| Keminmaa | |
|---|---|
|
sijainti | |
| Sijainti | |
| Maakunta | Lapin maakunta |
| Seutukunta | Kemi-Tornion seutukunta |
| Kuntanumero | 241 |
| Hallinnollinen keskus | Laurila |
| Perustettu | – |
| Pinta-ala ilman merialueita | 648,24 km² 154:nneksi suurin 2025 |
| Kokonaispinta-ala | 648,25 km² 184:nneksi suurin 2025 |
| – maa | 627,28 km² |
| – sisävesi | 20,96 km² |
| – meri | 0,01 km² |
| Väkiluku | 7 576 122:nneksi suurin 31.12.2025 |
| – väestötiheys | 12,08 as./km² (31.12.2025) |
| Ikäjakauma | 2023 |
| – 0–14-v. | 15,7 % |
| – 15–64-v. | 56,3 % |
| – yli 64-v. | 28,0 % |
| Äidinkieli | 2025 |
| – suomenkielisiä | 98,3 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,2 % |
| – muut | 1,5 % |
| Kunnallisvero | 8,6 % 195:nneksi suurin 2026 |
| Kunnanjohtaja | Hannele Matinlassi |
| Kunnanvaltuusto | 31 paikkaa |
| 2025–2029 • KemPar1 • Kesk. • Vas. • Kok. • SDP • Muut 1 Keminmaalaisten Parhaaksi yhteislista |
13 10 4 2 1 1 |
| www.keminmaa.fi | |
Keminmaa (vuoteen 1979 asti Kemin maalaiskunta, ruots. Kemi landskommun) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 7 576 ihmistä ja sen pinta-ala on 648,25 km², josta 20,96 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 12,08 asukasta/km².
Vuoden 2015 alussa Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat suunnittelivat yhdistymistä uudeksi Kemin kaupungiksi. Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.

Asutus Kemijokivarressa on hyvin vanhaa. Pysyvä asutus syntyi jo 1000-luvun alussa, kun Satakunnasta, Hämeestä ja Karjalasta muutti väkeä pohjoisen erämaihin. 1200-luvulla alueelle saapuivat ruotsalaiset ja saksalaiset kauppiaat, joilta saatu suola oli ratkaiseva edellytys lohikaupan vilkastumiselle. Ensimmäinen kirjallinen tieto Kemin seurakunnasta on vuodelta 1329, jolloin se mainitaan kuningas Maunu Eerikinpojan kirjeessä. Samalle vuosisadalle ajoittuu kiista Uppsalan ja Turun hiippakuntien välisen rajan määrittämisestä Pohjois-Pohjanmaalla. Hiippakuntien raja muodostui lopulta Tornion ja Kemin väliin niin, että Kemin seutu jäi Turun hiippakuntaan ja sitä kautta Suomeen, kun taas Tornio kuului Uppsalan piispan hallintaan. Kemin seurakunta oli laaja alue, joka ulottui pohjoisesta Lapista Haukiputaalle.
Seurakunnan ensimmäinen, katoliselta ajalta peräisin oleva kirkko on perimätiedon mukaan sijainnut Valmarinniemessä. Venäläiset ryöstivät kirkon vuonna 1473 ja polttivat sen vuonna 1517. Uusi kirkko eli nykyinen Keminmaan vanha kirkko (Pyhän Mikaelin kirkko) rakennettiin vuosina 1519–1521. Siellä makaa vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen kuuluisa muumioitunut ruumis. Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.
Keskiajalla myös maallinen hallinto muodostui. Keminmaan edeltäjä Kemin pitäjä oli Pohjois-Suomen vanhimpia pitäjiä ja käsitti laajimmillaan koko Peräpohjolan eli nykyiset Simon, Kemin, Tervolan ja Rovaniemen aina Kemijärvelle asti. Karjatalous alkoi kehittyä 1600-luvulta alkaen.
Rovaniemi irrottautui Kemin suurpitäjästä vuonna 1785 ja Simo ja Tervola vuonna 1866. Maankohoaminen madalsi Kemijoen suuta niin, etteivät kauppiaat enää päässeet aluksillaan jokia ylös, joten meren rannalle perustettiin vuonna 1869 uudeksi kauppapaikaksi Kemin kaupunki. Keminmaan uusi kirkko rakennettiin keisari Aleksanteri I:n rahoittamana vuosina 1823–1827 ja sen suunnitteli Carl Ludvig Engel. 1860-luvulta alkaen Kemijoelle perustettiin lukuisia höyrysahoja, jotka mullistivat alueen elämän. Merkittävimpiä olivat vuonna 1874 toimintansa aloittanut Karihaaran saha ja valtion vuonna 1921 perustama Veitsiluodon saha. Teollisuuden synty kasvatti alueen väkilukua, ja niinpä iso osa aiempaa Kemin maalaiskuntaa liitettiin Kemin kaupunkiin vuoden 1931 alusta. Samalla Kemin maalaiskunta menetti lähes 15 000 asukasta ja jäljelle jäi vain 3 500.
Toisen maailmansodan aikana Keminmaan nykyisen vanhustentalon paikalla Kallinjärven reunalla toimi saksalaisten leipomo, jossa leivottiin kaikki Pohjois-Suomen saksalaisjoukkojen leivät. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho.lähde?

Sotien jälkeen tuli jälleenrakennuksen aika. Pohjolan Voima Oy rakensi Keminmaalle vuosina 1945–1948 Isohaaran voimalaitoksen, minkä seurauksena Kemijoen lohi siirtyi historiaan ja monet niityt ja pellot jäivät veden alle. 1950-luvun lopussa aloitettiin mittava kaavoitustyö ja kunnallistekniikan kehittäminen, jonka tuloksena vuosina 1970–2005 rakennettiin yli 1600 omakotitaloa ja noin 1200 kerros- ja rivitalohuoneistoa. Vuonna 1966 silloiseen Kemin maalaiskuntaan valmistui Kuivamaito Oy:n tehdas. Elijärven kaivos avattiin vuonna 1968 ja Taivalkosken voimalaitos vuonna 1975. Vuoden 1979 alussa kunnan nimi muutettiin Kemin maalaiskunnasta Keminmaaksi.
Keminmaan naapurikunnat ovat Kemi, Simo, Tervola ja Tornio.
230 metriä pitkä kalatie nousee 12 metriä ylös Isohaaran padon yli.
Keminmaa kuuluu Lapin kolmion alueeseen, jossa on emäksisten ja karbonaattisten kivilajien ansiosta ravinteita normaalia enemmän, minkä takia vaateliaita kasvilajeja esiintyy alueella runsaasti. Siellä on lehtoja ja aapasoita. Keminmaassa sijaitsee kaikkiaan seitsemän Natura-kohdetta: Suuripään suo- ja lehtokohde jossa kasvaa harvinaisia lajeja, monimuotoinen luonnontilaiseen suoluonnon keskittymä Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat, vetinen Kirvesaapa, Kaltiojängän lehto, Musta-aapa, Tornivaaran lehto ja rehevä Kallinkangas.
|
Kemi-Tornion lentoaseman ilmastotilastoa
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Keminmaassa sijaitsevia kyliä ovat Hirmula, Ilmola, Itäkoski, Jokisuu, Laurila, Lautiosaari, Liedakkala, Maula, Pörhölä, Ruottala, Sompujärvi, Törmä, Viitakoski, Lassila ja Länsikoski.
Keminmaan maarekisterikylät ovat Alapaakkola, Hirmula, Ilmola, Kirkonkylä, Koroiskylä, Lautiosaari ja Liedakkala.
Vuoden 2022 lopussa Keminmaassa oli 7 771 asukasta, joista 6 842 asui taajamissa, 854 haja-asutusalueilla ja 75:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Keminmaan taajama-aste on 88,9 %. Keminmaan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2022) |
|---|---|---|
| 1 | Kemin keskustaajama* | 6 597 |
| 2 | Koroiskylä | 245 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Keminmaan keskuspaikka Laurila ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on Lautiosaaren ja Liedakkalan ohella osa Kemin keskustaajamaa, joka ulottuu pääosin Kemin kaupungin ja pieneltä osin myös Tornion kaupungin alueelle.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2025 tilanteen mukainen.
Vuoden 2025 lopussa Keminmaassa oli 7 576 asukasta, joista kotimaisia kieliä puhui 7 462. Suomea puhui 7 448 ja ruotsia 13. Vieraskielisiä oli 114, ja suurin vieraskielinen kieliryhmä oli venäjänkieliset, joita oli 15.
