Joella ja kylällä on Suomalaisen paikannimikirjan mukaan vanhoja kirjoitusasuina esimerkiksi ”Vanhajoki” (vuodelta 1539), ”Vaniockij” (vuonna 1550) ja ”Wanaiocki” (1589). Nimi liittyy Vanjärven kanssa muinaiseen vesistöreittiin, joka johti mereltä Lohjanjärven ja Hiidenveden kautta Lopelle ja jatkui sieltä, ylitettyään välillä Punelian ja Kaartjärven välisen maakannaksen, Vanajan vesistöön asti. Nimen perustana saattaa olla vana (ura, jokiuoma, väylä), joka Viljo Nissilä on esittänyt myös ”Vanajan” alkuperälle.
Joen kulku
Vanjoki alkaa Pyhäjärven etelärannasta HögforsissaKarkkilan keskustaajamassa. Ensimmäisen 300 metrin matkalla se alittaa Turuntien sillan ja kohtaa Karkkilankoskessa Kivistönkosken padon. Karkkilankosken ympäristössä sijaitsee Högforsin ruukkialue, jonka tehdasrakennukset määrittelevät joen ympäristön täysin. Tehdasmiljöö jatkuu ja joki alittaa Högforsin tiilisillan, muut huoltosillat ja lopulta Härjänlähteentien sillan. Se jälkeen joki kääntyy kohti itää ja alittaa Pusulantien. Sillan takana sijaitsee vapaana virtaava Myllykoski. Sen putouksessa on pudotusta kolme metriä, jonka jälkeen on joessa suvanto. Tähän asti joki on vasta 1,2 kilometriä pitkä.
Suvannosta alkaen on joki patoamisen takia varsin leveä. Matkaa Massakoskelle eli Nahkionkoskelle on 1,1 kilometriä, jonka matkalla se alittaa Vihdintien (yhdystie 110201). Nahkionkosken voimala ja pato rakennettiin vuonna 1924 ja se on toiminut vuoteen 2009 asti. Padon alapuolella joki on virrannut kahta uomaa pitkin. Pohjoisempi eli vasemmanpuoleinen uoma oli voimalan käyttövedelle ja oikeanpuoleinen ohijuoksutusvedelle tarkoitetut alakanavat. Kanavien väliin jää jokisaari ja ne yhtyvät yhdeksi uomaksi 150 metrin jälkeen. Samalla joki kääntyy kohti etelää ja jo 150 metrin jälkeen on joessa toinen jokisaari, joka on 60 metriä pitkä ja 40 metriä leveä. Joen toinen ranta on suojeltu yli kilometrin matkalta ja jokea seuraa kävelypolku. Suojelualueet liittyvät joenvarren luontoon, kun joki on uurtanut pehmeään maahan raviinimaisen jokilaakson, jonka puolimatkassa kilometrin päässä sijaitsee Pitkälänkoski, vedenpuhdistuslaitos ja Mansikin moottoriurheilupuisto, sekä sen alapuolella vielä Maijalankoski. Joki on alkanut jokilaaksossaan mutkitella ja mutkittelu yltyy joen saapuessa pelloille. Alimmaisessa (kylä) joki alittaa Maijanojantien (yhdystie 11207), mutta Vanha Vihdintie (yhdystie 11201). Vihdintie on seurannut koko ajan joen mutkittelevaa kulkua pysyen sen länsipuolella.
Silta sijaitsee puolimatkassa Vanjärvelle päin ja loppumatkan joki virtaa leveässä peltolaaksossa, jossa korkeuserot ovat pienet. Alkutaival sujuu meandereita seuratessa toisiaan. Osa niistä on oikaistu ja vanhat mutkat ovat nykyään peltomaana, niittynä tai juoluana. Viimeinen mutka ennen Maijanojaa on yksi kannaksensa katkaissut meanderi saanut silmukkamaisen juoluan, joka on edelleen yhteydessä pääuomaansa ja muodostaa rengaslammikon. Maijanojan yhtymäkohdassa joenuoma on samalla Karkkilan ja Vihdin välisenä kuntarajana 1,6 kilometrin matkalla. Jokeen yhtyy lännestä tuleva Keinuvehmaanoja joen vasempaan rantaan, kaakosta tuleva Orinoja oikealle puolelle, ja lounaasta tuleva Kyrönoja vasemmalle puolelle. Näiden jälkeen joki alittaa Vanhan Vihdintien sillan, josta alkaa samalla Päivölänkoski. Koskelta on matkaa Vanjärvelle kolme kilometriä, mutta joen mutkaisuudesta johtuu, että matkaa uomaa pitkin on lähes kuusi kilometriä. Joki kiertää Vanjärven länsipuolelta ja sivuaa järven länsirantaa kääntyen heti takaisin kohti lounasta ja länttä. Joki ei siten laske järveen, mutta järven vedenpinta määräytyy joen vesitilanteen mukaan. Joki virtaa Jokikunnan kylän peltojen läpi. Siellä siihen rajautuu golfkenttä. Etelästä tuleva Nummisuonoja yhtyy jokeen golfkentän itäpuolella. Nummisuonojalta on Hiidenveteen matkaa 5,3 kilometriä. Jokikunnassa tasaiset peltoalueet vaihtuvat jokeen viettävien peltojen laaksoon. Laakson molemmilla puolilla kallioiset mäet kohoavat korkealle ja niiden välimatka kaventuu sitä enemmän mitä lähemmäksi tullaan Hiidenvettä. Ennen joensuuta on joessa kapea jokisaari ja sen yhteydessä Kittiskoski. Koskesta on järveen matkaa 400 metriä, jonka Kuninkaanlahteen se laskee.
Luontoarvoja
Vanjoki on tyypiltään keskisuuri turvemaiden joki (Kt). Euroopan unioninvesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Vanjoen tilaa. Vesistön tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli hyvä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli tyydyttävä, biologinen tila, joka oli erinomainen, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli hyvä. Vesistön tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Silloin sen ekologinen tila oli hyvä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli tyydyttävä, biologinen tila, joka oli hyvä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli hyvä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 23mikrogrammaa ja kokonaistyppipitoisuus728mikrogrammaa litrassa vettä, mitkä ovat hyviä tuloksia.
Hydrologiaa
Vanjoen alajuoksun keskivirtaama (MQ) Jokikunnan sillalla on ollut (vuosina 2005–2020) noin 5,3kuutiometriä sekunnissa(m³/s ). Suomen ympäristökeskuksen julkaisun mukaan (aikavälillä 1951–2025) olivat joen keskiylivirtaama (MHQ) on ollut 19,3kuutiometriä sekunnissa ja keskialivirtaama (MNQ) 0,87m³/s. Suurin virtaama (HQ) on mitattu 7. toukokuuta 2006 ja se oli 32m³/s ja pienin virtaama (NQ) 27. lokakuuta 2006 ja se oli 0,10m³/s.
Nahkionkosken keskivirtaama (MQ) ei ole tässä tiedossa. Keskiylivirtaama (MHQ, vuosilta 1991–2006) on ollut 12,5kuutiometriä sekunnissa ja keskialivirtaama (MNQ) 0,68m³/s. Suurin virtaama (HQ) on mitattu 1. elokuuta 2004 ja se oli 24m³/s ja pienin virtaama (NQ) 30. syyskuuta 2006 ja se oli 0,0m³/s.
Vanjoki kuuluu vesistöalueen pääuomaan, johon on koottu sivu-uomia vesistöviranomaisten tietokannasta ja kartoista. Matkaa merelle on Vanjoen suistosta noin 88 kilometriä. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen valuma-alueen pinta-alaa. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa riveittäin.
Lähteet: 1=tieto luettu sivu-uoman omasta artikkelista, 2=Ekholm, Matti: ”Suomen vesistöalueet”, 1993 , 3=katsottu Karttapaikasta , 4=luettu Paikkatietoikkunasta , 5=Paikkatietoikkuna ja Karttapaikka yhdessä, 6=Saura, Ari .
Historiaa
Vuonna 1913 julkaistussa Lohjan seudun taloudellisessa kartassa virtaa Vanjoki ”Wanjärven” läpi. Tämä johtuu Vanjärven suuremmasta pinta-alasta, joka on pienentynyt myöhemmin järvenlaskun seurauksena. Vanjärven pohjoispuolella on joenvarressa ainoastaan niittymaita, mutta järven eteläpuolella ”Wanjoen” kylässä on joen ympäristö viljeltyä peltomaata. Tilanne on säilynyt samana vuoden 1945 taloudellisessa kartassa. Joen pohjoisosasta saa käsityksen vuoden 1922 Tammelan taloudellisesta kartasta. Siinä on kirkonkylään merkitty joenuomaan merkitty massatehdas ja puuhiomo. Joessa oli tuolloin vesivoimalaitos, jonka vesivoimalla näitä yrityksiä voitiin käyttää. Myös alempana sijaitsee Pitkälänkoskessa ”sähkötehdas” eli toinen vesivoimalaitos. Tiedetään, että Karkkilankoskessa oli tuolloin myös vesivoimalaitos, mutta sitä ei kartasta voi helposti erottaa.
1234Ekholm, Matti:Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126)Helsinki:Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993.ISBN951-47-6860-4
.svg){kind=small}
hyvä
