Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward. Perheen kesken Edvardia kutsuttiin nimellä Bertie.
Pitkä tie kuninkaaksi
Edwardin kasvatus oli tiukka heti lapsesta asti, koska vanhemmat halusivat huolehtia siitä, että poika kykenisi jonain päivänä hallitsemaan. Hän opiskeli sekä Oxfordissa että Cambridgessa. Hänellä oli kuitenkin haasteita opintojensa kanssa, mistä syystä hän sai kruununperillisenä vain vähän vastuita. Kun Edwardin isä Albert kuoli vuonna 1861, Viktoria piti Edwardin skandaalista elämää osasyyllisenä kuolemaan.
Edward sai odottaa valtaistuimelle nousua pitkään, yli 59 vuotta äitinsä Viktorian hallitessa, ja hänen oma valtakautensa jäi varsin lyhyeksi. Walesin prinssinä ollessaan hän eli varsin nautinnollista elämää, sekaantuen muun muassa Tranby Croftin uhkapeliskandaaliin vuosina 1890–1891. Hänen vanhempansa, erityisesti äiti Viktoria, eivät pitäneet kaikista hänen toimistaan. Hänen äitinsä pitkä valtakausi päättyi vuonna 1901 ja Edwardista tuli vanhoilla päivillään kuningas.
Kuninkaana hän esitti poikkeuksellisen suurta osaa diplomatiassa ja edisti Ison-Britannian liittoutumista Ranskan ja Venäjän kanssa.
Valtakautensa lopulla Edvard VII pyrki ratkaisemaan poliittisen pattitilanteen parlamentissa, joka oli saanut alkunsa, kun ylähuone käytti veto-oikeuttaan budjettineuvotteluissa. Edvard yritti saada ylähuoneen suostumaan budjettiin, mutta ehti kuolla ennen tätä. Vuotta myöhemmin säädetty laki vei ylähuoneelta absoluuttisen veto-oikeuden lainsäädännössä.
Lisäksi Edvardilla oli useita pitkään jatkuneita avioliiton ulkopuolisia suhteita, joidenkin tietojen mukaan 55 eri naisen kanssa mm. näyttelijätär Nellie Clifdenin, Sarah Bernhardtin, La Belle Oteron ja Lily Langtryn kanssa; laulajatar Hortense Schneider; aristokraattien kuten Alice Keppel, Aylesfordin kreivitär Edith Finch, Patsy Cornwallis-West, lady Susan Vane-Tempest, lady Mordaunt, Warwickin kreivitär Daisy Greville ja Jennie Jeromen kanssa sekä liikemiehen tytär Agnes Keyser, kokki ja hotellinomistaja Rosa Lewis "The Queen of the Jermyn Street", ja kurtisaani Catherine Walters.
Iän myötä Edvard oli lihonut sen verran, että seksin harrastaminen Edvardin haluamalla tavalla kävi vaikeaksi. Ratkaisuksi tähän teetettiin hänen suosikki bordelliinsa La Chabanais'iin Pariisiin erillinen ns. lemmentuoli, "La Siège d'Amour" jonka avulla kuningas pystyi harrastamaan seksiä kahden muun henkilön kanssa.
Yksityiselämä
Edvard nautti suuresti autoilusta, ja ajeli Daimler-merkkisellä autollaan säällä kuin säällä, mikä sai hänen lääkärinsä huolestumaan kuninkaan terveydestä. Apuun pyydettiin alkoholikauppaa pitävä Berry Bros. & Rudd, joka kehitti kuninkaalle inkivääriliköörin, jonka oli tarkoitus "lämmittää ja uudelleenelävöittää Hänen Majesteettiaan" tämän ajeluiden aikana. Juoma tunnetaan nimellä King's Ginger.
Iän myötä lihottuaan Edvard alkoi myös pitämään puvun takkinsa alinta nappia auki mukavuussyistä. Tämä johti väitetysti siihen, että takin alimman napin jättämisestä auki tuli muotia.
Koska Edvardilla oli sukulaisia ympäri Euroopan kuningashuoneita, hänestä käytettiin nimeä "Euroopan setä (engl.Uncle of Europe)". Hän oli seuraavien eurooppalaisten hallitsijoiden setä tai eno:
The Kings & Queens of England & Scotland, s. 190–193.Plantagenet Somerset Fry, 1990.ISBN0-8021-1386-9(englanniksi)
Shaw, William Arthur & Burtchaell, George Dames:The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors.Lontoo:Sherratt and Hughes, 1906.Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
Viitteet
123The Kings & Queens of England & Scotland s. 190
↑The complete peerage of England, Scotland, Ireland, Great Britain, and the United Kingdom: extant, extinct, or dormant, s. 451–452.The St. Catherine Press, ltd., 1910.Teoksen verkkoversioViitattu 8.9.2024.(englanniksi)
↑Luigi Cibrario:Notizia storica del nobilissimo ordine supremo della santissima Annunziata. Sunto degli statuti, catalogo dei cavalieri, s. 116.Botta, Eredi, 1869.Teoksen verkkoversioViitattu 8.9.2024.(italiaksi)
1234Königlich preussische Ordensliste.Preussische Ordens-liste,1886, s. 5, 23, 632, 935 & 1048.Gedruckt in der Reichsdruckerei. Artikkelin verkkoversio.(saksaksi)
↑Les Grand'Croix de la Légion d'honneur de 1805 à nos jours. Titulaires français et étrangers, s. 460.Archives & Culture, 2009.ISBN978-2-35077-135-9(ranskaksi)
↑Anjou, Anton:Riddare af Konung Carl XIII:s orden 1811-1900. Biografiska anteckningar, s. 117.Eksjö tryckeri-aktiebolag, 1900.Teoksen verkkoversioViitattu 8.9.2024.(ruotsiksi)
↑Hof Und Staats Handbuch Des Grossherzogthums Mecklenburg Strelitz Für 1878, s. 11.G. F. Spalding und Sohn, 1878.Teoksen verkkoversioViitattu 8.9.2024.(saksaksi)
1234Burke's Peerage, Baronetage and Knightage, s. 12.Burke's Peerage Ltd, 1910.(englanniksi)
↑Den kongelige norske Sanct Olavs Orden:Norges statskalender, s. 869–870.Norges Statskalender, 1908.Teoksen verkkoversioViitattu 8.9.2024.(norjaksi)