Kreikan taistelu

Kreikan taistelu
Osa Balkania toisessa maailmansodassa
Päivämäärä 6.–30. huhtikuuta 1941, lisäksi Kreetan taistelu 1. kesäkuuta asti
Paikka Kreikka ja Etelä-Albania
Lopputulos Akselivaltojen voitto
Vaikutukset Kreikka joutui akselivaltojen miehittämäksi
Osapuolet
Akselivallat:
 Saksa
 Italia
Bulgaria
Liittoutuneet:
 Kreikka
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Australia
 Uusi-Seelanti
Komentajat
Saksa Wilhelm List
Saksa Maximilian von Weichs
Italia Emilio Giglioli
Kreikka Alexandros Papagos
Yhdistynyt kuningaskunta Henry Maitland Wilson
Australia Thomas Blamey
Uusi-Seelanti Bernard Freyberg
Vahvuudet
Saksa:
680 000 sotilasta
1 200 panssarivaunua
700 lentokonetta

Italia:
565 000 sotilasta
463 lentokonetta
163 panssarivaunua

Yhteensä:
1 245 000 sotilasta
Kreikka:
430 000 sotilasta
20 panssarivaunua

Muut:
62 612 sotilasta
100 panssarivaunua
200–300 lentokonetta
Tappiot
Saksa:
1 099 kaatunutta
3 752 haavoittunutta
385 kadonnutta

Italia:
13 755 kaatunutta
63 142 haavoittunutta
25 067 kadonnutta

Bulgaria:
vähintään 400 kaatunutta, vangittua tai kadonnutta
Kreikka:
13 325 kaatunutta
62 663 haavoittunutta
1 290 kadonnutta

Muut:
903 kaatunutta
1 250 haavoittunutta
13 958 vangittua

Kreikan taistelu (tunnetaan myös nimellä operaatio Marita) oli toisessa maailmansodassa huhtikuussa 1941 käyty Saksan ja Kreikan välinen taistelu, jossa Saksa valtasi Kreikan.

Tausta

Italian hyökkäys syksyllä 1940

Benito Mussolinin määräyksestä Italia hyökkäsi Kreikkaan Albanian maaperältä 28. lokakuuta 1940. Italia oli vallannut Albanian jo huhtikuussa 1939, ennen toisen maailmansodan alkamista, ja vastauksena miehitykseen Ranska ja Britannia antoivat turvatakuut Kreikalle. Ranskalle ja Britannialle Italia julisti sodan kesäkuussa 1940 sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Ranskaan osoittautui menestyksekkääksi. Ensimmäiset sotatoimet brittejä vastaan Italia kävi Välimerellä ja Pohjois-Afrikan rintamalla, kunnes painopiste siirtyi Kreikkaan.

Italian hyökkäys Kreikkaan ei ollut menestyksekäs, vaan kreikkalaisten vastahyökkäys ajoi italialaiset takaisin Albaniaan. Kun kreikkalaiset etenivät Albaniaan miehittäen noin kolmanneksen maan pinta-alasta, Saksa alkoi suunnitella joukkojen lähettämistä Italian tueksi. Saksan interventioon vaikuttivat myös brittien lisääntynyt sotilaallinen läsnäolo alueella, mikä hankaloitti suunniteltua hyökkäystä Neuvostoliittoon, sekä Kuninkaallisten ilmavoimien muodostama uhka öljytoimituksille Romaniasta Saksaan.

Saksan tuki keväällä 1941

12. marraskuuta 1940 Adolf Hitler käski Wehrmachtin pääesikuntaa aloittamaan hyökkäyksen suunnittelemisen operaationimellä Marita. Valmistelut aloitettiin vuoden 1941 alussa siirtämällä saksalaisjoukkoja Unkarin kautta Romaniaan. Joukkojen siirrot Italian avuksi edellyttivät kauttakulkulupaa kuitenkin myös Bulgarialta ja Jugoslavialta. Bulgaria liittyi akselivaltoihin Saksan painostuksesta 1. maaliskuuta 1941 ja salli saksalaisten joukkojen käyttää aluettaan hyökkäyksessä Kreikkaan.lähde?

