Jurva

Tämä artikkeli käsittelee lakkautettua kuntaa. Muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Jurva
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Kurikka

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°41′10″N, 021°58′55″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Suupohjan seutukunta
Kuntanumero 175
Hallinnollinen keskus Jurvan kirkonkylä
Perustettu 1859
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kurikka
Jurva
– syntynyt kunta Kurikka
Pinta-ala 448,37 km² 
(1.1.2008)
– maa 443,97 km²
– sisävesi 4,4 km²
Väkiluku 4 289  
(31.12.2008)
– väestötiheys 9,66 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 
– 0–14-v. 13,6 %
– 15–64-v. 63,3 %
– yli 64-v. 23,0 %
Jurvan keskustaa kesäkuussa 2017.

Jurva on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Suupohjan seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 4 289 ja pinta-ala 448,37 km², josta 4,4 km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta lakkautui sen yhdistyessä Kurikkaan vuonna 2009. Jurvan naapurikunnat olivat Ilmajoki, Kurikka, Laihia, Maalahti, Närpiö ja Teuva. Vuoteen 1973 saakka naapurikuntiin kuului Närpiöön liitetty Pirttikylä.

Jurvan alue on tunnettu puuseppien pitäjänä. Parhaimmillaan Jurvassa on valmistettu neljä viidesosaa Suomen tyylihuonekaluista ja Jurvan keskustassa on sijainnut lukuisia puutyöverstaita.

Nimi

Jurvanjärven kerrotaan saaneen nimensä ensimmäisestä kalastajastaan, joka olisi ollut Jurvalan sukua. Itse kunnan nimikin olisi tällöin satakuntalaista perua.

Historia

Esihistoria ja asutuksen syntyminen

Ensimmäiset ihmiset Jurvan seudulla liikkuivat kivikaudella ja alueelta on löydetty useita kivikautisia esineitä. Vanhimmat löydökset ovat Närvijoen Pitkäholman haudat vasarakirvesajalta. Hautalöytö tehtiin 1920-luvulla.lähde?

Rautakauden eränkävijöiden merkkejä on ajoitettu 1100-luvulle. Jurvan erämaat kuuluivat pääosin kyröläisten omistukseen. Ensimmäiset uudisasukkaat sijoittuivat Jurvanjärven rannalle 1550-luvulla. Asukkaita tuli etenkin Suur-Kyrön Laihialta sekä Suur-Närpiön Teuvan ja Pirttikylän alueilta. Alueen ruotsalaisperäiset paikannimet viittaavat rannikkoalueen väestöön.

Jurvanjärven kylän asukkaat kuuluivat 1500-luvun puolessavälissä Kyrön suureen emäseurakuntaan Perimätiedon mukaan jurvalaisia haudattaiin Kyrön kirkolla. Laihiaan kuuluneen Jurvan alueella ensimmäinen aikakirjoihin merkitty talo on vuodelta 1557 Talson talo. Jurvassa on ollut muutamia taloja 1570-luvulla, mutta asutus on lisääntynyt hitaasti 1800-luvulle asti.lähde?

Laihian kappeliseurakuntana (1773–1859)

1700-luvun alussa Jurvan väkiluku oli todennäköisesti 100. Keskiajan lopulla Laihia erosi Kyröstä, mihin myös jurvalaiset liitettiin. Jurvan Järvenpäänkylän asukkaat siirtyivät myöhemmin Teuvan seurakuntaan. Jurva muutettiin Laihian kappeliseurakunnaksi vuonna 1773. Vuonna 1763 Jurvaan haluttiin omaa kirkkoa, mutta vielä tuolloin Laihian kirkkoherra myöntyi rakennuttamaan rukoushuonetta. Vuonna 1766 Laihian kirkkoherra Wacklin päätti perustaa Jurvaan oman kappeliseurakunnan.lähde?

Jurvassa oli 1700-luvun puolivälissä jo oma saarnahuone, joka purettiin pienen pitkäkirkon tieltä 1764. Uusi puukirkko valmistui 1802 Ruotsin yli-intendentiviraston piirustusten mukaisesti. Kirkon rakennusmestaerina toimivat ylihärmäläinen Gabriel Antinpoika Hakola ja laihialainen Jaakko Jaakse. Sarvijoen rukoushuone rakennettiin vuonna 1837.

