| Muonio | |
|---|---|
|
sijainti | |
| Sijainti | |
| Maakunta | Lapin maakunta |
| Seutukunta | Tunturi-Lapin seutukunta |
| Kuntanumero | 498 |
| Hallinnollinen keskus | Muonion kirkonkylä |
| Perustettu | 1868 |
| Kokonaispinta-ala | 2 037,78 km² 45:nneksi suurin 2025 |
| – maa | 1 904,43 km² |
| – sisävesi | 133,35 km² |
| Väkiluku | 2 323 239:nneksi suurin 31.12.2025 |
| – väestötiheys | 1,22 as./km² (31.12.2025) |
| Ikäjakauma | 2023 |
| – 0–14-v. | 14,7 % |
| – 15–64-v. | 57,5 % |
| – yli 64-v. | 27,9 % |
| Äidinkieli | 2025 |
| – suomenkielisiä | 95,0 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,6 % |
| – saamenkielisiä | 0,6 % |
| – muut | 3,8 % |
| Kunnallisvero | 8,9 % 154:nneksi suurin 2026 |
| Kunnanjohtaja | Laura Enbuska-Mäki |
| Kunnanvaltuusto | 17 paikkaa |
| 2025–2029 • Kesk. • Kok. • SDP • Vas. • KD |
9 3 2 2 1 |
| www.muonio.fi | |
Muonio, vuoteen 1923 Muonionniska, on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan luoteisosassa. Kunnassa asuu 2 323 ihmistä, ja sen pinta-ala on 2 037,78 km2, josta 133,35 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 1,22 asukasta/km2.
Muonio rajoittuu pohjoisessa Enontekiöön, idässä Kittilään, etelässä Kolariin ja lännessä Ruotsin Pajalaan. Valtakunnanrajana toimivan Muonionjoen yli johtaa silta. Kunnan pinta-ala kasvoi noin 7,5 prosenttia, kun Kittilän kuntaan kuulunut alue Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta liitettiin Muonion kuntaan. Muonio on Luoteis-Lapin tunturimaata, jonka korkeimmat tunturit ovat Pallastunturin Taivaskero (809 m), Keimiötunturi (610 m) ja Ruototunturi (572 m). Tornioon on matkaa 262 kilometriä ja Kilpisjärvelle 200 kilometriä.
Muonion alueella sijaitsee useita järviä, joista suurimmat ovat Jerisjärvi, Äkäsjärvi, Vuontisjärvi ja Kangosjärvi. Jerisjärvi laskee Jerisjokea myöten Muoniojokeen. Äkäsjärvi laskee Äkäsjokea myöten etelään Kolarin puolelle ja sieltä Muonionjokeen.
Matkailu on Muoniolle tärkeä elinkeino; osa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta, Olostunturin hiihtokeskus, Luontokeskus Kiela, Harrinivan Lomakeskus.
Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty mm. kalaisan Jerisjärven alueelta. Muonio oli pitkään metsästystä ja kalastusta harjoittaneiden saamelaisten maata.
Ensimmäinen tunnettu Muonion omistaja on pirkkalainen Lapin vouti Olli Anundinpoika Tulkki Ylitornion Armassaaresta. Hänen mainitaan vuoden 1553 veroluettelossa omistavan oikeudet Muonionalustasta Visantokoskelle, sekä Muodoslompolosta Jerisjärvelle saakka. Suomalaisasutuksesta mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1575, jolloin lapinvoudin poika Olli Ollinpoika Tulkki asettui asumaan Muonioon saaden oikeudet alueeseen isältään.

Muonio kuului 1500-luvulla Uppsalan hiippakunnan alaiseen Tornion seurakuntaan. Vuonna 1530 Kustaa Vaasa antoi käskyn Tornion seurakunnan jakamisesta, mutta jako suoritettiin vasta 1606 Kaarle IX:n määräyksestä. Silloin perustettiin Särkilahden eli Ylitornion kirkkopitäjä. Muonionniskasta tuli Ylitornion kappeli. Myöhemmin Muonionniskan seurakunnan alue liitettiin Pajalan seurakuntaan ja näin ollen Muonion aluetta hoidettiin Pajalasta päin. Tarkempaa maantieteellistä rajaa ei Muoniolle ollut määritelty, vaan siihen kuului Enontekiö ja osittain Karesuvantokin. Vasta vuonna 1812 määriteltiin Suomen ja Ruotsin raja, jolloin Muonionniskasta tuli oma itsenäinen seurakunta. Vuotta 1812 voidaan pitää Muonion kunnan syntymävuotena.
Muonion emäseurakunta yhdistettiin vuonna 1849 Lapin rovastikuntaan. Vuodesta 1850 se kuului silloin perustettuun Kuopion hiippakuntaan ja 1923 lähtien perustettuun Oulun hiippakuntaan. Enontekiön itsenäistyttyä 1916 Muonio jäi omaksi seurakunnakseen.
Muonion kirkonkylä paloi lähes täysin Lapin sodassa. Vain muutamia taloja, ulkorakennuksia ja kirkko säästyi tuholta. Muonion koko rakennuskannasta paloi noin 80 prosenttia (Lapin maatalousseuran arvio vuonna 1948).
Muonioon liitettiin Keräs-Siepin alue Enontekiöstä vuonna 1974 ja Pallastunturin alue Kittilästä vuonna 2004.

