Saavajoki-Hunsalanjoki

Joen yläjuoksu Lopella

Joki alkaa Puneliasta (826 ha), jonka luusuassa sijaitsee järven pohjapato (Punelian pato). Jokilanjoki virtaa metsäisen luonnonsuojelualueen läpi ja laskee 600 metrin jälkeen Sakaran (227 ha) Jokilanlahteen. Joelle kertyy pudotusta 0,6 metriä. Joen alku- ja loppumetreillä on sen rantaan rakennettu vapaa-ajan asuntoja, joille on alajuoksulla tehty joen ylittävä pikkutie. Sakaran pituus sen laskujoelle on noin 2,6 kilometriä ja sen laskujoki Ollinjoki alkaa Urolanlahdesta. Sakaran suurin sivujoki on Palojoki. Järviin laskevia pääuoman sivuojia on mainittu kunkin järven artikkelissa.

Tevännöllä virtaavan Ollinjoen pituus on 1,7 kilometriä pitkä . Se juoksee puoliksi metsämaalla ja puoliksi peltomaalla ja joen rantaan on rakennettu vapaa-ajan asuntoja. Niiden lisäksi yläjuoksulla on yksi ja alajuoksulla toinen maatila. Joessa on pieni koski, jota on kalataloudellisesti kunnostettu 1990-luvun lopulla . Tevännön kylätie ylittää joen sen alkuneljänneksellä. Jokeen on johdettu muutama suo-, metsä tai pelto-oja. Alajuoksulla on vielä yksityinen silta. Joki laskee Tevännön (44 ha) pohjoisrantaan ja sille kertyy tällä matkalla pudotusta 0,7 metriä. Suurimmat sivu-uomat, jotka laskevat Teväntöön ovat Kreivinoja ja Lahnaoja. Järven itärannassa Saarenmaan itäpuolella sijaitsee luusua, josta alkaa 320 metriä pitkä jokiosuus Sinervään (10 ha) . Uomaan yhtyy idästä tuleva lyhyt suo-oja. Myös Saarenmaan länsipuolelle on merkitty laskuoja, joka on vanhoissa kartoissa piirretty tavallista leveämmäksi. Molemmat järvet ja seuraavana tuleva Vääräjoki, joiden yhteispituus on 700 metriä, ovat samalla korkeudella, joten niiden vettä pidättelee Vääräjoen alaosassa Vääräkoski. Koskessa toimi 1800-luvulla kaksi vesimyllyä, mutta niitä ei enää ole. Koskella on pudotusta 0,4 metriä ja sen yli kulkee yksityistie.

Joki laskee Vääräkosken alapuolella sijaitsevan Näkyvän (5 ha) länsirantaan ja 300 metrin päässä alkaa Pilpalan Myllykoski eli Pilpalankoski, joka on alaosa mukaan lukien vain 380 metriä pitkä . Koski alkaa joessa olevasta saaresta ja se on vain 70 metriä pitkä, 12 metriä leveä mutta pudotusta sillä on 4,6 metriä . Joen ylittää yhdystie 2832 kosken puolivälissä. Joki laskee matalaan Kuuslammi (14 ha), jonka luusuassa on oma koski. Järviketjun osuuden pituus on 7,8 kilometriä .

Joen keskijuoksu Lopella

Tästä alkaa joella osuus, jossa se virtaa Hunsalan kylän alueella laakeassa ja loivassa laaksossa. Kylän peltomaat ja lyhyet metsäosuudet seuraavat joen etenemistä. Joen uomaa ei ole merkittävästi suoristettu, vaikka Talolan kohdalle on jäänyt juolua tai rinnakkainen uoma, jossa on jokisaari. Joessa on kaksi yksityistä siltaa ja yhdystien 11225 silta. Vaskijoki yhtyy jokeen vasemmalta puolelta. Sen valuma-alueen pinta-ala on 48,83 neliökilometriä, joten Vaskijoki kasvattaa Hunsalanjoen, jonka valuma-alue on tässä kohtaa 177,06 neliökilometriä, virtaamaa 38 % . Heti Vaskijoen yhtymäkohdan alapuolelle yhtyy jokeen oikealta tuleva Lehmälammin laskuoja.

Joen kaltevuus suurenee, sillä joessa alkaa esiintyä nivoja ja koskia. Ensimmäinen on Vastinkoski ja se sijaitsee 0,9 kilometriä Vaskijoen yhtymäkohdasta. Koski, joka alkaa yksityistien sillan jälkeen, on 200 metriä pitkä ja sen pudotus on 3,5 metriä . Koski on kunnostettu kalataloudellisesti ja se on ollut avoin perinteiselle perhokalastukselle vuodesta 1993. Koskien kalastusrajoitusalueita on kuvattu joidenkin koskien osalta erikseen . Joki mutkittelee pellolla varsin taajaan. Portaankorvan kohdalla sijaitsee kaksi nivaa, joiden jälkeen tulee Lohikoski. Koski on vain 30 metriä pitkä ja se virtaa rauhallisesti. Kosken lähellä on joessa yksityinen silta.