Keminmaan asukkaista vuoden 2025 lopussa 7 339 oli syntynyt Suomessa ja 237 ulkomailla. Ulkomailla syntyneistä 177 oli syntynyt Euroopassa, 37 Aasiassa, kahdeksan Amerikassa ja seitsemän Afrikassa. Kukaan Keminmaan asukas ei ollut syntynyt Oseaniassa. Ylivoimaisesti yleisin syntymämaa Suomen jälkeen keminmaalaisten keskuudessa oli Ruotsi, jossa oli syntynyt 112 kunnan asukasta.
Keminmaassa asuu koko maata ja maakuntaa suhteellisesti enemmän sekä alle 15-vuotiaita että yli 64-vuotiaita. Keminmaalaisten keski-ikä on 46,7 vuotta, kun koko maassa vastaava luku on 44,1 ja maakunnassa 46,2. Suhteellisesti Keminmaalla on selvästi muuta maata vähemmän noin 20–29-vuotiaita. Myös 30–39-vuotiaiden osuus on muuta maata matalampi, joskin erotus on pienempi. 60–80-vuotiaiden osuus on muuta maata korkeampi.
Keminmaan hedelmällisyysluku on ollut muuta maata korkeampi ainakin 1990-luvulta lähtien. Vuosina 2022–2025 hedelmällisyysluku oli kunnassa 1,51, kun koko maassa se oli 1,29. Siitä huolimatta kunnan luonnollinen väestönlisäys eli syntyneiden ja kuolleiden erotus ei ole ollut positiivinen vuoden 2017 jälkeen.
Nettomuutto Keminmaahan on useimpina vuosina ollut negatiivista. Erityisen paljon Keminmaasta muuttaa pois 15–24-vuotiaita. Eniten Keminmaasta on 2020-luvulla muutettu Kemiin, Tornioon ja Ouluun.
Vuoden 2024 väestöennusteen mukaan Keminmaan luonnollinen väestönlisäys alenee entisestään kuolleisuuden nousemisen myötä, mutta syntyneiden määrän ennustetaan pysyvän samalla tasolla. Nettomuuton ennustetaan kääntyvän positiiviseksi vuonna 2036, mutta tämä ei riitä kääntämään kunnan väestönkehitystä positiiviseksi ainakaan ennen vuotta 2045. Vuonna 2045 kunnan väkiluvun ennustetaan olevan 6 632.
Keminmaan kunnanjohtaja on Hannele Matinlassi. Kunnanvaltuusto valitsi hänet tehtäväänsä kesäkuussa 2022. Matinlassin edeltäjä oli Mauri Posio, joka toimi kunnanjohtajana vuosina 2013–2022. Posio valittiin tehtävään joulukuussa 2012, ja syyskuussa 2018 hänet valittiin uudelle kuuden vuoden määräaikaiselle kaudelle. Hän irtisanoutui tehtävästään huhtikuussa 2022.
Keminmaan kunnanvaltuustossa on 31 valtuutettua. Vuoden 2025 kuntavaalien jälkeen valtuustopaikat jakautuivat seuraavasti: Keminmaalaisten Parhaaksi -yhteislista (13 paikkaa), keskusta (10), vasemmistoliitto (4), kokoomus (2), SDP (1) ja Juha Mäkimartti.
Vuonna 2024 viisi eniten yhteisöveroa maksanutta yritystä olivat kuljetusliike Juhani Kiviaho Oy, metallirakenteiden valmistukseen erikoistunut Ovira Oy, sähköasennusliike Sähköasennus Kivilompolo Oy, metalliteollisuuden alihankintayritys TT-Teknologia Oy ja lypsykarjan kasvatukseen erikoistunut A & A Kanto Oy.
Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Keminmaassa vuonna 1980.
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Keminmaassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:
Luterilaisten herätysliikkeiden piirissä Keminmaa kuuluu muun Lapin tavoin lestadiolaisuuden tukialueeseen. Lestadiolainen herätysliike saavutti Kemin maaseurakunnan vuonna 1860-luvulla. Nykyisin Keminmaassa vaikuttaa erityisesti vanhoillislestadiolainen haara, jonka piirissä toimii vuonna 2024 Keminmaahan toimintansa keskittänyt Kemin seudun rauhanyhdistys.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Keminmaan alueella toimii Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta.