Hattu (tarke)

Latinalaisen kirjaimiston täydennyksiä Āā Àà Ää Åå Ãã Ĉĉ Čč Ćć Çç Ðð Đđ Ɖɖ Éé Ëë Êê Ƒƒ Ğğ Ĝĝ Ǧǧ Ġġ Ĥĥ Ħħ Ïï Iı İi Ǩǩ Ŀŀ Łł Ŋŋ Ńń Ññ Ơơ Ôô Őő Õõ Ōō Öö Øø Řř ſ Ŝŝ Šš Şş Ŧŧ Þþ Ůů Ŭŭ Űű Üü Ŵŵ Ƿƿ Ȳȳ Źź Žž Żż Ʒʒ Ligatuureja Ææ IJ ij Œœ ẞß Tarkkeita ´ ` ^ ˇ ¨ ˜ ¯ Luettelo kirjaimista

Hattu (tšek. háček) eli ( ˇ ) on kirjaimeen liittyvä tarke, joka tyypillisesti osoittaa konsonantin ääntyvän liudentuneena tai sibilanteista (mm. Š/š ja Ž/ž) puhuttaessa postalveolaarisena eli niin sanotusti suhuäänteenä. Vokaalimerkkiin liittyvä hattu (esim. ǎ) voi kiinan kielen siirtokirjoituksessa merkitä sävelkulkua, joka ensin laskee ja sitten nousee.

Ulkomuodoltaan hattu on tavallisesti kuin alaspäin osoittava nuolenkärki kantakirjaimen yläpuolella, mutta toisinaan se muistuttaa pikemminkin kirjaimen perään lisättyä heittomerkkiä (etenkin eräiden pienaakkosten yhteydessä, kuten kirjaimessa Ď/ď, mutta kirjaimessa Ľ/ľ myös suuraakkosen yhteydessä).

Kielitieteellisistä ja yleiskielisistä yhteyksistä poiketen matemaattisissa merkinnöissä hatulla tavallisesti tarkoitetaan ylöspäin osoittavaa nuolenkärkeä (^ tai ˆ), vaikka tämän tarkkeen virallinen suomenkielinen nimi on sirkumfleksi (lat. circumflexus; engl. circumflex, epävirallisesti myös hat tai caret). Sitä käytetään muun muassa tilastotieteessä muuttujasymbolien yllä estimaatin tai projektion merkintänä: ${\displaystyle {\hat {x}}}$ (lausutaan äks hattu).

Historia

Hattu on kehittynyt yläpuolisesta pisteestä, jonka otti käyttöön tšekkiläinen uskonpuhdistaja Jan Hus teoksessaan De Ortographia Bohemica vuonna 1412. Ajan myötä hattu on saanut nykyisen muotonsa, mutta alkuperäinen yläpuolinen piste on säilynyt puolan kirjaimessa Ż/ż.

Hatun tšekinkielinen nimi on háček [ˈɦaːtʃɛk] ’hakanen’, joka on lainautunut englantiinkin muodossa hacek; lähinnä merkistöstandardeissa esiintyy vaihtoehtoinen nimi caron, jonka alkuperästä ei ole varmaa tietoa.

Käyttö

Hattua käytetään foneettisena tarkkeena monissa kielissä. Erityisen yleinen se on itämerensuomalaisissa, saamelaisissa, balttilaisissa, länsislaavilaisissa ja eteläslaavilaisissa kielissä.

Suomen kielessä hattu esiintyy vain kirjaimissa Š/š ja Ž/ž, joiden käyttö rajoittuu lähinnä eräisiin uudehkoihin lainasanoihin (kuten šekki ja džonkki) ja vieraisiin erisnimiin. Kyrillisiä nimiä translitteroitaessa hattua käytetään seuraavien kirjainten yhteydessä: ж (ž), ч (tš), ш (š), щ (štš) ja џ (dž). Suomalaisen aakkosjärjestyksen kannalta Š ja Ž eivät ole itsenäisiä kirjaimia, vaan ne katsotaan pelkästään S:n ja Z:n muunnelmiksi.

Viron kielessä hattua kutsutaan nimellä katus ’katto’. Se esiintyy kirjaimissa Š/š ja Ž/ž, jotka ovat virossa hieman yleisempiä kuin suomessa, vaikkakaan eivät esiinny omaperäisissä vironkielisissä sanoissa. Viron aakkosissa ne lasketaan silti erillisiksi kirjaimiksi, jotka aakkostetaan peruskirjaimensa perään (kaikki neljä kirjainta järjestyvät R:n ja T:n väliin järjestyksessä S, Š, Z ja Ž).

Karjalan ja vepsän kielessä hattu esiintyy kirjaimissa Č/č [ʧ], Š/š [ʃ] ja Ž/ž [ʒ]. Toisin kuin suomessa ja virossa, näitä kirjaimia käytetään myös omaperäisissä karjalan ja vepsän sanoissa. Esim. šeiččemen (suom. seitsemän).

Pohjoissaamessa hattu on kirjaimissa Č/č [ʧ], Š/š [ʃ] ja Ž/ž [ʤ].

Inarinsaamessa hattu on kirjaimissa Č/č, Š/š ja Ž/ž.

Koltansaamessa on saamelaiskielistä kaikkein runsain valikoima kirjaimia, joihin sisältyy hattu. Niillä merkitään postalveolaarisia sibilantteja sekä postalveolaarisia ja palataalisia affrikaattoja. Kirjaimet ovat Č/č [ʧ], Ǯ/ǯ [ʤ], Ǧ/ǧ [ɟʝ], Ǩ/ǩ [cç], Š/š [ʃ] ja Ž/ž [ʒ].

Suomen romanissa käytetään hattua kirjaimissa Ȟ/ȟ (toisissa lähteissä^lähde? = x, ch), Dž/dž (= dz, ǧ), Tš/tš (= č).

Tšekin kielessä käytetään hattua konsonanteissa Č/č [ʧ], Ď/ď [ɟ], Ň/ň [ɲ], Ř/ř [r̝], Š/š [ʃ], Ť/ť [c] ja Ž/ž [ʒ]; lisäksi vokaali Ě/ě osoittaa edeltävän konsonantin ääntyvän liudentuneena. Läheisessä slovakissa ei käytetä kirjaimia Ř/ř ja Ě/ě, mutta sen sijaan käytetään liudentunutta äännettä osoittavaa kirjainta Ľ/ľ [lʲ].

Hattumerkit tietokoneessa

Unicode-merkistöön sisältyvät seuraavat latinalaisiin kantakirjaimiin perustuvat koostemerkit, joissa on hattu:

Lähteet

• Korpela, Jukka K.: Kirjainten tarinoita (PDF) jkorpela.fi. 14.1.2011. Viitattu 29.9.2012.
• Unicode: Character Properties, Case Mappings & Names FAQ Frequently Asked Questions. 1991–2012. Viitattu 30.9.2012.
• Wells, J. C.: Orthographic diacritics and multilingual computing Language Problems and Language Planning, 24.3. 2001–2006. Arkistoitu 25.1.2009. Viitattu 30.9.2012.