunut kehon fysiologisissa (pH ~7) tai neutraaleissa oloissa kuten kuvassa on esitetty.

Nikotiini on karvaan makuista, limakalvoja ärsyttävää, puhtaana väritöntä, lievästi emäksistä, hygroskooppista ja öljymäistä nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Nikotiini voi olla myös väriltään kellertävän ruskeaa: ilman hapen vaikutuksesta nikotiini hapettuu ruskehtavaksi. UV-säteily ja happi muuntavat nikotiinia nikotiinioksidiksi, nikotiinihapoksi (B3-vitamiini) ja metyyliamiiniksi. Nikotiinilla on kaksi enantiomeeriä, (+)-(R)-nikotiini (eli d- tai L-isomeeri) ja (-)-(S)-nikotiini (l- tai D-isomeeri), joten se on optisesti aktiivinen.

Nikotiinin leimahduspiste on 95 °C ja itsesyttymislämpötila 240 °C. 25 °C ja/tai 1 atm oloissa (ellei toisin mainita) (R)-nikotiinin paino on 162,231 g/mol, kiehumispiste 246 °C, sulamispiste –79 °C, 20 °C tiheys 1,0097 g/cm3, 20 °C taitekerroin 1,5282, 298 K protoniaffiniteetti 963,4 kJ/mol, 298 K kaasufaasin emäksisyys ΔemäsG 932,6 kJ/mol, dissosioitumisvakio pKa 8,02 ja 293,2 K permittiivisyys 8,937.

Nikotiinin kahdesta enantiomeeristä (R)-nikotiini on luonnossa harvinaisempi ja sitä esiintyy 0,1–1,2 % kokonaisnikotiinista erilaissa tupakkatuotteissa kuten savukkeissa ja nuuskassa. Poltettavan savukkeen savussa tämä arvo on kuitenkin 2–3 %, sillä osa (R)-enantiomeeristä muuntuu tupakan palamisessa (S)-enantiomeeriksi. Muunnokselle on ehdotettu useaa reaktiomekanismia. Muunnos ei todennäköisesti johdu nikotiinin pyrolyyttisestä sisäisestä rasemisaatiosta, vaan useista monimutkaisemmista reaktioista savun aineiden kanssa. (S)-Nikotiini on noin 18 kertaa myrkyllisempi (reesusmakakeille LD50 on 0,33 mg/kg) kuin (R)-nikotiini (LD50 6,15 mg/kg). Fyysisiltä vaikutuksiltaan ne ovat osin samankaltaiset. (S)-Nikotiini sitoutuu keskimäärin 10 suuremmalla affiniteetillä nikotiinireseptoreihin.

Nikotiinia voidaan tuottaa synteettisesti, mutta tämä on kalliimpaa kuin erottelu tupakkakasvista. Siksi esimerkiksi sähkösavukkeiden nikotiininesteiden nikotiini on peräisin lähinnä tupakasta.

Vasemmalta oikealle: sytisiini; A-84,543 ja 3-bromosytisiini.

Eräs tunnettu nikotiinin johdannainen on sytisiini ja sitä on käytetty pitkään nikotiinivieroituksessa Itä-Euroopassa, ensimmäisenä Bulgariassa 1964 alkaen. Erityisen voimakkaita α4β2 nikotiinireseptoreihin nikotiininkaltaisesti vaikuttavia aineita ovat muun muassa epibatidiini (hyvin myrkyllinen kloorialkaloidi), A-84,543 ja 3-bromosytisiini.

Käyttötarkoitukset

Erilaisia nikotiinituotteita. Yllä on irtonuuskaa ja nuuskapusseja, alla savukkeita.

Nikotiinia käytetään yleisesti päihteenä muun muassa polttamalla sitä kuivatusta tupakkakasvista tehtyjen savukkeiden muodossa, jotka sisältävät keskimäärin 2 milligrammaa nikotiinia per savuke. Nikotiinia käytetään myös nuuskaamalla ja nesteeseen liotettua nikotiinia höyrystävällä sähkösavukkeella.

Nikotiinia myydään vieroitushoitoon myös inhalaattoreina, laastareina, nikotiinipurukumina, kielenalus- ja imeskelytabletteina sekä huulen alle laitettavana tyynynä. Nikotiinikorvaushoitotuotteet ovat ainoita lääkkeitä, joita saa Suomessa myydä apteekkien ulkopuolella. Nikotiinia sisältävät korvaushoitotuotteet ovat olleet myydyimpiä itsehoitolääkkeitä vuodesta 2007 lähtien. Nikotiinikorvaustuotteista myydyimpiä ovat nikotiinipussit. Nikotiini on ollut vuodesta 2015 lähtien Suomen myydyin lääkeaine.

Nikotiinia ja sen johdannaisia käytetään myös hyönteismyrkkynä. Sitä käytetään esimerkiksi kärytenauhana tuhohyönteisten hävittämiseen kasvihuoneissa viljeltävistä kasveista. Kärytenauhan käytön ajaksi kasvihuone on suljettava tiiviisti ja lukittava. Nikotiinin myrkyllisyyden vuoksi kärytenauhan käyttäjältä vaaditaan kasvinsuojelun erityistutkinnon suorittaminen.lähde?

Historiallisesti nikotiinia on käytetty sekä rauhoittavana että lihaskouristuksia vähentävänä lääkkeenä. Tämä käyttö lopetettiin 1900-luvun alussa nikotiinin myrkyllisyyden vuoksi.

Vaikutusmekanismi

Reseptorisitoutumisellaan nikotiini vapauttaa kahden hermosolun väliseen viestintään käyttämään synapsirakoon dopamiinia, josta dopamiini liittyy dopamiinireseptoreihin ja saa aikaan hermovasteen.

Nikotiini saa aikaan mielihyvää aiheuttavan dopamiinin vapautumisen aivoissa sitoutumalla agonistina ionikanavina toimiviin nikotiinireseptoreihin, erityisesti alatyypin α4β2 nikotiinireseptoreihin. Nikotiini toimii kuitenkin antagonistina kahdessa nikotiinireseptorityypissä: α9 ja α10. Nikotiini lisää myös asetyylikoliinin ja glutamaatin erittymistä jossain määrin sekä säätelee serotoniinin, noradrenaliinin, gamma-aminovoihapon ja sisäsyntyisten opioidien (kuten β-endorfiinin) vapautumista. Hermoston tottuminen jatkuvaan nikotiinialtistukseen saa aikaan nikotiiniriippuvuuden vieroitusoireet.

Nikotiinilla on (R)- ja (S)-enantiomeerit. (R)-Nikotiiniin verrattuna (S)-nikotiini on nikotiinituotteissa paljon yleisempi, sitoutuu voimakkaammin nikotiinireseptoreihin ja on siten pääosin vastuussa muun muassa savukkeiden polton päihdyttävistä vaikutuksista.

Nikotiinireseptoreita on tiheästi mesolimbisen alueen ja prefrontaalikorteksin dopaminergisissa hermoissa. Pääasiallisesti reseptorit sijaitsevat ventraalisen tegmentaalialueen (VTA) hermosoluissa, joiden haarakkeet ulottuvat aivojen mielihyväkeskuksen (nucleus accumbensin) alueelle. Myös muun muassa oppimista ja muistia säätelevän kolinergisen järjestelmän hermosoluissa on nikotiinireseptoreita, jotka stimuloivat VTA:n dopaminergisia neuroneja ja lisäävät dopamiinin tuotantoa. Nikotiini sitoutuu lisäksi prefrontaalisesta aivokuoresta lähtevien glutamatergisten neuronien reseptoreihin. Vapautuva glutamaatti aktivoi VTA:n dopaminergisia hermoja ja lisää dopamiinin eritystä mielihyväkeskuksen alueella. Glutamaatin ja asetyylikoliinin stimuloivien vaikutusten oletetaan olevan yhteydessä vireyden vahvistumiseen, tarkkaavaisuuteen ja muihin kognitiivisiin toimintoihin.

Päihdekäytön vaikutukset

Päihdekäytössä nikotiini toimii rentouttavana ja piristävänä aineena: se esimerkiksi kohottaa syketiheyttä ja verenpainetta samanaikaisesti rentouttaen lihaksia. Ensi kertoja nikotiinia käyttäneet kokevat usein hetkellistä huimausta, sekavuutta ja muita vastaavia psyykkisiä vaikutuksia, jotka ovat voimakkaita suhteessa pitkäaikaisesti nikotiinia käyttävien kokemuksiin. Pitkäaikaisessa käytössä käyttäjät saattavat kokea rentouttavien vaikutusten lisäksi nikotiinin parantavan keskittymiskykyä ja lisäävän nautinnon tunnetta eri asioiden tekemisestä. Lisäksi nikotiini voi vähentää nälän tunnetta ja lisätä suoliston toimintaa

Poltettaessa nikotiini vaikuttaa lähes välittömästi. Vaikutukset kestävät voimakkaimmillaan 10–45 min ja voivat tuntua heikompina vielä kahden tunnin kuluttua. Nuuskan voimakkaimmat vaikutukset kestävät 45–120 min ja voivat tuntua heikompina useita tunteja. Nikotiinipurukumi alkaa vaikuttaa noin 2–10 min kuluttua ja muuten sen kesto on samanlainen kuin nuuskalla.

Nikotiini ja muut vastaavanlaiset kolinergistä järjestelmää aktivoivat aineet saattavat parantaa työmuistia ja lisätä keskittymiskykyä. Tämän perusteella ne voidaan luokitella nootropiineiksi eli älylääkkeiksi.

Vieroitusoireet

Nikotiinin käytön lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita, kuten hermostuneisuutta, suuttumusta, turhautuneisuutta, masennusta, keskittymisvaikeuksia, nälän tunteen kasvua, unettomuutta, ummetusta, kipuherkkyyttä, painajaisia, pahoinvointia, sydämen sykkeen hitaus ja ärtynyt kurkku.

Myrkytys

Pääartikkeli: Nikotiinimyrkytys

Nikotiini on useimmille eliöille myrkyllistä. Suuri määrä nikotiinia voi imeytyä ihon lävitse ja näin voi käydä esimerkiksi märkiä tupakkakasvin lehtiä käsiteltäessä. Suurille nikotiinimäärille altistuvat usein tupakkaa käsittelevät tupakkatyöläiset, nikotiinituotteita syöneet lapset, nikotiinihyönteismyrkkyjä käsitelleet ja itsemurhaa nikotiinilla yrittäneet.

Määrän, joka tappaa puolet annoksen saaneista ihmisistä, eli LD50-arvon, on useissa eri lähteissä väitetty olevan 0.8 mg/kg nieltynä. Tämä on 60 mg nikotiinia 75 kg:n painoiselle henkilölle. Tämä määrä on kuitenkin kyseenalainen ja todellinen LD50-arvo on todennäköisesti 6.5–13 mg/kg jolloin tappava annos olisi 0.5–1 grammaa.

Oireet

Nikotiini ärsyttää suuta ja kurkkua nieltynä tai hengitettynä saaden aikaan limakalvojen polttelua ja lisääntyneen syljen erityksen. Myrkytys alkaa nopeasti. Vakavissa tapauksissa oireisiin kuuluvat muun muassa vapina, ihon sinertävyys (syanoosi), epileptiset kouristukset, kooma, hengityksen lamaantuminen ja kuolema.

Lievempään myrkytykseen liittyvät muun muassa päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, innostuneisuus, nälän tunteen katoaminen, heikko-olo, nopea sydämen syke, hikoilu ja kylmänväreet. Oireet kestävät 12–24 tuntia ja ennuste on yleensä hyvä: valtaosa ihmisistä parantuu ilman hoitoa. Lievää myrkytystä tavataan erityisesti tupakan raakoja lehtiä käsittelevillä tupakkatyöläisillä. Tässä yhteydessä myrkytys tunnetaan englanniksi nimellä green tobacco sickness.

Tarkemmin jaoteltuna myrkytyksen oireet voidaan jakaa keskenään osin päinvastaisiin alku- ja myöhäisvaiheen oireisiin. Alkuvaiheeseen voi liittyä pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, syljen eritys, alahengitysteiden liman eritys (bronchorrhea), kiihtynyt hengitys, korkea verenpaine, nopea sydämen syke, ihon kalpeus, pupillien supistuminen, huimaus, päänsärky, sekavuus, pakkoliikkeet (ataksia), lihasvapina ja kouristuskohtaukset. Myöhäisvaiheeseen voi liittyä ripuli, hengityksen heikkeneminen, hengitysvaikeudet/katkot, sydämen harvalyöntisyys, matala verenpaine, erilaiset rytmihäiriöt, verenkiertošokki, pupillien laajentuminen, heikkous, lihashalvaus ja kooma.

Hoito

Nikotiinimyrkytystä ei voi suoraan parantaa, joten sen oireita pyritään lähinnä lieventämään. Nikotiinimyrkytystä hoidetaan yleensä ensin aktiivihiilellä, jotta ruuansulatuselimistöstä imeytyvän nikotiinin määrä vähenee. Alkuvaiheen oireita ei yleensä lääkitä koska ne menevät nopeasti ohi ja niiden hoito voi olla vaarallista: esimerkiksi korkean verenpaineen hoito beetasalpaajalla voi johtaa alkuvaiheen jälkeen ilmenevässä myöhäisvaiheen verenpaineen laskussa entistä matalampaan paineeseen. Epileptisiä kouristuksia voidaan vähentää bentsodiatsepiineillä. Nesteitä annetaan suoneen matalan verenpaineen kohottamiseksi ja jos tämä ei toimi, sympatomimeettejä (kuten dopamiini tai noradrenaliini) tai muita suonia supistavia aineita voidaan käyttää. Atropiinia annetaan sydämen harvalyöntisyyteen. Hengityslamaa hoidetaan intuboimalla ja mekaanisin ilmapumpuin. Hemodialyysi, hemoperfuusio ja muut kehon ulkoiset myrkkyjen poistoon käytetyt toimenpiteet eivät poista nikotiinia verestä, joten niitä ei käytetä. Hemodialyysiä voidaan kuitenkin käyttää jos potilas kärsii rabdomyolyysistä ja vereen erittynyt myoglobiini uhkaa vaurioittaa munuaisia. Virtsan happamoittaminen voi teoriassa tehostaa emäksisyytensä vuoksi happoliukoisemman nikotiinin poistumista, mutta tätä ei suositella, sillä se voi johtaa kehon liialliseen happamoitumiseen, eli metaboliseen asidoosikseen. Edeltävää menetelmää vaarattomampaa virtsan määrän lisäämistä ei myöskään suositella, sillä se ei todennäköisesti nopeuta parantumista.

Aineenvaihdunta

Nikotiini jakautuu elimistöön nopeasti verenkierron mukana ja läpäisee veriaivoesteen, saavuttaen aivot 10–20 sekunnissa savukkeen savun sisäänhengittämisen jälkeen. Nikotiinin puoliintumisaika elimistössä on noin 2 tuntia. Elimistössä nikotiinin eri aineenvaihduntatuotteiksi muuttavat maksan CYP2A6-entsyymit ja vähemmissä määrin CYP2B6-entsyymit.

Nikotiinin pääasiallinen aineenvaihduntatuote elimistössä on kotiniini. Noin 70–80 % nikotiinista muuttuu kotiniiksi hapettumalla lähinnä maksassa. Kehoon kokonaisuudessaan saadusta nikotiinista 10–15 % erittyy kotiniinina virtsaan. Muita nikotiinin metaboliitteja ovat muun muassa nikotiini-N-oksidi, nornikotiini, nikotiini-isometonium ioni, 2-hydroksinikotiini ja nikotiiniglukuronidi. Tietyissä olosuhteissa syntyy myös myosmiinia.

Mentoli estää nikotiinin glukuronidaatiota ja hapettavaa aineenvaihduntaa, pidentäen siten esimerkiksi menthol-savukeesta polttamalla saadun nikotiinin vaikutusaikaa pidentämällä sen puoliintumisaikaa.

Sairaudet, raskaus, muut vaikutukset

Verenkiertoelimet

Tieto pelkän nikotiinin käytön vaikutuksesta (esimerkiksi sähkösavukkeiden muodossa) verenkierron sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin on ristiriitaista. Tupakan polttamiseen verrattuna pelkän nikotiinin käytöstä aiheutuvat riskit ovat kuitenkin huomattavasti paljon pienemmät, sillä polttaminen altistaa näille sairauksille.

Hengityselimet

Tupakan poltto aiheuttaa muun muassa keuhkosyöpää ja keuhkoahtaumatautia, mutta pelkän nikotiinin käytön vaikutuksista esimerkiksi sähkötupakan muodossa hengityselimiin on ristiriitaista. Jotkin muut sähkötupakoiden nesteisiin lisätyt aineet voivat kuitenkin olla selkeästi haitallisia, kuten joistakin nesteistä löytyvä diasetyyli. Tämä aiheuttaa hengitettynä parantumatonta bronchiolitis obliterans -keuhkotautia.

Syöpä

Nikotiinia ei ole luokiteltu syöpävaaralliseksi, mutta sen kyvystä tehostaa syöpäkasvainten muodostumista on kiistelty. In vitro (soluviljelmissä ym.) tutkimuksissa nikotiinilla on havaittu syöpää aiheuttava vaikutus, mutta in vivo (eläinkokeissa, ihmisissä ym.) syöpävaarallisuutta ei ole onnistuttu osoittamaan suurella varmuudella.

Raskaus ja imetys

Tupakointi on tunnetusti hyvin haitallista sikiölle, mutta sen lisäksi edes pelkkää nikotiinia ei suositella käytettävän raskauden aikana sillä sen käyttö mahdollisesti lisää keskossynnytyksen riskiä. Lisäksi nikotiini ehkä vaikuttaa haitallisesti raskauden onnistumiseen ja sikiön aivojen kehitykseen. Nikotiinin kohtualtistuksen on epäilty liittyvän myös lapsen ylipainoon, tyypin 2 diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, oppimisvaikeuksiin, hengityselinsairauksiin ja hedelmättömyyteen myöhemmin lapsen elämässä. Nikotiini erittyy äidinmaitoon, joten imetys nikotiinin käytön aikana ei kannata.

Kehonpaino

Nikotiini vähentää ruokahalua ja tehostaa aineenvaihduntaa. Jotkut tupakoitsijat saattavat laihtua tämän vuoksi. Tupakoinnin lopettaneet lihovat keskimäärin 5–6 kg, mutta paino palaa ajan kuluessa tupakoimattomien tasolle.

Lainsäädäntö Suomessa

Katso myös: Suomen tupakkalaki

Nikotiinia sisältävien tupakkatuotteiden myynti on Suomessa sallittu vain 18 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille. Myynti vaatii myyntiluvan (1.4.2009 alkaen).

Nikotiinivalmisteita on lääkelain 54 a §:n (22/2006) mukaan saanut vuodesta 2006 lähtien myydä apteekkien lisäksi tupakkaa myyvistä myyntiluvan saaneista kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta.

