Dm3 ja Dm4

Tämä artikkeli käsittelee VR:n moottorivaunusarjaa. Ruotsalaista Dm3-sähköveturisarjaa käsittelee artikkeli Da, Dm ja Dm3.
Dm4
Moottorivaunu Dm4 1601 Parikkalan asemalla vuonna 1962.
Moottorivaunu Dm4 1601 Parikkalan asemalla vuonna 1962.
Perustiedot
Tyyppi dieselmoottorivaunu
Liikennöitsijä Valtionrautatiet
Valmistaja Valmet
Lukumäärä 24
Valmistusvuodet 1952–1954
Hylätty 1972
Romutettu kaikki
Numerointi 1600–1623
Tekniset tiedot
Huippunopeus 110 km/h
Paino 47,5 t
Pituus 21 000 mm
Pyörästö (1A)'(A1)'
Pyörästön pituus 16 400 mm
Suurin akselipaino 14,7 t
Pyörän halkaisija 960 mm
Moottori General Motors
Koneteho 2 × 260 kW
Dm3 nro. 1500. Väritys poikkeaa myöhemmin vakiintuneesta, samoin tuulilasit.
Dm3 nro. 1500. Väritys poikkeaa myöhemmin vakiintuneesta, samoin tuulilasit.

Dm3 ja Dm4 olivat Valtionrautateiden kiitojunissa käytössä olleita dieselmoottorivaunuja. Vaunuja tilattiin kymmenen kappaletta molempia sarjoja vuonna 1949. Vaunut valmisti Valmet vuosina 1952–1953. Myöhemmin Dm4-vaunuja tilattiin vielä neljä kappaletta lisää, ja ne valmistuivat vuonna 1954. Kaikki vaunut on sittemmin romutettu.

Dm4-vaunuissa oli moottori vaunun molemmissa päissä, Dm3-sarjassa toisen pään moottorin tilalla oli matkatavaraosasto. Vuosina 1956–1959 kaikki Dm3-sarjan vaunut muunnettiin Dm4-sarjan vaunuiksi lisäämällä niihin moottori matkatavaraosaston tilalle. Vaunu 1607 tuhoutui Kuurilan junaturmassa vuonna 1957.

Vetovaunun ohella kiitojunaan kuului kolme matkustajavaunua, joiden tunnuksena (litterana) oli K. Vaunusto muodostui kolmesta toisiinsa lyhytkytketystä vaunusta, joista kaksi oli toisen luokan vaunuja (KEi) ja yksi ensimmäisen luokan vaunu (KCik). Vuonna 1952 Valtionrautatiet tilasi Valmetilta kolme tällaista kiitojunavaunustoa, jotka valmistuivat vuonna 1954. Myöhemmin vuosina 1954–1955 tilattiin vielä toiset kolme vaunustoa. Toisen luokan (aluksi kolmannen luokan) paikkoja vaunustossa oli 118 ja ensimmäisen (aluksi toisen) luokan paikkoja 35. Dm 4 -moottorivaunussa oli lisäksi 48 toisen (aluksi kolmannen) luokan paikkaa. Vaunuston tarvitsema sähkö tuotettiin keskimmäisessä vaunussa olleella pienellä dieselkoneella, ja sähköistetty keittiö sijaitsi ensimmäisen luokan vaunussa.

Tekniset tiedot

Valmistusvuodet, alkuperäinen tyyppi, numerot
Perustiedot
Moottorit

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kiitojunamuistoja. Pertti Itkonen. Web Archive 2016.

Aiheesta muualla

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.