Said Abdullaxon

Said Abdullaxon Hivan nukkehallitsijana.

Said Abdullaxon (1871 Hiva – 1933 Kryvyi Rih) oli Hivan kaanikuntaa vuodesta 1763 lähtien hallinneen uzbekkien kungrat-dynastian viimeinen kaani vuosina 1918–1920.

Said Abdullaxon oli Hivaa vuosina 1864–1910 hallinneen Muhammad Rahimxon II:n poika. Hänen isänsä aikana vuonna 1873 maa oli joutunut Venäjän keisarikunnan vasalliksi. Said Abdullaxonin veli Asfandiyorxon hallitsi sitä vuosina 1910–1918.

Syyskuussa 1918 vallan kaappasi turkmeenien jomut-heimon päällikkö Jüneýit-kaani. Hän murhautti Asfandiyorxonin ja nimitti nukkehallitsijaksi heikkotahtoisen Said Abdullaxonin. Puna-armeija valtasi Hivan ja pakotti kaanin luovuttamaan vallan Horezmin kansantasavallan vallankumouskomitealle 2. helmikuuta 1920.

Said Abdullaxon pidätettiin papiston järjestämän puna-armeijan vastaisen mielenosoituksen jälkeen heinäkuussa 1920. Hänet vietiin perheineen ja sukulaisineen Venäjälle, jossa he olivat aluksi vankeina Lubjankassa sekä Novospasskin ja Ivanovon luostareissa. Vuonna 1923 heidät karkotettiin Ukrainan Jekaterinoslavin kuvernementtiin, jossa he työskentelivät hiilikaivoksella. Said Abdullaxon joutui Ukrainan nälänhädän aikana sairaalaan, jossa hän kuoli punatautiin. Sukulaisten sallittiin tämän jälkeen palata Uzbekistaniin, mutta ei kuitenkaan Hivaan.

Lähteet

  1. 1 2 Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 28, s. 250. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1978.
  2. 1 2 3 4 5 Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 7-jild, s. 356–417. Toshkent: Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2004. ISBN 5-89890-080-2
  3. ↑ Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 1-jild, s. 479. Toshkent: Oʻzbekiston milliy ensiklopediyasi, 2000. ISBN 5-89890-160-4
  4. 1 2 Becker, Seymour: Russia’s Protectorates in Central Asia: Bukhara and Khiva, 1865–1924, s. 221–222, 225, 234. London: Routledge Curzon, 2004. ISBN 0-415-32803-9
  5. ↑ Said Abdullaxon taxtdan voz kechganiga 100 yil bo‘ldi. Uning qismati qanday kechgandi? Kun.uz. Viitattu 4.1.2026.
  6. ↑ Posledni han Horezma iz uzbekskoi dinastii kungratov Pisma o Taškente. Viitattu 4.1.2026.