Joen alajuoksu Karkkilassa

Heti Lopen rajalta alkaa Vuohikoski (eli Ylinahamaankoski), jonka alapuolella on pieni suvanto. Koski on 180 metriä pitkä ja sen pudotus on kolme metriä . Koskessa saa kalastaa perhostamalla alueella, jossa kalastusrajoitusalue alkaa kuntarajasta ja päättyy suvannon jälkeen. Yhdystie 11225 seuraa jokea länsipuolella. Joki on paikoitellen suora ja välillä se mutkittelee. Yksi mutkista on uurtanut itselleen saaren, kun joen uoma oikaisee mutkan suoraksi. Lopulta, edellisestä suvannosta 1,7 kilometriä alaspäin, joki alittaa yhdystien 11225. Sillalta alkaa Vanhakoski eli Sillankoski. Koski on 100 metriä pitkä ja sen pudotus on kolme metriä . Kosken kalastusrajoitusalue alkaa sillalta ja päättyy suvantoon.

Joki saapuu Siikalan kylän peltoaukealle, jossa se sivuaa kahta suota. Ylemmän suon kohdalle yhtyy oikealta Ikaisesta alkava laskuoja. Alempi suo on vetensä menettänyt Siikalanjärvi, joka on nykyään kosteikkona. Ennen Siikalanjärveä joki alittaa yksityistien sillan. Seuraava silta onkin yhdystien 12255 silta. Sillan alittaa Siikalankoski. Se on 560 metriä pitkä ja sen pudotus on 8 metriä . Sen kalastusrajoitusalue alkaa hieman ennen siltaa ja päättyy mutkan jälkeen .

Joki virtaa mutkitellen Pörhölän ja Vaskoinmäen kylissä tehden laajat kaarrokset. Ennen seuraava koskea jokeen yhtyy vasemmalta tulevat Kyrönoja ja Kokkoinoja. Ensin on Pieni Katlakoski ja sitten varsinainen Katlakoski . Katlakoski on 400 metriä pitkä ja sen pudotus on 5 metriä . Koski päätyy kahden jokisaaren luona. Lähes kilometrin jälkeen jokeen yhtyy oikealta tuleva Nuijajoki . Sen valuma-alue on 89,83 neliökilometriä, joten se kasvattaa Saavajoen virtaamaa kolmasosalla . Ennen Nuijajoen yhtymäkohtaa on Saavajoessa kohta, jota kutsutaan Haaroinpyörteeksi. Joen alajuoksua on jäljellä 3,4 kilometriä . Se saapuu Karkkilan keskustaajamassa ensin Tuorilaan, ohittaa sitten Sudetin ja virtaa Nyhkälässä Asemasuon läpi. Asemasuo on Natura-aluetta, jonne on rakennettu kosteikkoalue suodattamaan Saavajoen vesiä ennen kuin se laskee Pyhäjärveen (138 ha).

VPD-luokittelua

Vanjoki-Saavajoki-Hunsalanjoki-Rautajoki on tyypiltään keskisuuri turvemaiden joki (Kt). Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Saavajoen ja Hunsalanjoen tilaa. Vesistön tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli hyvä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli tyydyttävä, biologinen tila, joka oli erinomainen, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli hyvä. Vesistön tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013, jolloin sen ekologinen ja kemiallinen tila oli hyvä. Hydrologis-morfologinen tila oli silloin tyydyttävä, biologinen tila oli hyvä, ja fysikaalis-kemiallinen tila oli hyvä. Vesistön tilaa arvioitiin kolmannen kerran vuosina 2018–2019 ja silloin sen ekologinen tila oli erinomainen ja kemiallinen oli hyvää huonompi. Nyt hydrologis-morfologinen tila oli hyvä, biologinen tila oli hyvä ja fysikaalis-kemiallinen tila oli tyydyttävä. Esimerkiksi veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 19,4 mikrogrammaa litrassa vettä (edellisillä kerroilla 23 μg/l ja 20 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus 668 μg/l vettä (aiemmin 728 μg/l ja 655 μg/l), mitkä ovat erinomaisia ja hyviä tuloksia.

Vedenlaatua

Vuonna 2021 tehtiin Saavajoen alajuoksulla vedenlaadun mittauksia huhtikuussa ja lokakuussa. Näytteenottopaikat sijaitsivat Saavajoen suistossa, Nuijajoen yhtymäkohdan yläpuolella ja Vaskijoen yhtymäkohdan yläpuolella. Huhtikuun mittauksessa oli Saavajoen suistossa vedessä kiintoainesta 9,7 milligrammaa litrassa vettä (mg/l), happamuustaso oli pH 6,9 ja vedenväri oli 200 mg Pt/l. Lokakuussa olivat vastaavat mittausarvot 10,0 mg/l, pH 6,8 ja 200 mg Pt/l. Ilman Nuijajoen tuomaa vettä oli samat arvot huhtikuussa 7,8 mg/l, pH 7,0 ja 200 mg Pt/l ja lokakuussa 7,9 mg/l, pH 6,9 ja 200 mg Pt/l. Kolmannessa mittauspisteessä mitattiin arvoja ilman Vaskijoen vettä. Silloin olivat arvot huhtikuussa 3,4 mg/l, pH 6,8 ja 160 mg Pt/l ja lokakuussa 2,1 mg/l, pH 6,9 ja 120 mg Pt/l. Kiintoaineksen suuri määrä vedessä ilmentää sameutta ja suuri väriluku humuspitoisuutta. Ravinteiden osalta saatiin kokonaisfosforin ja kokonaistypen osalta seuraavia tuloksia. Joensuun lähellä oli huhtikuussa fosforia 36 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja typpeä 1 300 μg/l ja lokakuussa fosforia 36 μg/l ja typpeä 1 100 μg/l. Nuijajoen yläpuolella olivat arvot huhtikuussa fosforia 24 μg/l ja typpeä 860 μg/l ja lokakuussa fosforia 34 μg/l ja typpeä 1 200 μg/l. Vaskijoen yläpuolella ne olivat huhtikuussa fosforia 15 μg/l ja typpeä 660 μg/l ja lokakuussa fosforia 17 μg/l ja typpeä 670 μg/l. Joen huhtikuiset ravinnepitoisuudet antoivat pienten turvemaiden jokien tapaan fosforin osalta arvosanan hyvä ja typen osalta arvosanan hyvä tai tyydyttävä.

Vuoden 2021 tulokset ovat samanlaisia kuin vuosien 1990–2002 tulokset eli joen vedenlaatu on säilynyt pääpiirteissään samanalaisena viimeiset vuosikymmenet.

Luonnonsuojelua

Jokilanjoen jokiosuudella sijaitsee vuonna 2022 perustettu suojeltu alue Blue Forest (YSA260178, 49,5 ha), jonka suojellut alueet sisältävät joenvarren ja Jokilanlahden rannat. Myös järven länsipuolen etelärantaan ulottuu kapea vuonna 2025 perustettu Metsokankaan luonnonsuojelualue (YSA273805, 2,5 ha). Karkkilan Tuorilassa on joenmutkan niemekkeeseen vuonna 2022 perustettu Närön Puolen hehtaarin metsä (YSA256067, 0,6 ha). Kaikki nämä ovat yksityisiä luonnonsuojelualueita.

Saavajoen suistoon on rakennettu kosteikko ja perustettu Asemasuon luonnonsuojelualue. Se on liitetty mukaan Natura 2000-hankkeeseen Asemasuon nimellä (FI0100047, 18 ha, SAC). Alueesta 11,2 hehtaaria on luonnonsuojelualuetta (YSA013103, perustettu 1992). Alueella on reheväkasvuista lehtokorpea ja hieman luhtaista sekametsää. Siellä kasvaa järeitä tervaleppiä ja aluskasvillisuudessa makaa leppien lahoavia runkoja. Lehdon aluskasvillisuuteen kuuluvat esimerkiksi paatsama, koiranheisi ja herukat. Alueen länsiosissa kasvaa nuorta lepikkoa ja vanhoja koivuja ja haapoja. Kevättulvat ovat kosteikolla voimakkaita ja ne aiheuttavat puiden kuolemaa ja lahopuun määrä on alueella suuri.

Saavajoen ja Hinsalanjoen sivu-uomia

Saavajoki ja Hunsaalanjoki kuuluvat Karjaanjoen vesistöalueen pääuomaan, johon on koottu sivu-uomia vesistöviranomaisten tietokannasta ja kartoista. Matkaa merelle on Saavajoen suistosta noin 115 kilometriä. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. Jos lukeman edessä on tähti, tarkoittaa se pituutta järvelle asti. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen valuma-alueen pinta-alaa. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa riveittäin.

Lähteet: 1 = tieto luettu sivu-uoman omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: ”Suomen vesistöalueet”, 1993 , 3 = katsottu Karttapaikasta , 4 = luettu Paikkatietoikkunasta , 5 = Paikkatietoikkuna ja Karttapaikka yhdessä, 6 = Saura, Ari .