Lähteet

  1. 1 2 Haynes, William M.: CRC handbook of chemistry and physics. (95. painos) Boca Raton, Florida: CRC-press, 2014. OCLC: 882266963 ISBN 9781482208672 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Neal L. Benowitz, Janne Hukkanen, Peyton Jacob: Nicotine Chemistry, Metabolism, Kinetics and Biomarkers. Handbook of experimental pharmacology, 2009, nro 192, s. 29–60. PubMed:19184645 doi:10.1007/978-3-540-69248-5_2 ISSN 0171-2004 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Julie-Anne Tanner, Rachel F. Tyndale: Variation in CYP2A6 Activity and Personalized Medicine. Journal of Personalized Medicine, 1.12.2017, 7. vsk, nro 4. PubMed:29194389 doi:10.3390/jpm7040018 ISSN 2075-4426 Artikkelin verkkoversio.
  4. 1 2 Neal L. Benowitz: Pharmacology of Nicotine: Addiction, Smoking-Induced Disease, and Therapeutics. Annual review of pharmacology and toxicology, 2009, nro 49, s. 57–71. PubMed:18834313 doi:10.1146/annurev.pharmtox.48.113006.094742 ISSN 0362-1642 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N07BA01 (Arkistoitu – Internet Archive) Fimea.
  6. 1 2 Suzanne L. Dickson, Emil Egecioglu, Sara Landgren, Karolina P. Skibicka, Jörgen A. Engel, Elisabet Jerlhag: The role of the central ghrelin system in reward from food and chemical drugs. Molecular and Cellular Endocrinology, 20.6.2011, 340. vsk, nro 1, s. 80–87. PubMed:21354264 doi:10.1016/j.mce.2011.02.017 ISSN 1872-8057 Artikkelin verkkoversio.
  7. 1 2 Nicotinic acetylcholine receptors guidetopharmacology.org. Arkistoitu 1.11.2017. Viitattu 10.3.2018.
  8. 1 2 3 4 5 6 7 Aseem Mishra, Pankaj Chaturvedi, Sourav Datta, Snita Sinukumar, Poonam Joshi, Apurva Garg: Harmful effects of nicotine. Indian Journal of Medical and Paediatric Oncology, 2015, 36. vsk, nro 1, s. 24–31. PubMed:25810571 doi:10.4103/0971-5851.151771 ISSN 0971-5851 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Elvers, Barbara, Bellussi, Giuseppe: Ullmann's encyclopedia of industrial chemistry, s. 9. (7. painos) Weinheim: Wiley-VCH, 2011. OCLC: 726822500 ISBN 9783527329434
  10. ↑ E. F. Domino, E. Hornbach, T. Demana: The nicotine content of common vegetables. The New England Journal of Medicine, 5.8.1993, 329. vsk, nro 6, s. 437. PubMed:8326992 doi:10.1056/NEJM199308053290619 ISSN 0028-4793 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Anke Steppuhn, Klaus Gase, Bernd Krock, Rayko Halitschke, Ian T Baldwin: Nicotine's Defensive Function in Nature. PLoS Biology, elokuu 2004, 2. vsk, nro 8. PubMed:15314646 doi:10.1371/journal.pbio.0020217 ISSN 1544-9173 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Chunjian Li, Wan Teng, Qiumei Shi, Fusuo Zhang: Multiple Signals Regulate Nicotine Synthesis in Tobacco Plant. Plant Signaling & Behavior, 2007, 2. vsk, nro 4, s. 280–281. PubMed:19704681 ISSN 1559-2316 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Dale, M. M.: Rang & Dale's pharmacology, s. 598. Edinburgh: Churchill Livingstone, 2007. OCLC: 76798115 ISBN 9780808923541 Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ Tieteen kuvalehti Historia 10/2013, Bonnier Publications Oy, s. 38
  15. ↑ Posselt, W.; Reimann, L.: Chemische Untersuchung des Tabaks und Darstellung eines eigenthümlich wirksamen Prinzips dieser Pflanze, s. 138–161. C.F. Müller, 1828. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.3.2018. (saksaksi)
  16. ↑ Posselt, W.; Reimann, L.: Chemische Untersuchung des Tabaks und Darstellung eines eigenthümlich wirksamen Prinzips dieser Pflanze. (Tupakan kemiallinen tutkimus ja tämän kasvin tunnusomaisesti aktiivisen ainesosan valmistus) Magazin für Pharmacie, 1828, 6. vsk, nro 24, s. 138–161. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  17. ↑ Louis-Bernard Guyton de Morveau, Joseph Louis Gay-Lussac, Franc ois Arago, Michel Euge ne Chevreul, E. leuthe re E. lie Nicolas Mascart, Marcellin Berthelot: Annales de chimie et de physique, s. 465–479. (Katso erityisesti s. 470. Melsenin antama empiirinen kaava on väärin, sillä tuolloin kemistit käyttivät hiilelle väärää atomimassaa 6 oikean 12 sijaan) Masson., 1843. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.3.2018. (ranskaksi)
  18. ↑ A. Pinner, R. Wolffenstein: Ueber Nicotin. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1.1.1891, 24. vsk, nro 1, s. 1373–1377. doi:10.1002/cber.189102401242 ISSN 1099-0682 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ A. Pinner: Ueber Nicotin. Die Constitution des Alkaloïds. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1.1.1893, 26. vsk, nro 1, s. 292–305. doi:10.1002/cber.18930260165 ISSN 1099-0682 Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ A. Pinner: Ueber Nicotin. I. Mitteilung. Archiv der Pharmazie, 1.1.1893, 231. vsk, nro 5–6, s. 378–448. doi:10.1002/ardp.18932310508 ISSN 1521-4184 Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Amé Pictet, A. Rotschy: Synthese des Nicotins. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1.3.1904, nro 2, s. 1225–1235. doi:10.1002/cber.19040370206 ISSN 1099-0682 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ J. N. Langley: On the reaction of cells and of nerve-endings to certain poisons, chiefly as regards the reaction of striated muscle to nicotine and to curari. The Journal of Physiology, 30.12.1905, 33. vsk, nro 4–5, s. 374–413. PubMed:16992819 ISSN 0022-3751 Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Lewin, Louis: Phantastica : a classic survey on the use and abuse of mind-altering plants. (Käännös 1924 julkaistusta alkuperäisteoksesta) Rochester, Vt.: Park Street Press, 1.5.1998. 38288583 ISBN 9780892817832 Teoksen verkkoversio.
  24. 1 2 Jack E. Henningfield, Mitch Zeller: Nicotine psychopharmacology research contributions to United States and global tobacco regulation: a look back and a look forward. Psychopharmacology, 1.2.2006, 184. vsk, nro 3–4, s. 286–291. doi:10.1007/s00213-006-0308-4 ISSN 0033-3158 Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Johnston, Lennox M. Glasg MB (1941) "Tobacco smoking and nicotine." Lancet 1:867
  26. 1 2 3 Peter Clayton, Annhelen Lu, Louise Bishop: The Pyrolysis of (−)-(S)-Nicotine: Racemization and Decomposition. Chirality, 5.5.2010, 22. vsk, nro 4, s. 442–446. PubMed:19644958 doi:10.1002/chir.20760 ISSN 0899-0042 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Maarten Gees, Yeranddy A. Alpizar, Tomas Luyten, Jan B. Parys, Bernd Nilius, Geert Bultynck: Differential effects of bitter compounds on the taste transduction channels TRPM5 and IP3 receptor type 3. Chemical Senses, toukokuu 2014, 39. vsk, nro 4, s. 295–311. PubMed:24452633 doi:10.1093/chemse/bjt115 ISSN 1464-3553 Artikkelin verkkoversio.
  28. 1 2 Henry, Thomas Anderson: The plant alkaloids, s. 35–50. Iso-Britannia, Lontoo: J. & A. Churchill Ltd., 1949. Teoksen verkkoversio (pdf).
  29. ↑ Material Safety Data Sheet L-Nicotine MSDS sciencelab.com. Arkistoitu 12.9.2017. Viitattu 10.3.2018.
  30. 1 2 Nikotiini International Labour Organization. Viitattu 5.11.2016.
  31. ↑ Armstrong, Daniel W.; Wang, Xiande; Ercal, Nuran: Enantiomeric composition of nicotine in smokeless tobacco, medicinal products, and commercial reagents. Chirality, 7.12.1998, 10. vsk, nro 7, s. 587–591. doi:10.1002/(SICI)1520-636X(1998)10:7<587::AID-CHIR6>3.0.CO;2-# Artikkelin verkkoversio.
  32. 1 2 A. Shimada, H. Iizuka, T. Kawaguchi, T. Yanagita: [Pharmacodynamic effects of d-nicotine--Comparison with l-nicotine]. Folia Pharmacologica Japonica, heinäkuu 1984, 84. vsk, nro 1, s. 1–10. PubMed:6489864 ISSN 0015-5691
  33. ↑ S. Ikushima, I. Muramatsu, Y. Sakakibara, K. Yokotani, M. Fujiwara: The effects of d-nicotine and l-isomer on nicotinic receptors. The Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, elokuu 1982, 222. vsk, nro 2, s. 463–470. PubMed:7097565 ISSN 0022-3565 Artikkelin verkkoversio.
  34. 1 2 Binding characteristics of (−)- and (+)-nicotine to the rat brain P2 fraction. Pharmacology Biochemistry and Behavior, 1.12.1985, 26. vsk, nro 6, s. 987–993. doi:10.1016/0091-3057(85)90105-4 ISSN 0091-3057 Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ E-Cigs Are Going Tobacco-Free With Synthetic Nicotine WIRED. Arkistoitu 26.6.2016. Viitattu 10.3.2018.
  36. ↑ Robert West, Witold Zatonski, Magdalena Cedzynska, Dorota Lewandowska, Joanna Pazik, Paul Aveyard: Placebo-controlled trial of cytisine for smoking cessation. The New England Journal of Medicine, 29.9.2011, 365. vsk, nro 13, s. 1193–1200. PubMed:21991893 doi:10.1056/NEJMoa1102035 ISSN 1533-4406 Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ Traynor, John R.: Epibatidine and pain. British Journal of Anaesthesia, 1998, 81. vsk, nro 1, s. 69–76. doi:10.1093/bja/81.1.69 Artikkelin verkkoversio. (pdf)
  38. ↑ M. A. Abreo, N. H. Lin, D. S. Garvey, D. E. Gunn, A. M. Hettinger, J. T. Wasicak: Novel 3-Pyridyl ethers with subnanomolar affinity for central neuronal nicotinic acetylcholine receptors. Journal of Medicinal Chemistry, 16.2.1996, 39. vsk, nro 4, s. 817–825. PubMed:8632405 doi:10.1021/jm9506884 ISSN 0022-2623 Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ L. M. Houlihan, Y. Slater, D. L. Guerra, J. H. Peng, Y. P. Kuo, R. J. Lukas: Activity of cytisine and its brominated isosteres on recombinant human alpha7, alpha4beta2 and alpha4beta4 nicotinic acetylcholine receptors. Journal of Neurochemistry, syyskuu 2001, 78. vsk, nro 5, s. 1029–1043. PubMed:11553677 ISSN 0022-3042 Artikkelin verkkoversio.
  40. 1 2 Bernd Mayer: How much nicotine kills a human? Tracing back the generally accepted lethal dose to dubious self-experiments in the nineteenth century. Archives of Toxicology, 2014, 88. vsk, nro 1, s. 5–7. PubMed:24091634 doi:10.1007/s00204-013-1127-0 ISSN 0340-5761 Artikkelin verkkoversio.
  41. ↑ Näin nikotiinista tuli Suomen suosituin itsehoitolääke – Ei tämä ollut tarkoitus, sanoo entinen terveysministeri Mönkäre Yle 13.5.2020.
  42. ↑ Nuuskamaisesta nikotiinikorvaustuotteesta tuli miljoonabisnes – Proviisori: sitä käytetään nuuskan korvikkeena, kun rajat ovat kiinni Yle 13.5.2020.
  43. ↑ Nikotiini on Suomen myydyin lääkeaine, mutta miten kävi terveyshyödyille? Apteekkari 17.06.2022.
  44. 1 2 3 4 5 6 7 8 Leo J. Schep, Robin J. Slaughter, D. Michael G. Beasley: Nicotinic plant poisoning. Clinical Toxicology, syyskuu 2009, 47. vsk, nro 8, s. 771–781. PubMed:19778187 doi:10.1080/15563650903252186 ISSN 1556-9519 Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ A. B. Elgoyhen, D. E. Vetter, E. Katz, C. V. Rothlin, S. F. Heinemann, J. Boulter: alpha10: a determinant of nicotinic cholinergic receptor function in mammalian vestibular and cochlear mechanosensory hair cells. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 13.3.2001, 98. vsk, nro 6, s. 3501–3506. PubMed:11248107 doi:10.1073/pnas.051622798 ISSN 0027-8424 Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ Andreas-Holger Maehle, Cay-Rüdiger Prüll, Robert F. Halliwell: The emergence of the drug receptor theory. Nature Reviews. Drug Discovery, elokuu 2002, 1. vsk, nro 8, s. 637–641. PubMed:12402503 doi:10.1038/nrd875 ISSN 1474-1776 Artikkelin verkkoversio.
  47. 1 2 Mustonen, Taru: Tupakkariippuvuuden neurobiologinen tausta. Duodecim, 2004, 120. vsk, nro 2, s. 145-152. duo94040 (094.040) Artikkelin verkkoversio.
  48. 1 2 3 Erowid Nicotine Vault: Basics erowid.org. Arkistoitu 5.1.2018. Viitattu 12.3.2018.
  49. ↑ Stephen J. Heishman, Bethea A. Kleykamp, Edward G. Singleton: Meta-analysis of the acute effects of nicotine and smoking on human performance. Psychopharmacology, heinäkuu 2010, 210. vsk, nro 4, s. 453–469. PubMed:20414766 doi:10.1007/s00213-010-1848-1 ISSN 0033-3158 Artikkelin verkkoversio.
  50. ↑ D. V. Poltavski, T. Petros: Effects of transdermal nicotine on attention in adult non-smokers with and without attentional deficits. Physiology & Behavior, 30.3.2006, 87. vsk, nro 3, s. 614–624. PubMed:16466655 doi:10.1016/j.physbeh.2005.12.011 ISSN 0031-9384 Artikkelin verkkoversio.
  51. ↑ Noor Azuin Suliman, Che Norma Mat Taib, Mohamad Aris Mohd Moklas, Mohd Ilham Adenan, Mohamad Taufik Hidayat Baharuldin, Rusliza Basir: Establishing Natural Nootropics: Recent Molecular Enhancement Influenced by Natural Nootropic. Evidence-based Complementary and Alternative Medicine : eCAM, 2016, nro 2016. PubMed:27656235 doi:10.1155/2016/4391375 ISSN 1741-427X Artikkelin verkkoversio.
  52. ↑ Ian McLaughlin, John A. Dani, Mariella De Biasi: Nicotine Withdrawal. Current topics in behavioral neurosciences, 2015, nro 24, s. 99–123. PubMed:25638335 doi:10.1007/978-3-319-13482-6_4 ISSN 1866-3370 Artikkelin verkkoversio.
  53. ↑ J. Rosenberg, N. L. Benowitz, P. Jacob, K. M. Wilson: Disposition kinetics and effects of intravenous nicotine. Clinical Pharmacology and Therapeutics, lokakuu 1980, 28. vsk, nro 4, s. 517–522. PubMed:7408411 ISSN 0009-9236 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.7.2018. Arkistoitu 25.5.2021.
  54. ↑ J. Le Houezec: Role of nicotine pharmacokinetics in nicotine addiction and nicotine replacement therapy: a review. The International Journal of Tuberculosis and Lung Disease, syyskuu 2003, 7. vsk, nro 9, s. 811–819. PubMed:12971663 ISSN 1027-3719 Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ N. L. Benowitz, P. Jacob, R. T. Jones, J. Rosenberg: Interindividual variability in the metabolism and cardiovascular effects of nicotine in man. The Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, toukokuu 1982, 221. vsk, nro 2, s. 368–372. PubMed:7077531 ISSN 0022-3565 Artikkelin verkkoversio.
  56. 1 2 Janne Hukkanen, Peyton Jacob, Neal L. Benowitz: Metabolism and disposition kinetics of nicotine. Pharmacological Reviews, maaliskuu 2005, 57. vsk, nro 1, s. 79–115. PubMed:15734728 doi:10.1124/pr.57.1.3 ISSN 0031-6997 Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Neal L. Benowitz, Brenda Herrera, Peyton Jacob: Mentholated cigarette smoking inhibits nicotine metabolism. The Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, syyskuu 2004, 310. vsk, nro 3, s. 1208–1215. PubMed:15084646 doi:10.1124/jpet.104.066902 ISSN 0022-3565 Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ Konstantinos E. Farsalinos, Riccardo Polosa: Safety evaluation and risk assessment of electronic cigarettes as tobacco cigarette substitutes: a systematic review. Therapeutic Advances in Drug Safety, huhtikuu 2014, 5. vsk, nro 2, s. 67–86. PubMed:25083263 doi:10.1177/2042098614524430 ISSN 2042-0986 Artikkelin verkkoversio.
  59. 1 2 Jason M. Jerry, Gregory B. Collins, David Streem: E-cigarettes: Safe to recommend to patients? Cleveland Clinic Journal of Medicine, elokuu 2015, 82. vsk, nro 8, s. 521–526. PubMed:26270431 doi:10.3949/ccjm.82a.14054 ISSN 1939-2869 Artikkelin verkkoversio.
  60. 1 2 Neal L. Benowitz, Andrea D. Burbank: Cardiovascular Toxicity of Nicotine: Implications for Electronic Cigarette Use. Trends in cardiovascular medicine, elokuu 2016, 26. vsk, nro 6, s. 515–523. PubMed:27079891 doi:10.1016/j.tcm.2016.03.001 ISSN 1050-1738 Artikkelin verkkoversio.
  61. 1 2 WHO Report on the global tobacco epidemic, 2008 (foreword and summary) (pdf) 2008. World Health Organization. Arkistoitu 14.9.2008. Viitattu 15.3.2018.
  62. ↑ H. L. Waldum, O. G. Nilsen, T. Nilsen, H. Rørvik, V. Syversen, A. K. Sanvik: Long-term effects of inhaled nicotine. Life Sciences, 1996, 58. vsk, nro 16, s. 1339–1346. PubMed:8614291 ISSN 0024-3205 Artikkelin verkkoversio.
  63. ↑ Comments of the National Institute for Occupational Safety and Health to the Food and Drug Administration (FDA) in response to Establishment of a Public Docket; Electronic Cigarettes and the Public Health Workshop (pdf) 5.8.2015. Cincinnati, Ohio: National Institute for Occupational Safety and Health. Arkistoitu 5.8.2015. Viitattu 15.3.2018.
  64. ↑ Konstantinos E. Farsalinos, Kurt A. Kistler, Gene Gillman, Vassilis Voudris: Evaluation of Electronic Cigarette Liquids and Aerosol for the Presence of Selected Inhalation Toxins. Nicotine & Tobacco Research, 1.2.2015, 17. vsk, nro 2, s. 168–174. doi:10.1093/ntr/ntu176 ISSN 1462-2203 Artikkelin verkkoversio.
  65. ↑ Joseph G. Allen, Skye S. Flanigan, Mallory LeBlanc, Jose Vallarino, Piers MacNaughton, James H. Stewart: Flavoring Chemicals in E-Cigarettes: Diacetyl, 2,3-Pentanedione, and Acetoin in a Sample of 51 Products, Including Fruit-, Candy-, and Cocktail-Flavored E-Cigarettes. Environmental Health Perspectives, 2016, 124. vsk, nro 6. doi:10.1289/ehp.1510185 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.3.2018. Arkistoitu 24.3.2018.
  66. ↑ Alessio Cardinale, Candida Nastrucci, Alfredo Cesario, Patrizia Russo: Nicotine: specific role in angiogenesis, proliferation and apoptosis. Critical Reviews in Toxicology, tammikuu 2012, 42. vsk, nro 1, s. 68–89. PubMed:22050423 doi:10.3109/10408444.2011.623150 ISSN 1547-6898 Artikkelin verkkoversio.
  67. ↑ R Wickström: Effects of Nicotine During Pregnancy: Human and Experimental Evidence. Current Neuropharmacology, syyskuu 2007, 5. vsk, nro 3, s. 213–222. PubMed:19305804 doi:10.2174/157015907781695955 ISSN 1570-159X Artikkelin verkkoversio.
  68. ↑ National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion (US) Office on Smoking and Health: The Health Consequences of Smoking—50 Years of Progress: A Report of the Surgeon General. Atlanta (GA): Centers for Disease Control and Prevention (US), 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 15.3.2018.
  69. 1 2 Jennifer E. Bruin, Hertzel C. Gerstein, Alison C. Holloway: Long-Term Consequences of Fetal and Neonatal Nicotine Exposure: A Critical Review. Toxicological Sciences, elokuu 2010, 116. vsk, nro 2, s. 364. PubMed:20363831 doi:10.1093/toxsci/kfq103 Artikkelin verkkoversio.
  70. ↑ Hui Chen, Ross Vlahos, Steve Bozinovski, Jessica Jones, Gary P. Anderson, Margaret J. Morris: Effect of short-term cigarette smoke exposure on body weight, appetite and brain neuropeptide Y in mice. Neuropsychopharmacology, huhtikuu 2005, 30. vsk, nro 4, s. 713–719. PubMed:15508020 doi:10.1038/sj.npp.1300597 ISSN 0893-133X Artikkelin verkkoversio.
  71. ↑ J Audrain-McGovern, NL Benowitz: Cigarette Smoking, Nicotine, and Body Weight. Clinical pharmacology and therapeutics, heinäkuu 2011, 90. vsk, nro 1, s. 164–168. PubMed:21633341 doi:10.1038/clpt.2011.105 ISSN 0009-9236 Artikkelin verkkoversio.
  72. ↑ Hallituksen esitykset: HE 180/2009 finlex.fi. Viitattu 27.7.2018.
  73. ↑ Laki lääkelain muuttamisesta 22/2006 finlex.fi. Viitattu 27.7.2018.

Aiheesta muualla