Hailuoto

Hakusana ”Karlö” ohjaa tänne. Espoon edustalla sijaitsevasta saaresta kertoo artikkeli Miessaari.
Hailuoto
Karlö

vaakuna

sijainti

Luotsiasema, Marjaniemen majakka ja tutkamasto
Luotsiasema, Marjaniemen majakka ja tutkamasto
Sijainti 65°01′N, 024°43′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 072
Hallinnollinen keskus Hailuodon kirkonkylä
Perustettu 1587
Pinta-ala ilman merialueita 207,30 km²
257:nneksi suurin 2025 
Kokonaispinta-ala 1 082,70 km²
108:nneksi suurin 2025 
– maa 205,61 km²
– sisävesi 1,69 km²
– meri 875,40 km²
Väkiluku 912
298:nneksi suurin 31.12.2025 
– väestötiheys 4,44 as./km² (31.12.2025)
Ikäjakauma 2023 
– 0–14-v. 11,8 %
– 15–64-v. 47,8 %
– yli 64-v. 40,4 %
Äidinkieli 2025 
– suomenkielisiä 98,4 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 8,9 %
154:nneksi suurin 2026 
Kunnanjohtaja Maarit Alikoski
Kunnanvaltuusto 15 paikkaa
  2025–2029
 • Kesk.
 • Vihr.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
10
2
1
1
1
www.hailuoto.fi

Hailuoto (ruots. Karlö) on Suomen kunta, joka sijaitsee samannimisessä saaressa Perämerellä Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa.

Maisema ja luonnonolosuhteet ovat nostaneet Hailuodon, Perämeren suurimman saaren kansallismaisemaksi. Kaikista Suomen merialueiden saarista Hailuoto on pinta-alaltaan Ahvenanmantereen ja Kemiönsaaren jälkeen kolmanneksi suurin. Saaren ensimmäisten osien arvioidaan nousseen merestä noin 1 700 vuotta sitten, ja nykyisen muotonsa se on saanut useiden eri saarien yhteenliittymänä. Maannousun jatkuessa se kasvaa aikanaan kiinni mantereeseen.

Hailuodossa asuu 912 henkeä, ja se on asukasluvultaan Pohjois-Pohjanmaan maakunnan ja entisen Oulun läänin pienin kunta. Hailuodon naapurikunnat ovat Lumijoki, Oulu ja Siikajoki. Entisiä naapurikuntia ovat Ouluun liitetyt Haukipudas ja Oulunsalo.

Hailuoto on paitsi kunnan (hallinnollinen alue), myös saaren (maantieteellinen alue) nimi. Hailuodon saari sijaitsee Perämerellä Oulun edustalla.

Hailuodon läntisimmässä kohdassa, Marjaniemessä, sijaitsee Marjaniemen majakka. Majakan juurella sijaitsevassa entisessä Luotsausliikelaitoksen luotsiasemarakennuksessa toimii nykyisin Luotsihotelli, ja majakan vieressä olevassa rakennuksessa on toiminut Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema.

Koko Hailuoto on luokiteltu kuuluvaksi Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Hailuodon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla siiasta tehdyt kalapotut.

Historia

Hailuodon synty ja historia liittyy läheisesti maankohoamiseen, joka on noin yhdeksän millimetriä vuodessa. Yli 15 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella olevat alueet olivat kuivana maana 325 eaa. Alueeseen kuuluivat Hyypänmäki, Harju ja Isomäki, eli se oli kooltaan noin kaksi neliökilometriä. Vuoteen 850 mennessä maata oli paljastunut jo noin 30 neliökilometriä.

Hailuodon vakinainen asuttaminen alkoi ilmeisesti 1100-luvulla. Asukkaita tuli monelta suunnalta, etenkin Karjalasta. Ruotsalaiset, jotka kilpailivat kalavesistä, antoivat saarelle nimen Karelö (joka muuntui Karlö), Karjalan tai karjalaisten saari. Myös Hailuoto-nimi lienee yhdistävissä karjalaiseen kalastusnautintaan, se oli haili- eli silakkaluoto. Hailuodon ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat enimmäkseen kotoisin Länsi-Suomesta, mutta joitakin tuli myös Itä-Suomesta. Vuonna 1548 saarella oli 43 taloa, ja vuoteen 1570 mennessä taloluku kasvoi 60:een. Kuningatar Kristiina lahjoitti koko Hailuodon saaren vuonna 1652 vapaaherrakunnaksi eversti Berndt Taubelle, jonka perillisiltä se palautettiin kruunulle vuonna 1675.

Hailuoto kuului aluksi Saloisten suurpitäjään, mistä se erkani itsenäiseksi seurakunnaksi 1587. Vuosina 1610–1620 rakennettu kirkko oli pitkään Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko, kunnes se paloi 1968. Nykyinen kirkko valmistunut vuonna 1972. Hailuodon pappilan tulipalossa 2. elokuuta 1901 tuhoutui seurakunnan arkisto lähes kokonaan.

Suurina nälkävuosina 1696–1697 menehtyi 88 Hailuodon asukasta. Isonvihan (1713–1721) aikaan 200 venäläistä kasakkaa tappoi murhaperjantaina Hailuodossa noin 800 ihmistä kirveellä 29. syyskuuta 1714. Suuri osa uhreista oli saarelta suojaa hakeneita, sillä Hailuodon asukasluku oli tuohon aikaan alle 300 henkilöä. Yhden yön aikana tehty veriteko oli isonvihan suurin. Perimätiedon mukaan Hailuodon kirkon kellot upotettiin isonvihan aikana Kirkonjärveen, josta niitä ei kuitenkaan enää koskaan myöhemmin löydetty.

Hailuodon väkiluku ylitti 1800- ja 1900-luvun vaihteen jälkeen 2 000 rajan, mutta sen jälkeen väestö on vähentynyt alle puoleen. Monien sellaisten kuntien tapaan, joista on ollut paljon poismuuttoa, väestönrakennetta luonnehtii eläkeläisten suuri osuus. Väestönennusteet viittaavat kuitenkin nykyisen väestön säilymiseen. Kesäisin saarelle saapuu satoja mökkiasukkaita asuttamaan saaren noin 650 vapaa-ajan asuntoa.

Maantiede

Luonto

Nykyinen Hailuoto on muodostunut useista erillisistä saarista, joista ensimmäiset alkoivat muodostua 600- tai 700-luvulla. Maankohoamisen vaikutuksesta saaren pinta-ala kasvaa jatkuvasti ja aikanaan saari tulee kasvamaan kiinni mantereeseen. Parisataa vuotta sitten olivat mantereenpuoleinen särkkämäinen Santonen ja eteläinen suomainen Hanhinen itse Luodosta erillisiä saaria. Hanhisen ja Luodon välinen Kirkkosalmi on erittäin merkittävä kosteikko, jossa tavataan runsaasti harvinaisia lintulajeja.

Hailuoto on Perämeren suurin saari. Se koostuu neljästä osasta, Luoto, Santonen, Hanhinen ja Syökari. Ne olivat erillään vielä pari vuosisataa sitten, kunnes liittyivät toisiinsa maankohoamisen vaikutuksesta. Saaren nuoret pinnanmuodot ovat kauttaaltaan meren aaltojen, virtausten, jääntyönnön ja tuulen muovaamia.

Tyypillistä metsämaisemaa Luodon osassa Hailuotoa.

Maaperä koostuu hiekkaisista aineksista, jotka ovat osaksi peräisin savihiekkakivestä, joka ns. Muhoksen muodostumana ulottuu Hailuotoon. Saaren halki Hyypänmäeltä Marjaniemeen kulkee itäkoillis-länsilounaissuuntaisena 15 kilometriä pitkä harjuselänne. Itäosissa Hyypänmäen kohdalla jäätikön sulamisvedet ovat hajottaneet hiekkoja lähes kahden kilometrin levyiseksi tasanteeksi. Keskiosissa harju kulkee vain muutamana kymmenen metrin levyisenä korkeana selänteenä, mutta leviää taas Isomäestä länteen. Louhikkoinen Marjaniemen kärki on harjun sydänosan kulumisjäännös. Korkein kohta on Hyypänmäki joka on noin 31 metriä merenpinnan yläpuolella. Hyypänmäen alueella on myös kivikoita, jotka ovat myöhemmin kerrostuneen lentohiekan peittäminä. Kivikot osoittavat aaltojen huuhdelleen saarten rantoja, mutta lohkarevallit osoittavat myös ahtojäiden puskeneen rajusti rantoja vasten. Lentohiekkavallit ja rantavallit ovat Hailuodon pinnanmuotoja luonnehtiva erikoispiirre. varsinkin pohjois- ja länsirannikolla.

Hailuodon kasvillisuuden monipuolisin osa levittäytyy rannoilla, erityisesti suojaisten poukamien rantaniityillä. Metsäluonnossa ovat kuivat kankaat hyvin edustettuna. Erityisen tunnusomaisia ovat laajat jäkäläkankaat. Linnustontutkimuksen kohteen Hailuodolla on pitkät perinteet. Vesilinnusto on runsainta niittyaroilla, laajoilla matalikoilla, karikoilla ja rehevissä lahdissa. Syksyn kohokohta on joutsenten muutto, jonka huipentuessa rannoilla voi lepäillä puolitoistatuhatta lintua. Suuri osa Hailuodon vesistöistä kuuluu myös Ramsarin sopimuksella suojeltuihin vesi- ja kosteikkoalueisiin.

Saaret

Hailuoto, Hoikanriisi, Isomatala, Kengänkari, Mustakivi, Santosenkari (Santos-Hoikka), Pikku-Hoikka, Ulkoriisi, Ulkolaidanmatala, Väliteonkarit.

Järvet

Haaralampi, Hannuksenlampi, Hannuksenrantalampi, Iso Sunijärvi, Kaakkurijärvi, Kangasjärvi, Kaunislampi, Kestinperä, Kurajärvi, Maasyvänlahti, Mäntylampi, Nuottajärvi, Pajuperänlampi, Pikku Sunijärvi, Pitkäjärvi, Riestenkulju, Simpukkalampi, Syväkulju, Valkjärvi, Ämmänarkku.

Ilmasto

Hailuodon ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −4,3 −4,8 −0,8 4,9 11,8 17,1 20,3 18,4 12,9 6,1 1,3 −1,9 ka. 6,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −11,4 −12,2 −8,5 −2,9 2,3 8,0 11,2 9,7 5,6 0,8 −3,4 −7,8 ka. −0,7
Vrk:n keskilämpötila (°C) −7,6 −8,2 −4,5 1,0 7,2 12,8 16,1 14,3 9,5 3,7 −0,8 −4,5 ka. 3,3
Sademäärä (mm) 37 31 30 27 39 45 61 56 53 53 50 42 Σ 524
Sadepäivät (pv) 10 8 8 6 7 8 9 9 8 10 11 11 Σ 105
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−4,3
−11,4
−4,8
−12,2
−0,8
−8,5
4,9
−2,9
11,8
2,3
17,1
8,0
20,3
11,2
18,4
9,7
12,9
5,6
6,1
0,8
1,3
−3,4
−1,9
−7,8
S
a
d
a
n
t
a		 37
31
30
27
39
45
61
56
53
53
50
42


Aluerakenne

Kylät

Lähde:

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Hailuodossa oli 967 asukasta, joista 518 asui taajamassa, 441 haja-asutusalueilla ja 8:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Hailuodon taajama-aste on 54,0 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Hailuodon kirkonkylä.

Väestö

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Hailuodon väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 897
1985
  
 907
1990
  
 934
1995
  
 955
2000
  
 966
2005
  
 964
2010
  
 1 004
2015
  
 993
2020
  
 952
Lähde: Tilastokeskus.

Talous ja elinkeinot

Hailuodossa on määrällisesti eniten työpaikkoja terveys- ja sosiaalipalveluiden (noin 26 %) ja maa-, metsä- ja kalatalouden (22 %) toimialoilla. Työpaikkojen suhteellinen kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoilla. Hailuodon työpaikoista noin puolet sijoittuu yksityiselle ja puolet julkiselle sektorille. Hailuodon kunnassa asuvasta työikäisestä väestöstä noin puolet pendelöi eli käy työssä mantereella.

Yksityisen työnantajan työpaikoista 30 % on maa- ja metsätaloudessa. 23 % työpaikoista on kaupan, majoituksen ja ravitsemuksen alalla. Ainoastaan kahdessa muussa Pohjois-Pohjanmaan kunnassa maatalouden osuus on merkittävämpi yksityisen sektorin työpaikoista.

Liikenne ja infrastruktuuri

Seututie 816 Keskikylässä

Hailuodon ja mantereen välille valmistui pengertie kesäkuussa 2026. Tie on osa seututietä 816, joka on myös Hailuodon tärkein sisäinen väylä ja ainoa kokonaan päällystetty tie saarella. Pengertien Hailuodon puoleisesta päästä on noin 21 kilometrin matka Hailuodon kirkolle ja noin 30 kilometrin matka tien päätepisteeseen Marjaniemeen.

Hailuodon maantielautat talvella 2013

Vuodesta 1920 vuoteen 1968 yhteysaluksena toimi Hailuotolaiva, joka korvattiin tie- ja vesirakennushallituksen Merituuli-lautalla vuonna 1968. 1980-luvun alussa Hailuotoon liikennöi kokeiluluontoisesti ilmatyynyalus Larus. Lauttaliikenne jatkui pengertien valmistumiseen, kesäkuuhun 2026 saakka. Viimeiset yhteydellä käytössä olleet lautta-alukset olivat vuonna 1989 liikennöinnin aloittanut Merisilta ja vuonna 1996 liikennöinnin aloittanut Meriluoto.

Hailuodon julkinen liikenne on pääasiassa taksikuljetuksia, mutta seututien 816 läpi kulkee Oulun joukkoliikenteen linja 59 Marjaniemestä Oulunsalon kautta Ouluun arkisin kolme kertaa päivässä, lauantaisin kaksi kertaa päivässä ja sunnuntaisin kerran päivässä. Yleisimpinä juhlapyhinä ajetaan sunnuntaivuorot. Linja-auto hoitaa osittain myös postinjakelun kunnassa ja sitä liikennöi Oubus.

Noin kuusi kilometriä Hailuodon kirkonkylältä etelään sijaitsee pieni lentokenttä. Lentokentällä on 600 metriä pitkä ja 60 metriä leveä sorakiitotie, jonka suunta on 06/24.

Uskonto

Uskontokuntiin kuuluminen Hailuodossa, Tilastokeskus (2023)

  Luterilaisuus (73,7 %)
  Muut uskonnot (1,6 %)
  Uskontokuntiin kuulumattomat (24,7 %)

Hailuodon kunnassa 73,7 prosenttia asukkaista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,6 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 24,7 prosenttia väestöstä. Hailuodossa toimii yksi evankelis-luterilainen seurakunta, Hailuodon seurakunta, joka kuuluu Oulun hiippakunnan alaiseen Limingan rovastikuntaan.

Luterilaisten herätysliikkeiden piirissä Hailuoto kuuluu lestadiolaisuuden kannatusalueeseen. Lestadiolainen herätysliike saavutti Hailuodon vuonna 1875 ja vuosisadan vaihteeseen (1899) mennessä lestadiolaisiin arvioitiin kuuluvan noin 100 jäsentä, mikä oli noin 4,8 prosenttia kunnan väestöstä. Nykyisin Hailuodossa toimii erityisesti vanhoillislestadiolainen haara, jonka piirissä toimii Hailuodon rauhanyhdistys.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Hailuodon alueella on Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2025 1.1.2025. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2025.
  2. 1 2 Väkiluvun kasvu hidastui vuonna 2025 1.4.2025. Tilastokeskus. Viitattu 6.4.2026.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2025.
  4. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2026 18.11.2025. Verohallinto. Viitattu 9.4.2026.
  5. ↑ Kuntavaalit 2025, Hailuoto Oikeusministeriö. Viitattu 4.9.2025.
  6. ↑ Suomen merialueiden sata suurinta saarta. Suomen Kuvalehti, 15.6.1987, nro 24B, s. 64.
  7. ↑ http://www.hailuototourism.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Hailuoto Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 168. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  10. 1 2 3 4 5 6 Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  11. 1 2 3 Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 217–220. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  12. ↑ Hailuodon seurakunta Hiski-tietokannassa hiski.genealogia.fi. Viitattu 22.9.2014.
  13. ↑ Kaitasuo, Pia: Pietari Suuren synkkä tuhon kylvö. Kaleva, 15.8.2015, nro 221, s. 34–35. Oulu: Kaleva Oy. ISSN 0356-1356
  14. ↑ Tuohino, Lotta: Hailuodossa paistaa aina aurinko. Helsingin Sanomat, 10.7.2002.
  15. ↑ Bird Wetlands of Hailuoto Island | Ramsar Sites Information Service rsis.ramsar.org. Viitattu 20.10.2025.
  16. ↑ Seutukunnat ja kylät | Pohjois-Pohjanmaan Kylät Ry ppkylat.fi. Viitattu 1.9.2025.
  17. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  18. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 2.12.2018.
  19. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
  20. ↑ Kiinteän yhteyden suunnittelu Hailuotoon alkaa Kaleva.plus. 14.12.2007 kello 11:53. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 18.9.2008.[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Sankala, Kari: Kahden sillan kautta mantereelta Hailuotoon. Kaleva, 15.12.2007, nro 342, s. 5. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356 Artikkelin lyhennetty verkkoversio. Viitattu 18.9.2008.[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Hailuoto – EFHL Lentopaikat.fi. Viitattu 2.8.2023.
  23. 1 2 Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 21.10.2024.[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Tietoa hiippakunnasta Oulun hiippakunta. Viitattu 21.10.2024.
  25. ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 156. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
  26. ↑ Rauhanyhdistysten osoitteet Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Viitattu 21.10.2024.
  27. ↑ Mihin seurakuntaan kuulun? Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 13.3.2026.

Aiheesta muualla