| Edvard VII | |
|---|---|
|
| |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |
| Valtakausi |
22. tammikuuta 1901 – 6. toukokuuta 1910 |
| Kruunajaiset | 9. elokuuta 1902 Westminster Abbey, Lontoo |
| Edeltäjä | Viktoria |
| Seuraaja | Yrjö V |
| Pääministerit |
Robert Salisbury Arthur Balfour Henry Campbell-Bannerman H. H. Asquith |
| Syntynyt |
9. marraskuuta 1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut |
6. toukokuuta 1910 (68 vuotta) Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Hautapaikka | St. George's Chapel, Windsorin linna |
| Puoliso | Alexandra ( 1863) |
| Lapset |
|
| Koko nimi | Albert Edward |
| Suku | Saksi-Coburg-Gotha |
| Isä | Prinssi Albert |
| Äiti | Viktoria |
| Nimikirjoitus |
|
Edvard VII (Albert Edward); (9. marraskuuta 1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta – 6. toukokuuta 1910 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari sekä ensin mainitun siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1901–1910.
Hän oli edellisen monarkin, kuningatar Viktorian, ja prinssi Albertin poika. Hän oli myös ensimmäinen Saksi-Coburg-Gotha-sukuinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Hänen valtakautensa lukeutuu niin sanottuun edvardiaaniseen aikakauteen.
Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward. Perheen kesken Edvardia kutsuttiin nimellä Bertie.
Edwardin kasvatus oli tiukka heti lapsesta asti, koska vanhemmat halusivat huolehtia siitä, että poika kykenisi jonain päivänä hallitsemaan. Hän opiskeli sekä Oxfordissa että Cambridgessa. Hänellä oli kuitenkin haasteita opintojensa kanssa, mistä syystä hän sai kruununperillisenä vain vähän vastuita. Kun Edwardin isä Albert kuoli vuonna 1861, Viktoria piti Edwardin skandaalista elämää osasyyllisenä kuolemaan.
Edward sai odottaa valtaistuimelle nousua pitkään, yli 59 vuotta äitinsä Viktorian hallitessa, ja hänen oma valtakautensa jäi varsin lyhyeksi. Walesin prinssinä ollessaan hän eli varsin nautinnollista elämää, sekaantuen muun muassa Tranby Croftin uhkapeliskandaaliin vuosina 1890–1891. Hänen vanhempansa, erityisesti äiti Viktoria, eivät pitäneet kaikista hänen toimistaan. Hänen äitinsä pitkä valtakausi päättyi vuonna 1901 ja Edwardista tuli vanhoilla päivillään kuningas.
Edvard VII:n kruunajaiset järjestettiin 9. elokuuta 1902 Westminster Abbeyssä.
Kuninkaana hän esitti poikkeuksellisen suurta osaa diplomatiassa ja edisti Ison-Britannian liittoutumista Ranskan ja Venäjän kanssa.
Valtakautensa lopulla Edvard VII pyrki ratkaisemaan poliittisen pattitilanteen parlamentissa, joka oli saanut alkunsa, kun ylähuone käytti veto-oikeuttaan budjettineuvotteluissa. Edvard yritti saada ylähuoneen suostumaan budjettiin, mutta ehti kuolla ennen tätä. Vuotta myöhemmin säädetty laki vei ylähuoneelta absoluuttisen veto-oikeuden lainsäädännössä.
Hän avioitui 21-vuotiaana 10. maaliskuuta 1863 Pyhän Yrjön kappelissa, Windsorin linnassa 19-vuotiaan Tanskan prinsessa Alexandran kanssa. Naimisiin mentyään pariskunta muutti Marlborough Houseen.
Heille syntyi kuusi lasta:
| Nimi | Syntyi | Kuoli | Avioliitto, lisätietoja |
|---|---|---|---|
| prinssi Albert Victor | 8. tammikuuta 1864 | 14. tammikuuta 1892 | kihlautui 1891 prinsessa Mary Teckin kanssa. |
| kuningas Yrjö V | 3. kesäkuuta 1865 | 20. tammikuuta 1936 | avioitui 1893 prinsessa Mary Teckin kanssa, kun edellinen sulhanen oli kuollut. Heille syntyi kuusi lasta. |
| prinsessa Louise | 20. helmikuuta 1867 | 4. tammikuuta 1931 | avioitui 1889 Fifen 1. herttua Alexander Duffin kanssa |
| prinsessa Victoria | 6. kesäkuuta 1868 | 3. joulukuuta 1935 | pysyi naimattomana äitinsä seuralaisena |
| prinsessa Maud | 26. marraskuuta 1869 | 20. marraskuuta 1938 | avioitui 1896 Haakon VII:n kanssa, poika Olav. |
| prinssi Alexander John | 6. huhtikuuta 1871 | 7. huhtikuuta 1871 | kuoli vuorokauden ikäisenä |
Lisäksi Edvardilla oli useita pitkään jatkuneita avioliiton ulkopuolisia suhteita, joidenkin tietojen mukaan 55 eri naisen kanssa mm. näyttelijätär Nellie Clifdenin, Sarah Bernhardtin, La Belle Oteron ja Lily Langtryn kanssa; laulajatar Hortense Schneider; aristokraattien kuten Alice Keppel, Aylesfordin kreivitär Edith Finch, Patsy Cornwallis-West, lady Susan Vane-Tempest, lady Mordaunt, Warwickin kreivitär Daisy Greville ja Jennie Jeromen kanssa sekä liikemiehen tytär Agnes Keyser, kokki ja hotellinomistaja Rosa Lewis "The Queen of the Jermyn Street", ja kurtisaani Catherine Walters.
Iän myötä Edvard oli lihonut sen verran, että seksin harrastaminen Edvardin haluamalla tavalla kävi vaikeaksi. Ratkaisuksi tähän teetettiin hänen suosikki bordelliinsa La Chabanais'iin Pariisiin erillinen ns. lemmentuoli, "La Siège d'Amour" jonka avulla kuningas pystyi harrastamaan seksiä kahden muun henkilön kanssa.
Edvard nautti suuresti autoilusta, ja ajeli Daimler-merkkisellä autollaan säällä kuin säällä, mikä sai hänen lääkärinsä huolestumaan kuninkaan terveydestä. Apuun pyydettiin alkoholikauppaa pitävä Berry Bros. & Rudd, joka kehitti kuninkaalle inkivääriliköörin, jonka oli tarkoitus "lämmittää ja uudelleenelävöittää Hänen Majesteettiaan" tämän ajeluiden aikana. Juoma tunnetaan nimellä King's Ginger.
Iän myötä lihottuaan Edvard alkoi myös pitämään puvun takkinsa alinta nappia auki mukavuussyistä. Tämä johti väitetysti siihen, että takin alimman napin jättämisestä auki tuli muotia.
Koska Edvardilla oli sukulaisia ympäri Euroopan kuningashuoneita, hänestä käytettiin nimeä "Euroopan setä (engl. Uncle of Europe)". Hän oli seuraavien eurooppalaisten hallitsijoiden setä tai eno: