| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es) ja äännearvo tavallisesti [s].
Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.
Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista S-kirjainta vastaa sigma (Σ, σ, ς), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen С (с). Makedonian aakkosiin kuuluva kyrillinen Ѕ (ѕ) on samannäköinen mutta äännearvoltaan erilainen.
S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti soinnittomana alveolaarisena sibilanttina [s]. Sillä on kuitenkin myös allofoneja eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. suhuässänä [ʃ] tai vokaalien välissä soinnillisena [z]:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.
Suomalainen [s]-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:
S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös Š-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.
S-kirjain äännetään muissakin kielissä tavallisimmin [s], joskus myös [ʃ] – näin esimerkiksi unkarissa. S-kirjain voi ääntyä myös [z] kuten esimerkiksi englannissa ja saksassa.
S esiintyy monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka vastaavat tiettyjä foneemeja – lähinnä /s/ tai /ʃ/. Tällaisia kirjainyhdistelmiä ovat muun muassa sh (englanti, /ʃ/), sch (saksa, /ʃ/), sz (unkari, /s/), sekä skj ja sj (ruotsi ja norja, riikinruotsissa /ɧ/, norjassa ja suomenruotsissa /ʃ/).
...| S | s | |
|---|---|---|
| ASCII | 83 | 115 |
| Unicode | U+0053 | U+0073 |