| Kreikan taistelu | |
|---|---|
| Osa Balkania toisessa maailmansodassa | |
| Päivämäärä | 6.–30. huhtikuuta 1941, lisäksi Kreetan taistelu 1. kesäkuuta asti |
| Paikka | Kreikka ja Etelä-Albania |
| Lopputulos | Akselivaltojen voitto |
| Vaikutukset | Kreikka joutui akselivaltojen miehittämäksi |
| Osapuolet | |
| Akselivallat: |
Liittoutuneet: |
| Komentajat | |
| Vahvuudet | |
| Saksa: 680 000 sotilasta 1 200 panssarivaunua 700 lentokonetta Italia: 565 000 sotilasta 463 lentokonetta 163 panssarivaunua Yhteensä: 1 245 000 sotilasta |
Kreikka: 430 000 sotilasta 20 panssarivaunua Muut: 62 612 sotilasta 100 panssarivaunua 200–300 lentokonetta |
| Tappiot | |
| Saksa: 1 099 kaatunutta 3 752 haavoittunutta 385 kadonnutta Italia: 13 755 kaatunutta 63 142 haavoittunutta 25 067 kadonnutta Bulgaria: vähintään 400 kaatunutta, vangittua tai kadonnutta |
Kreikka: 13 325 kaatunutta 62 663 haavoittunutta 1 290 kadonnutta Muut: 903 kaatunutta 1 250 haavoittunutta 13 958 vangittua |
Kreikan taistelu (tunnetaan myös nimellä operaatio Marita) oli toisessa maailmansodassa huhtikuussa 1941 käyty Saksan ja Kreikan välinen taistelu, jossa Saksa valtasi Kreikan.
Benito Mussolinin määräyksestä Italia hyökkäsi Kreikkaan Albanian maaperältä 28. lokakuuta 1940. Italia oli vallannut Albanian jo huhtikuussa 1939, ennen toisen maailmansodan alkamista, ja vastauksena miehitykseen Ranska ja Britannia antoivat turvatakuut Kreikalle. Ranskalle ja Britannialle Italia julisti sodan kesäkuussa 1940 sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Ranskaan osoittautui menestyksekkääksi. Ensimmäiset sotatoimet brittejä vastaan Italia kävi Välimerellä ja Pohjois-Afrikan rintamalla, kunnes painopiste siirtyi Kreikkaan.
Italian hyökkäys Kreikkaan ei ollut menestyksekäs, vaan kreikkalaisten vastahyökkäys ajoi italialaiset takaisin Albaniaan. Kun kreikkalaiset etenivät Albaniaan miehittäen noin kolmanneksen maan pinta-alasta, Saksa alkoi suunnitella joukkojen lähettämistä Italian tueksi. Saksan interventioon vaikuttivat myös brittien lisääntynyt sotilaallinen läsnäolo alueella, mikä hankaloitti suunniteltua hyökkäystä Neuvostoliittoon, sekä Kuninkaallisten ilmavoimien muodostama uhka öljytoimituksille Romaniasta Saksaan.
12. marraskuuta 1940 Adolf Hitler käski Wehrmachtin pääesikuntaa aloittamaan hyökkäyksen suunnittelemisen operaationimellä Marita. Valmistelut aloitettiin vuoden 1941 alussa siirtämällä saksalaisjoukkoja Unkarin kautta Romaniaan. Joukkojen siirrot Italian avuksi edellyttivät kauttakulkulupaa kuitenkin myös Bulgarialta ja Jugoslavialta. Bulgaria liittyi akselivaltoihin Saksan painostuksesta 1. maaliskuuta 1941 ja salli saksalaisten joukkojen käyttää aluettaan hyökkäyksessä Kreikkaan.lähde?
Jugoslavian hallitus suostui 25. maaliskuuta liittymään akselivaltoihin, mutta päätöksen seurauksena maassa järjestettiin sotilasvallankaappaus 27. maaliskuuta: Paul syrjäytettiin, ja valtaan nousi Pietari II. Raivostunut Hitler muutti suunnitelmia ja päätti hyökätä yhtä aikaa sekä Jugoslaviaan että Kreikkaan. Vuoden 1941 alkupuolella Saksa lähetti joukkoja myös Pohjois-Afrikan rintamalle Italian kärsittyä tappioita brittejä vastaan Egyptissä ja Libyassa.
Liittoutuneiden joukot saapuivat Kreikkaan maaliskuussa 1941. Heitä komensi britti Henry Maitland Wilson. Joukkojen siirto Egyptistä Kreikkaan tunnettiin nimellä operaatio Lustre.
Kreikan avuksi tuli brittijoukkoja 15 400 brittiä sekä 17 000 autralialaista ja 17 000 uusiseelantilaista. Päätös siirtää joukkoja Kreikkaan oli kuitenkin liittoutuneilta strateginen virhe, sillä joukot eivät riittäneet Kreikan riittävään puolustamiseen, ja samalla joukkojen hajauttaminen hankaloitti sotaa Pohjois-Afrikassa. Britit ja kreikkalaiset eivät myöskään koordinoineet sotatoimiaan tarpeeksi tehokkaasti.
Saksan hyökkäys Kreikkaan ja Jugoslaviaan alkoi 6. huhtikuuta 1941. Kreikkaan saksalaiset hyökkäsivät liittolaisensa Bulgarian maaperältä yhdentoista divisioonan voimin ja Wilhelm Listin johdolla Metaxas-linjaa sekä kolmea kreikkalaista divisioonaa vastaan.
Kreikkalaiset perääntyivät Albaniasta 12. huhtikuuta Saksan nopean etenemisen vuoksi. Jugoslavia antautui Saksalle 17. huhtikuuta. Jugoslaviasta Kreikkaan tunkeutui kymmenen saksalaista divisioonaa Maximilian von Weichsin johdolla.
Kreikan asevoimat antautuivat 23. huhtikuuta, mutta britit ja australialaiset jatkoivat taistelua vielä huhtikuun loppuun. Liittoutuneet ehtivät evakuoida osan joukoistaan, mutta Kreikkaan hylättiin paljon raskasta kalustoa. Toukokuussa käytiin Kreetan taistelu, joka sekin päättyi Saksan voittoon.

Taistelun seurauksena Kreikan kuningas Yrjö II ja hallitus pakenivat Egyptiin. Pääministeri Alexandros Koryzis sen sijaan teki itsemurhan. Kreikka jaettiin vyöhykkeisiin Saksan, Italian ja Bulgarian kesken. Miehitysaika oli Kreikalle raskas, ja maassa koettiin huomattavaa nälänhätää. Maan väkiluku laski sodan aikana 300 000 hengellä.
Kreikka pysyi saksalaisten hallussa vuoteen 1944 saakka, jolloin Neuvostoliiton puna-armeijan hyökätessä saksalaiset joukot vetäytyivät maasta. Myöhemmin liittoutuneet tekivät maihinnousun maahan ja vapauttivat pääkaupunki Ateenan 13. toukokuuta 1944. Vaikka saksalaiset vetäytyivät sisämaasta, yksittäisiä saksalaisten joukkojen linnoituksia oli useilla saariryhmillä, jotka pitivät pintansa sodan loppuun saakka. Vapautuksesta huolimatta levottomuudet maassa jatkuivat, ja Kreikassa alkoi vuonna 1946 sisällissota, joka päättyi vuonna 1949.