Jugoslavian hallitus suostui 25. maaliskuuta liittymään akselivaltoihin, mutta päätöksen seurauksena maassa järjestettiin sotilasvallankaappaus 27. maaliskuuta: Paul syrjäytettiin, ja valtaan nousi Pietari II. Raivostunut Hitler muutti suunnitelmia ja päätti hyökätä yhtä aikaa sekä Jugoslaviaan että Kreikkaan. Vuoden 1941 alkupuolella Saksa lähetti joukkoja myös Pohjois-Afrikan rintamalle Italian kärsittyä tappioita brittejä vastaan Egyptissä ja Libyassa.

Liittoutuneet Kreikassa

Liittoutuneiden joukot saapuivat Kreikkaan maaliskuussa 1941. Heitä komensi britti Henry Maitland Wilson. Joukkojen siirto Egyptistä Kreikkaan tunnettiin nimellä operaatio Lustre.

Kreikan avuksi tuli brittijoukkoja 15 400 brittiä sekä 17 000 autralialaista ja 17 000 uusiseelantilaista. Päätös siirtää joukkoja Kreikkaan oli kuitenkin liittoutuneilta strateginen virhe, sillä joukot eivät riittäneet Kreikan riittävään puolustamiseen, ja samalla joukkojen hajauttaminen hankaloitti sotaa Pohjois-Afrikassa. Britit ja kreikkalaiset eivät myöskään koordinoineet sotatoimiaan tarpeeksi tehokkaasti.

Tapahtumat

Saksan hyökkäys Kreikkaan ja Jugoslaviaan alkoi 6. huhtikuuta 1941. Kreikkaan saksalaiset hyökkäsivät liittolaisensa Bulgarian maaperältä yhdentoista divisioonan voimin ja Wilhelm Listin johdolla Metaxas-linjaa sekä kolmea kreikkalaista divisioonaa vastaan.

Kreikkalaiset perääntyivät Albaniasta 12. huhtikuuta Saksan nopean etenemisen vuoksi. Jugoslavia antautui Saksalle 17. huhtikuuta. Jugoslaviasta Kreikkaan tunkeutui kymmenen saksalaista divisioonaa Maximilian von Weichsin johdolla.

Kreikan asevoimat antautuivat 23. huhtikuuta, mutta britit ja australialaiset jatkoivat taistelua vielä huhtikuun loppuun. Liittoutuneet ehtivät evakuoida osan joukoistaan, mutta Kreikkaan hylättiin paljon raskasta kalustoa. Toukokuussa käytiin Kreetan taistelu, joka sekin päättyi Saksan voittoon.

Seuraukset

Saksalaisia sotilaita nostamassa hakaristilippua Ateenan Akropolis-kukkulalle keväällä 1941.

Taistelun seurauksena Kreikan kuningas Yrjö II ja hallitus pakenivat Egyptiin. Pääministeri Alexandros Koryzis sen sijaan teki itsemurhan. Kreikka jaettiin vyöhykkeisiin Saksan, Italian ja Bulgarian kesken. Miehitysaika oli Kreikalle raskas, ja maassa koettiin huomattavaa nälänhätää. Maan väkiluku laski sodan aikana 300 000 hengellä.

Kreikka pysyi saksalaisten hallussa vuoteen 1944 saakka, jolloin Neuvostoliiton puna-armeijan hyökätessä saksalaiset joukot vetäytyivät maasta. Myöhemmin liittoutuneet tekivät maihinnousun maahan ja vapauttivat pääkaupunki Ateenan 13. toukokuuta 1944. Vaikka saksalaiset vetäytyivät sisämaasta, yksittäisiä saksalaisten joukkojen linnoituksia oli useilla saariryhmillä, jotka pitivät pintansa sodan loppuun saakka. Vapautuksesta huolimatta levottomuudet maassa jatkuivat, ja Kreikassa alkoi vuonna 1946 sisällissota, joka päättyi vuonna 1949.

Katso myös