| Kauko | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | 3. maaliskuuta |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | 12. heinäkuuta |
| Muunnelmia | Kake |
| Vastineita eri kielissä | Virossa Kaugo |
| Nimen alkuperä | muinaissuomalainen nimi; tunnettu kansanrunoudesta |
Kauko on suomalainen henkilönnimi, yleensä miehen etunimi. Kauko on käytössä myös sukunimenä.
Kauko liittyy muinaissuomalaisiin henkilönnimiin Kauka, Kauki, Kaukia ja Kaukoi, joiden merkitys lienee ollut ’etäällä asuva’, ’etäinen’. Nimiryhmästä on kehittynyt myöhemmin useita sukunimiä, Kaukon lisäksi esimerkiksi Kaukonen, Kaukola, Kaukanen, Kaukinen ja Kaukiainen.
Kaukon yleistyminen etunimenä ajoittuu kansallisromanttiseen kauteen. Nimen käyttöönottoa ehdotti H. A. Reinholm Uudessa Suomettaressa vuonna 1879. Kaukon on nähty pohjautuvan nimiin Kaukamoinen ja Kaukomieli, jotka esiintyvät kansanrunoissa. Kalevalassa Kauko, Kaukomieli on Lemminkäisen kertonimi. Tosiasiassa nimi on vanhempi; kansanrunous on vain tehnyt sen uudelleen tunnetuksi.
Etunimi Kauko on ollut Suomessa yleinen varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla syntyneillä. Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan nimi oli maaliskuuhun 2025 mennessä annettu 24 256 miehelle ja ainakin viidelle naiselle.
Lisäksi Kauko on kirjattu väestötietojärjestelmään maaliskuuhun 2025 mennessä 639 suomalaisen sukunimeksi. Luvussa ovat mukana kuolleet ja sukunimeä vaihtaneet. Nykyisenä sukunimenä Kauko oli tuolloin 315 ihmisellä.
Kaukon nimipäivä on 3. maaliskuuta. Suomalaisessa almanakassa nimi on ollut vuodesta 1908 lähtien (lukuun ottamatta vuosia 1941–1942). Aikoinaan kalentereissa on ollut sen rinnalla nimi Kaukomieli.
Kaukon yleinen kutsumanimi on Kake. Virossa etunimeä Kauko vastaa muoto Kaugo.
Germaanien saagoissa esiintyy yleisimmän nykykäsityksen mukaan fiktiivinen Suomen kuningas Faravid. Nimi on tulkittu muinaisgermaanikieliseksi käännökseksi Kaukomieli-nimestä.