Vuosina 1805-1808 Jurvassa tiedettiin olevan 29 taloa ja 831 asukasta.lähde?

Kehittyminen kuntana (1859–2009)

Seurakunnallisesti ja hallinnollisesti Jurva itsenäistyi vuonna 1859 ja toteutui 1863. Jurvana liitettiin samalla Teuvan Järvenpäänkylä sekä Laihian Sarvijoenkylä. Jurvan väkiluku nousi vuoteen 1900 mennessä jo yli 5 100 ja oli Vaasan läänin tiheimmin asuttua seutua.

Tervanpoltto säilytti asemansa jurvalaisten tulonlähteenä 1900-luvulle saakka. Raaka-aine saatiin Jurvan laajoista metsistä ja noin 90 % sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta 1920-luvulla. Lisäansioita toivat kotiteollisuustuottee ja erityisesti huonekalut. 1920-luvulla huonekaluja myytiin lähes kaikissa Jurvan kylissä ja niitä myytiin kunnan ulkopuolelle.

Jurvasta on lisäksi löydetty noin 40 eri kivikauden esinettä, mutta koska kaikki löydöt ovat hajanaisia, voidaan olettaa että kivikaudella Jurvassa ei varsinaista asutusta ole ollut. Löytöjen arvellaan jääneen Jurvaan merellä hylkeenpyynnissä olleilta metsästäjiltä. Rautakaudellakin Jurvassa liikkui lähinnä metsästäjiä, eikä Jurvassa asumiseen ollut edellytyksiäkään sen ollessa vielä suurimmalta osin veden peitteessä. Jurvan arvellaan olleen 1500-luvulle asti Kyrönmaan asukkaiden nautinta-alueita. Kyrönjoen alueen asukkaat kävivät Jurvan seudulla metsästämässä ja kalastamassa.

Jurvan kunta taisteli 2000-luvun alijäämäisen talouden ja muuttotappion kanssa. Kunta ryhtyi radikaaleihin säästötoimiin, mm. lakkauttamalla useita kyläkouluja. Lakkauttamisiin vaikutti toki myös oppilasmäärien pienentyminen sivukylillä. Lopulta kunnan päättäjät olivat pakotettuja tekemään päätöstä kuntaliitoksesta ensin Ilmajoen kanssa, joka ei johtanut tulokseen, mutta vuoden 2007 viimeisessä valtuuston kokouksessa päädyttiin liittyä Kurikkaan.

Maantiede

Jurvan kirkonkylä sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Kurikan keskustasta.

Aluerakenne

Jurvan kylät

Hallinto ja politiikka

Ystävyyskunnat

Talous ja elinkeinot

Huonekaluteollisuus

Jurva on vuosien saatossa tullut tunnetuksi huonekaluteollisuudestaan. Jurvassa on ollut tyylihuonekaluteollisuutta 1800-luvulta lähtien, ja vielä nykyäänkin kunnassa sijaitsee noin 30 huonekalualan yritystä. Huonekaluteollisuus on näin ollen työllistänyt historian aikana hyvin myös saha- ja metsäteollisuutta. Huonekaluteollisuuden yrityksiä ovat muun muassa E J Hiipakka, Hiipakan Tehtaat, MackFinn, Laitala, Lintula, Peltola ja Hakola Huonekalu. Merkittävä osa Suomessa valmistettavista tyylihuonekaluista valmistetaan Jurvassa.lähde?

Maatalous

Maatalous on ollut aina merkittävä osuus Jurvan elinkeinotoiminnasta ja se onkin saanut runsaasti elintilaa Jurvanjärven ja Tainusjärven kuivattamisen myötä. Kuivattamisen ansiosta Jurvan alueella sijaitsee nykyisin kaksi järveä, joista toinen on oikeastaan tekoallas.lähde?

Elinkeinoelämä

Jurvan Botniaring tunnetaan lukuisista rata-autoilukisoistaan. Botniaringiä aiotaan pidentää, jonka jälkeen siitä tulisi Suomen pisin moottorirata.