Muoniossa sijaitsee rotkojärvi Pakasaivo, jonka syvyydeksi on arveltu jopa 90 metriä, mutta tarkkaa syvyyttä ei tiedetä. Pakasaivo on Pohjois-Suomen toiseksi syvin vesistö Inarijärven jälkeen. Pakasaivo on yksi Lapin useista saivojärvistä.

Pallastuntureiden korkein kohta, Taivaskero (809 metriä) sijaitsee Muoniossa.
|
Muonion ilmastotilastoa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Vuoden 2022 lopussa Muoniossa oli 2 281 asukasta, joista 1 150 asui taajamassa, 1 050 haja-asutusalueilla ja 81:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Muonion taajama-aste on 52,3 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Muonion kirkonkylä.
Muoniossa on 3 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):
Kulmakuntia Muoniossa ovat Järvialue, Kangosjärvi, Kerässieppi, Kihlanki, Kirkonkylä, Kotimaa, Liepimä ja Särkijärvi.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2025 tilanteen mukainen.
Muoniossa luonnollinen väestönlisäys eli syntyvyyden ja kuolleisuuden erotus on ollut negatiivinen useimpina vuosina vuodesta 1996 ja yhtäjaksoisesti vuodesta 2014 lähtien. Kuntien välinen nettomuutto Muonioon on ainakin 1990-luvulta alkaen ollut pääosin negatiivista, mutta 2020-luvulla nettomuutto on kääntynyt joinain vuosina positiiviseksi, jonka seurauksena kunnan väkiluku on noussut 2020-luvun alkupuoliskolla.
Vuonna 2024 ennustettiin Muonion väkiluvun kasvavan 2 441 asukkaaseen vuoteen 2045 mennessä. Tähän syynä on erityisesti muuttoliike Muonioon. Myös luonnollisen väestönlisäyksen ennustetaan hieman paranevan.
Muoniossa on koko maata suurempi osuus 65 vuotta täyttäneitä, mutta osuus on likimain sama kuin Lapin maakunnassa. Muoniolaisten keski-ikä on 46,8 vuotta, kun vastaava luku koko maassa on 44,1 vuotta ja maakunnassa 46,2 vuotta. Muoniossa noin 20–30-vuotiaiden ikäluokat ovat suhteessa väkilukuun koko maan vastaavia ikäluokkia pienempiä.
Muonion keski-iältään nuorimmat postinumeroalueet ovat Kangosjärven (46 vuotta) ja Muonion keskustan (47 vuotta) postinumeroalueet. Yli-Muonion postinumeroalueen asukkaiden keski-ikä on sen sijaan korkein (51 vuotta).
Muoniossa asuu 1 155 miestä ja 1 168 naista.

Nähtävyyksiä: puukirkko (C. Bassi, 1817, päätytorni F. W. Lüchow, 1889); Jerisjärven Keimiöniemen kalapirtit; Paka- ja Äkäsaivon uhripaikat, Äkäsmylly; Oloksen tuulivoimalat.
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Muoniossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:
Luterilaisten herätysliikkeiden piirissä Muonio kuuluu muun Lapin tavoin lestadiolaisuuden tukialueeseen. Lestadiolainen herätysliike saavutti Muonion vuonna 1846 ja vuosisadan vaihteeseen (1899) mennessä lestadiolaisiin arvioitiin kuuluvan noin 800 jäsentä, mikä oli noin 75 prosenttia kunnan väestöstä. Nykyisin Muonio kuuluu Muonionjokilaakson voimakkaaseen herätysliikealueeseen, jonka seurakuntaelämää hallitsee etenkin rauhansanalainen haara.
Rauhansanalaisuudella on paikkakunnalla kaksi paikallisyhdistystä: Muonion Rauhan Sana ja Ylimuonion Rauhan Sana, minkä lisäksi vanhoillislestadiolaisten Luoteis-Lapin Rauhanyhdistys järjestää toimintaa paikkakunnalla.
Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Muonion helluntaiseurakunta. Lisäksi Muoniossa on Jehovan Todistajien seurakunta. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Muonion alueella toimii Pohjois-Suomen ortodoksiseen seurakuntaan kuuluva Lapin ortodoksinen kappeliseurakunta.
Muoniossa järjestettäviä tapahtumia ovat esimerkiksi Lapponia-hiihto, Oloksen tykkikisat ja Muonion Lohiviikonloput. Näistä jälkimmäinen on kalastuskisa, joka järjestetään heinäkuussa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna.
Urheiluseuroja: Muonion Aikapojat, Muonion Jänkä (MuonJ), Muonion Kiri, Muonion Tunturi-Veikot (MuonTV), Muonion Naisvoimistelijat ry (MNV)
| Kylät ja alueet | |
|---|---|
| Nähtävyydet | |
| Tunturit ja vesistöt |