Jurvan kunta investoi vuonna 2004 noin 3 miljoonaa euroa Nikkarikeskukseen, suureen puurakennukseen veistokoulun yhteydessä. Keskuksen oli tarkoitus toimia eteläpohjalaisen puu- ja huonekaluteollisuuden tuotekehityskeskuksena. Talon valmistuttua toiminnan kehittäminen jäi kuitenkin vähälle huomiolle, ja taloa alettiin vuokrata eri toimijoille kuten Seinäjoen ammattikorkeakoululle.. 2010-luvun taitteessa Nikkarikeskus muuttui Sella-sisustuskeskukseksi, jossa oli lahjatavaroiden kauppaa ja erilaista näyttelytoimintaa. Kurikan kunta etsi pitkään talolle uutta omistajaa ja toimintaideaa, kunnes vuonna 2019 sen osti paikallinen huonekaluyritys E. J. Hiipakka siirtääkseen siihen toimisto- ja näyttelytilojaan.

Kulttuuri

Jurvan kotiseutumuseo on toiminut Haapalan taloalueella vuodesta 1965. Esineistön keräys on aloitettu jo vuonna 1934 ja museotoimintaa harjoittava Jurva-Seura ry on perustettu vuonna 1950. Jurvassa toimii myös Nikkari- museo.

Vanha sanonta kuuluu: ”Valita vain, mutta valita Jurvan kuntaan.” Sanonnan alkuperästä on monia arveluja.

Jurvan Sanomat on jurvalainen sanomalehti, jolla on pieni levikki pienestä asukasmäärästä johtuen.

Matkailu

Jurvassa, Säläisjärven rannalla toimii leirintäalue Sälli Camping, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Jurvan keskustasta Kauhajoen suuntaan.

Ruokakulttuuri

Jurvan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla jurvanvelli, johon tulee lampaanlihaa ja naudan ydinpotkaa.

Uskonto

Herätysliikkeet

Jurvan uskonnollinen elämä alkoi monipuolistua 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun paikkakunnalle levisi useita herätysliikkeitä ja muita uskonnollisia suuntauksia. Muutokseen vaikuttivat myös sanomalehdistön yleistyminen, siirtolaisuus ja yhteiskunnallinen kehitys. Jurvan evankelis-luterilaisessa seurakunnassa vaikuttivat erityisesti evankelisuus, herännäisyys ja lestadiolaisuus. Seurakunnan uskonnollista ilmapiiriä pidettiin yleisesti evankelispainotteisena, vaikka paikkakunnalle ei muodostunut varsinaista aktiivista evankelista liikettä.

Herännäisyys levisi Jurvaan 1850- ja 1860-luvuilla O. W. Forsmanin vaikutuksesta. Liikkeen kannatus jäi suhteellisen vähäiseksi, mutta sen toiminta jatkui myös 1900-luvulla.

Lestadiolainen herätysliike saavutti Jurvan vuonna 1874 , mikä teki paikkakunnasta yhden liikkeen varhaisimmista vaikutusalueista Etelä-Pohjanmaalla. Lestadiolaisuuden leviämiseen vaikuttivat erityisesti Teuvalta, Vähästäkyröstä ja Laihialta saapuneet maallikkosaarnaajat sekä paikalliset kannattajat. Vuosisadan vaihteeseen (1899) mennessä lestadiolaisiin arvioitiin kuuluvan 130 jäsentä, mikä oli noin 2,6 prosenttia kunnan asukkaista.

Lestadiolaisuuden alkuvaihetta Jurvassa leimasivat ristiriidat evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa. Kirkkoherra Jakob Cederberg ja kirkkoneuvosto vastustivat liikkeen opetuksia ja kokoontumisia, ja vuonna 1875 kirkkoneuvosto kielsi lestadiolaisten seurojen järjestämisen. Kiistat jatkuivat 1870-luvun loppuun, mutta liikkeen kannatus alkoi vähentyä vuoden 1879 jälkeen. Osa sen kannattajista siirtyi baptismiin. Lestadiolaisuus säilyi kuitenkin Jurvassa pienenä uskonnollisena yhteisönä.

Baptismi ja helluntailiike

Jurvan helluntaiseurakunta.

Baptismi levisi Jurvaan ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta 1870-luvun lopulla. Ensimmäiset baptistiset kasteet toimitettiin Koskimäellä lokakuussa 1879. Liikkeen varhaisiin saarnaajiin kuuluivat Henrik Naars ja Antti Lillois. Baptistien toiminta eriytyi vähitellen evankelis-luterilaisesta seurakunnasta, ja vuonna 1895 perustettiin itsenäinen Jurvan baptistiseurakunta, joka rakensi oman rukoushuoneen. Vuonna 1954 seurakunnassa arvioitiin olevan noin 500 jäsentä, joista suuri osa asui Koskimäen ja Niemen kylissä. Jurvan baptistiseurakunta on vanhin yhä toiminnassa oleva suomenkielinen baptistiseurakunta.

Vapaakirkollisilla oli toimintaa Jurvassa ainakin 1900-luvun alusta. Helluntailiike saavutti Jurvan jo 1920-luvun alkupuolella, kun Mimmi Tulimäki ja Lydia Korpi toimivat paikkakunnalla. Jurvan helluntaiseurakunta järjestäytyi kuitenkin vasta vuonna 1952. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Jurvan keskustassa. Seurakunta kuuluu Suomen helluntaikirkkoon

Liikunta ja urheilu

Järjestäytynyt urheilutoiminta alkoi Jurvassa 1910-luvulla. Ensimmäiset urheiluseurat olivat Jurvan Koitto (1912), Jurvan Reipas (1913) sekä Jurvan Nuoli (1916). Lisäksi 1910-luvulle mennessä toimivat myös Sarvijoen Pyry sekä Niemenkylän Reipas. Jurva kuului vuodesta 1913 lähtien SVUL:n Vaasan piirikuntaan.

Tunnettuja asukkaita

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 75. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
  5. 1 2 3 4 5 Rikkinen & Sihvo 1986, s. 70
  6. 1 2 3 4 Rikkinen & Sihvo 1986, s. 71
  7. ↑ Jurva ja Kurikka yhteen lievästi empien mtvuutiset.fi.
  8. ↑ Rautanen, Päivi: Sellan kelkka kääntyy hitaasti plussalle Yle. 3.10.2013. Viitattu 19.1.2025.
  9. ↑ Kurikka päättää Nikkarikeskuksen lainasta Yle Pohjanmaa. 22.11.2010. Viitattu 19.1.2025.
  10. ↑ Saavalainen, Heli: Eteläpohjalaiskunta teetti miljoonilla puurakennuksen, mutta korkein tarjous huutokaupassa oli 61 000 euroa – talo myytiin vihdoin salaisella hinnalla. Helsingin Sanomat, 20.12.2019. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 19.1.2025.
  11. ↑ Yle.fi − ”Valita vaan, mutta valita Jurvan kuntaan.”
  12. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 148. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  13. 1 2 3 4 5 6 Koskimies, Y. S.: Jurvan seurakunnan historia, s. 271–279. Jurvan seurakunta, 1954.
  14. ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 412. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
  15. ↑ Lohikko, Anneli: Baptismi Suomessa 1856–2006, s. 29. Tampere: Kharis Oy, 2006. ISBN 951-97895-4-5
  16. ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 48–49. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
  17. ↑ Info Jurvan helluntaiseurakunta. Viitattu 23.9.2026.
  18. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 23.9.2026.
  19. ↑ Ojala, Matti: Jurvan helluntaiseurakunta 1952-1992, s. 13-15. Vaasa: Jurvan Helluntaiseurakunta, 1992. ISBN 952-90-4142-X
  20. ↑ Halila, Aimo: Suomen miesvoimistelu- ja urheiluseurat vuoteen 1915. Suomen historiallinen seura, 1959. Teoksen verkkoversio Viitattu 31.8.2026.
  21. ↑ Halme, Juho: Suomen urheiluseurat: luettelo Suomessa toimivista voimistelu- ja urheiluseuroista. Urheilijain Kustannus, 1917. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla