Ilmajoki

Ilmajoki
Ilmola

vaakuna

sijainti

Ilmajoen kunnantalo
Ilmajoen kunnantalo
Sijainti 62°43′55″N, 022°34′50″E
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Kuntanumero 145
Hallinnollinen keskus Ilmajoen kirkonkylä
Perustettu 1867
Kokonaispinta-ala 579,63 km²
194:nneksi suurin 2025 
– maa 576,74 km²
– sisävesi 2,89 km²
Väkiluku 12 405
82:nneksi suurin 31.12.2025 
– väestötiheys 21,51 as./km² (31.12.2025)
Ikäjakauma 2023 
– 0–14-v. 18,9 %
– 15–64-v. 58,1 %
– yli 64-v. 23,0 %
Äidinkieli 2025 
– suomenkielisiä 97,8 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 2,0 %
Kunnallisvero 9,2 %
117:nneksi suurin 2026 
Kunnanjohtaja Ari-Pekka Laitalainen
Kunnanvaltuusto 35 paikkaa
  2025–2029
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • KD
14
9
5
5
2
ilmajoki.fi

Ilmajoki (ruots. Ilmola) on vuonna 1865 perustettu Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 12 405 henkeä, ja sen pinta-ala on 579,79 km², josta 2,89 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 21,1 asukasta/km². Kunnan asukkaista viidesosa on alle 14-vuotiaita.

Ilmajoen naapurikunnat ovat Isokyrö, Kurikka, Laihia ja Seinäjoki. Entisiä naapurikuntia ovat Kurikkaan liitetyt Jalasjärvi ja Jurva sekä Seinäjokeen liitetyt Nurmo, Peräseinäjoki, Seinäjoen maalaiskunta ja Ylistaro.

Ilmajoki sijaitsee Kyrönjoen yläjuoksulla ja se tunnetaan vauraana ja perinteikkäänä maanviljelyspitäjänä. Ilmajoki on maisemaltaan ja luonnoltaan pohjalaista lakeusmaisemaa. Ilmajoen maisemassa korostuvat laajoja peltomaisemien ohella punaiset kaksikerroksiset maalaistalot sekä hirsiset aitat. Kyrönjoki on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.

Ilmajoen kunnan veroprosentti oli 21,00 vuonna 2020. Ilmajoen uusiutuvan sähkön tuotanto on suurempaa kuin sähkön kulutus.

Ilmajokelaisia menestyneitä urheilijoita ovat muiden muassa keihäänheittäjä Tero Pitkämäki sekä painijat Jarkko Ala-Huikku ja Marko Yli-Hannuksela. Paikkakunnalla vuosittain järjestettävät Ilmajoen Musiikkijuhlat keräävät kesäkuussa tuhansia oopperavieraita. Vuonna 2017 Finland Festivals nimesi Ilmajoen Musiikkijuhlat vuoden festivaaliksi.

Nimi

Ilmajoen nimi juontaa juurensa varhaissuomalaiseen henkilönnimeen Ilmo tai Ilmari, eikä se siten liity säähän tai ilmakehään. Alueen vanhin tunnettu nimimuoto on Ilmola, joka viittaa Suur-Hauhon suunnalta tulleseen hämäläisasutukseen ja sen muinaiseen kantatilaan. Asutuksen laajentuessa nimen perään liitettiin paikan joki, jolloin suomenkieliseksi nimeksi vakiintui Ilmajoki, kun taas ruotsin kieleen jäi elämään vanhempi muoto Ilmola. Historiallisissa asiakirjoissa, kuten 1500-luvun maakirjoissa ja ja kirkonkirjoissa, paikkakunta esiintyykin usein asuissa Ilmola, Ilmajocki tai latinankielisenä johdannaisena Ilmolensis.

Historia

Esihistoria ja asutuksen syntyminen

Ilmajoen alueelta on löydetty lukuisia kivikautisia esineitä ja asuinpaikkoja, jotka sijoittuvat kunnan länsiosan harjujaksolle. Piirtolankankaan asuinpaikalta on löydetty koristeellista keramiikkaa ja Koskenkorvan asuinpaikalta useita kiviesineitä. Vasarakirveskulttuurin aikakaudelta on muun muassa Koskenkorvan runsaslöytöinen asuinpaikka. Kunnan alueella tehdyt löydöt ovat osoittaneet, että seudulla oli tuolloin varsin tiheä asutus. Pronssikauden asutus oli todennäköisesti harvempaa, sillä asutus sijaitsi lännempänä kapealla merenrantavyöhykkeellä. Rautakaudella Ilmajoki on todennäköisesti pysynyt eräalueena.

Ilmajoki kuuluu Etelä-Pohjanmaan vanhimpiin kulttuuriseutuihin. Nykyinen asutus saapui Ilmajoelle Suur-Sastamalasta ja Ylä-Satakunnasta 1400-luvulla. Alue on saanut väestöä myös Pirkkalasta ja Suur-Hauholta. Lisäksi Kyrönjokivarteen syntyneestä uudisasutuksesta saapui asukkaita Ilmajoelle. Ilmajoen asutuskeskus syntyi Kyrön asutuskeskuksen rinnalle ja 1400-luvulla Ilmajoella oli jo parikymmentä taloa. Asutus keskittyi pääasiassa Kyrönjoen rannalle. Hallinnollisesti Ilmajoki kuului Kyrön pitäjän ylimpään neljännekseen.

Aika emäpitäjänä (1516–1867)

Ensimmäinen vaihe itsenäistymisessä oli oman kappeliseurakunnan perustaminen vuonna 1516. Tuolloin Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki vihki Ilmajoen kappelin. Vuonna 1532 Ilmajoesta tuli itsenäinen kirkkopitäjä, jolloin se sai myös oman kirkkoherransa. Itsenäinen hallintopitäjä Ilmajoesta muodostui 1500-luvun lopulla, jolloin se sai omat käräjät. Itsehallinnon vahvisti oma pitäjänsinetti vuonna 1599. Käytännössä ero Kyröstä tapahtui todennäköisesti vasta 1550-luvulla ja oma hallintopitäjä Ilmajoesta tuli viimeistään vuonna 1571, jolloin löytyy ensimmäinen maininta Ilmajoen omasta nimismiehestä.

Ilmajoki kuului vuodesta 1514 kreivi Jaakko de la Gardielle lahjoitettuun Pietarsaaren lääniin. De la Gardie lahjoitti alueen edelleen Klaus Åkenpoika Tottille, jolloin se tuli osaksi laajaa Kaarleporin kreivikuntaa. Läänitys peruutettiin kruunulle isossa reduktiossa vuonna 1684.

Ilmajoen emäpitäjän alue käsitti nykyiset Alavuden, Jalasjärven, Kauhajoen, Kurikan, Peräseinäjoen ja Seinäjoen alueet. 1600- ja 1700-luvulla Ilmajoen asutus tihentyi ydinalueella ja myös Alavus, Kauhajoki ja Jalasjärvi olivat voimakasta uudisasutusaluetta. Vuonna 1638 Ilmolan kappelin paikalle rakennettiin tornillinen pitkäkirkko, jonka yhteyteen nousi vuonna 1693 pohjalaismallinen renessanssitapuli. Ilmajoen kirkkopitäjään muodostettiin aikakaudella uusia kappeliseurakuntia: Kauhajoki (1627), Kurikka (1672), Alavus (1674) ja Jalasjärvi (1689). Ilmajoen kirkkopitäjä hajaantui lopullisesti kuitenkin vasta 1800-lopulla, jolloin loputkin kappeliseurakkunat muutettiin itsenäisiksi seurakunniksi.

Ilmajoen vanha kirkko purettiin, kun kokkolalaisen Matti Hongan rakentama nykyinen kirkko valmistui vuonna 1765. Ilmajoen ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1860 kirkkoherra Carl Rudolf Forsmanin toimesta. Tätä ennen opetusta oli jo annettu Ala-Lauroselan talossa.

Nuijasota (1596–1597)

Pääartikkeli: Nuijasota

Aatelisten vallan kasvua, ankaraa verotusta ja linnaleiriä vastustaneet pohjalaiset talonpojat nousivat joulun aikana 1595 ilmajokelaisen ratsutalonpojan, Jaakko Ilkan, johdolla kapinaan. Talonpojat ajoivat sotilaat pois maakunnasta, mutta talonpojat kukistettiin. Talonpoikien johtajat Jaakko Ilkkaa lukuun ottamatta mestattiin.

Varsinainen nuijasota alkoi marraskuussa 1596, jolloin pohjalaiset talonpojat nousivat kuningas Sigismundin henkilökohtaista luottamusmiestä, sotapäällikkö Klaus Flemingiä vastaan. Jaakko Ilkka valittiin pohjalaisten päälliköksi. Nokian taistelun jälkeen Jaakko Ilkka mestattiin. Nuijasodan loppuvaiheessa talonpojat perustivat leirin Kyrön kirkolle ja sulkivat muuroksiin mm. Ilmajoen ja Ylistaron välisen metsätien. Fleming saapui alueelle 1 200–1 500 miehen kanssa ja löi talonpoikien etuvartion 23. helmikuuta 1597 Ilmajoen Kurikan kylässä. Seuraavana päivänä käytiin Santavuoren taistelu, jossa huovit tunkivat talonpoikia ensin alajuoksun suuntaan ja lopulta saartoivat heidät. Noin 500 talonpoikaa joutui vankilaan, 1 500 surmattiin ja loput pakenivat. Taistelun jälkeen Flemingin joukot hävittivät Ilmajokea pahoin.

Maatalouden kehittyminen ja väestön kasvu

Ilmajoki oli 1500-luvulta lähtien vauras maatalouspitäjä. Aluksi pellot olivat kapeita nauhoja jokivarren savitasangoilla. Suoviljelyn tekniikan kehittymisen myötä pitäjän laajat suoalueet tulivat viljeltäviksi 1600-lvuvulta lähtien. Kydönpolton ohella alueella kuivatettiin soita. Tervanpolttoa Ilmajoella harjoitettiin 1600-luvulta lähtien ja vähitellen Ilmajoesta kehittyi Etelä-Pohjanmaan tärkein tervapitäjä. Ilmajoella oli laajat metsäalueet ja Kyrönjoki sopi mainiosti tervan kuljetuksiin rannikolle. 1770-luvulla kirkkoherra Salomon Hannelius kannusti talonpoikien tervanpolttoon, tämän käsityksen mukaan tervanpoltto edisti metsänkasvua. Tervan tuotanto vähentyi 1800-luvun puoliväliin mennessä.

Alajoen suuren suoalueen kuivatus aloitettiin 1786 maaherra A. Tandefeltin aloitteesta. Laivapään ja Taipaleen kuivatus saatiin valmiiksi vuonna 1803. Suoviljelyn ansiosta Ilmajoen peltoala lisääntyi vuosina 1805–1875 aikana 14-kertaiseksi.

Ilmajoen väestö kasvoi nopeasti 1800-luvulla ja samalla tilattoman väestön osuus lisääntyi voimakkaasti. Ilmajoki poikkesi muusta Etelä-Pohjanmaasta torpparien suuren lukumäärän vuoksi. Tiloja ei haluttu jakaa ja toimeentulomahdollisuudet vähenivät. 1880-luvulla pitäjän asukasmäärä oli yli 8 000 ja väestö joutui hakemaan elantoa muualta. Pelkästään Yhdysvaltoihin Ilmajoelta muutti yli 3 000 henkeä. Vuonna 1870 Ilmajoen väkiluku oli 7 400 ja vuonna 1900 jo 10 900.

Kotiteollisuus ja käsityö

Ilmajoki oli 1700- ja 1800-luvulla vankka kotiteollisuus- ja käsityöpitäjä. Könnin kellontekijäsuku valmisti vuosina 1750–1860 kelloja, lukkoja ja lääkärin instrumentteja. Könninkellot tulivat tunnetuiksi ympäri Suomen ja mm. Helsingin senaatintalon ylipäädyn kello on Könnien valmistama.

Muita kotiteollisuustuotteita olivat muun muassa villakankaat, ryijyt, raanut ja täkänät sekä ajokalut.

Kehittyminen kuntana (1867–)

Ilmajoen kunta aloitti toimintansa vuonna 1867, kun kunnallishallinto erotettiin seurakunnasta vuoden 1865 kunnallisasetuksen seurauksena.lähde?

Puukkojunkkarien aikaan Ilmajoella tehtiin vähemmän henkirikoksia kuin puukkojunkkarien ydinpitäjissä. 1800-luvun alkupuolella kyläkuria piti yllä oltermanni- eli kyläjärjestyslaitos. Suomen ensimmäinen maamiesseura perustettiin Ilmajoelle vuonna 1803 ja seura edisti uusien koneiden ja viljelymenetelmien käyttöönottoa. Nuorisoseurayhdistys aloitti toimintansa 1880-luvulla ja Juho Erkki Antilan aloitteesta Ilmajoelle perustettiin raittiusseura, joka sai huomattavaa kannatusta. Side-seura pyrki kannattamaan yhteiskunnallisia oloja ja naisliikkeen ansiosta kansanopiston yhteyteen saatiin emäntäkoulu.

Etelä-Pohjanmaan kansanopisto perustettiin vuonna 1892 Peuralan kylään. Korven tilalle perustettiin 1900-luvun alussa Etelä-Pohjanmaan tietopuolinen karjanhoitokoulu.

Ilmajoen ja samalla Suomen ensimmäinen osuusmeijeri perustettiin Pukaraan vuonna 1898, jonka jälkeen pitäjään perustettiin muitakin osuusmeijereitä. Munakan saha aloitti toimintansa vuonna 1894 ja Koskenkorvan saha vuonna 1918. Koskenkorvasta muodostui Ilmajoen teollisuusyhdyskunta, jossa oli myös tiilitehdas ja vuodesta 1910 lähtien korpputehdas. Ilmajoen teollistumista edisti Suupohjan radan valmistuminen 1913, jolloin Ilmajoki sai oman aseman ja tavarakuljetukset helpottuivat.

Nuijasodan muistomerkki, eli Ilkan patsas paljastettiin Ilmajoella vuonna 1925.

Ilmajoesta liitettiin vuoden 2005 alussa noin 200 asukkaan alue Seinäjokeen samalla kun Seinäjoen kaupunki ja Peräseinäjoen kunta liittyivät yhteen. Liitos tehtiin, jottei Peräseinäjoesta olisi tullut eksklaavi, sillä kunnilla ei muuten ollut yhteistä rajaa.

Maantiede

Luonto

Ilmajoki sijaitsee Kyrönjoen varrella, joka on Ilmajoen pisin joki. Ilmajoen kunnan alueella on kaikkiaan 10 järveä, joista suurimmat ovat Kalajaisjärvi, Vitiäisjärvi ja 4,4 hehtaarin laajuinen nimetön järvi.

Ilmajoen Natura-kohteita ovat Tuoresluoman lehdot, Kivistönmäki ja Pässilänvuoren alue, johon kuuluu myös soita ja lehtoja.

Arkkitehtuuri

Ilmajoella on myös useita aitoja puolitoista- ja kaksifooninkisia (-kerroksisia) pohjalaistaloja. Myös Ilmajoella valmistetut könninkellot ja Nopankylän ajokaluseppien keskittymä kertovat Ilmajoen pitkäikäisestä rakennus- ja suunnitteluperinteestä.

Aluerakenne

Kylät

Etelä-Pohjanmaan kylät ry:n rekisterin mukaan pitäjässä on 16 kyläseuraa.

Ilmajoen kylät ja rajanaapurit.

Taajamat

Vuoden 2024 lopussa Ilmajoella oli 12 429 asukasta, joista 9 592 asui taajamissa, 2 759 haja-asutusalueilla ja 78:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilmajoen taajama-aste on 77,7 %. Ilmajoen taajamaväestö jakautuu neljän eri taajaman kesken:

#TaajamaVäkiluku
(31.12.2024)
1Ilmajoki-Kurikka*6 725
2Ahonkylä2 360
3Kiviniemenmäki296
4Munakka211

Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Ilmajoen kirkonkylä ja Koskenkorva eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ovat kasvaneet yhteen Kurikan keskustaajaman kanssa. Ilmajoki-Kurikan taajamassa on yhteensä 13 127 asukasta ja sen pinta-ala on 56,90 neliökilometriä.

Väestö

0200040006000800010 00012 00014 00031.12.197231.12.199031.12.2008VäestöIlmajoen väestö vuodesta 1972 Tausta-aineisto
Lähteet:

Ilmajoen asukasluku on yhteensä 12 405 asukasta. Ilmajoen asukasluku laski 1990-luvulta 2000-luvun puoliväliin saakka, minkä jälkeen kunnan asukasluku on kääntynyt nousuun. Ilmajoella on ollut voimakasta kasvua erityisesti Ahonkylän alueella, joka sijaitsee Seinäjoen tuntumassa. Uusia tontteja on kaavoitettu myös keskustaan ja Koskenkorvan alueelle. Oheisessa kuvaajassa on esitetty Ilmajoen väestönkehitys vuosittain vuodesta 1972 lähtien. Käytetty kuntajako vastaa nykyisin voimassa oleva jakoa.

Tilastokeskuksen vuoden 2024 väestöennusteen mukaan Ilmajoen asukasluku jatkaa maltillista kasvua. Väestöennusteen mukaan Ilmajoen väkiluku olisi vuonna 2030 noin 12 565 asukasta, vuonna 2035 noin 12 680 asukasta, vuonna 2040 noin 12 779 asukasta ja vuonna 2045 noin 12 821 asukasta.

Asuminen

Asuntokuntien jakauma Ilmajoella (2024)

  1 henkilö (35,4 %)
  2 henkilöä (33,2 %)
  3 henkilöä (12,6 %)
  4–6 henkilöä (18,4 %)
  7 henkilöä tai yli (0,4 %)

Ilmajoen suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu valtaosa kunnan asuntokunnista (73,3 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on rivitalo, jossa asuu noin 20,6 prosenttia asuntokunnista. Kerrostaloissa asuu noin 6,1 prosenttia asuntokunnista.

Yksinasuvien osuus Ilmajoen asuntokunnista on 35,4 prosenttia eli noin 1 900 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 33,2 prosenttia eli noin 1 800 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 12,6 prosenttia eli noin 690, 4–6 asukkaan asuntokuntia 18,4 prosenttia eli noin 1 000 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,4 prosenttia eli noin 20.

Kieli ja etnisyys

Ilmajoki on pääsääntöisesti suomenkielinen kunta. Vuoden 2025 lopussa Ilmajoen väestöstä enemmistönä 97,8 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 0,2 prosenttia puhuu ruotsia. Vieraskielisten osuus väestöstä on 2,0 prosenttia.

Ilmajoella asui vuoden 2023 lopussa 141 ulkomaan kansalaista, mikä on 1,1 prosenttia kunnan väestöstä. Suurin yksittäinen ulkomaalainen väestöryhmä on virolaiset, joita asuu Ilmajoella 24 henkeä. Seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat ukrainalaiset (24) ja turkkilaiset (24).

Hallinto ja politiikka

Hallinto

Ilmajoen kunnanjohtaja vuodesta 2022 on Ari-Pekka Laitalainen.

Ilmajoen kunnanvaltuustossa on 35 paikkaa, joista 14 on keskustan hallussa kaudella 2025–2029. Kuntavaaleissa 2025 äänestysvilkkaus oli 56,9 %. Ilmajoen kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii Esa Niemistö (kesk.) ja kunnanhallituksen puheenjohtajana Harri Koskela (kok.).

Valtuutettujen paikkajako

VaalivuosiSDPVihr.Kesk.KDKok.PSGraafinen esitys, paikat ja äänestysprosenttiYht.%Sukupuolijakauma (M/N)
2012 6 13 2 8 6
6 13 2 8 6
35 64,1
269
2017 6 16 1 8 4
6 16 8 4
35 63,5
269
2021 4 1 13 2 7 8
4 13 2 7 8
35 58,2
2312
2025 5 14 2 9 5
5 14 2 9 5
35 56,9
2015
Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksesta sekä Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriasta

Kunnanjohtajat

Talous ja elinkeinot

Ilmajoen työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)

  Alkutuotanto (10,4 %)
  Jalostus (22,5 %)
  Palvelusektori (65,9 %)
  Muut sektorit (1,2 %)

Talousalueena Ilmajoki kuuluu Seinäjoen seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 39 715 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 32. suurin.

Ilmajoella oli vuonna 2022 yhteensä 3 445 työpaikkaa ja kunnassa asui 5 469 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 38,2 prosenttia. Ilmajoen työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 65,9 prosenttia, jalostuksen 22,5 prosenttia ja alkutuotannon 10,4 prosenttia.

Ilmajoen työpaikkaomavaraisuus on 63,0 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 81,4 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 6,0 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Ilmajoella on 126,2 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.

Yritykset

Yritystoiminnalla on pitkät perinteet Ilmajoella, jossa on lähes 1 000 yritystä. Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien vuosittain toteuttamassa selvityksessä Ilmajoki on ollut toistuvasti kärkisijoilla yrittäjämyönteisenä paikkakuntana. Ilmajoen tärkeimpiä toimialoja ovat rehu, maitotuotteet, logistiikka ja alkoholin tuotanto. Merkittäviä yrityksiä ovat jätehuoltoon erikoistunut Lakeuden Etappi, ilmanvaihtokoneita toimittava Energent sekä kone- ja laitevalmistukseen erikoistunut JPT-Industria. Ilmajoen suurimpiin yritystuloverojen maksajiin kuuluivat vuonna 2021 myös huonekaluliike Lähdesmäki, Maansiirto Veljekset Rinta sekä sähköasennusliike Ilmajoen Sähkökoje.

Ilmajoella toimii myös Logistiikkalaitokseen (ent. Länsi-Suomen Huoltorykmentti) kuuluva puolustusvoimien yksikkö, joka perustettiin kuntaan Lääkintävarikkona vuonna 1949. Taajaman eteläpuolella teollisuusalueella sijaitseva yksikkö kulkee kuntalaisten puheessa edelleen nimellä Lääkintävarikko. Se vastaa kenttälääkintäkaluston varastoinnista ja kunnossapidosta.

Teollisuus

Teollisuuslaitoksista suurin on Altian Koskenkorvan tehdas, jossa valmistetaan etanoliraaka-ainetta tunnettuun Koskenkorvan viinaan. Koskenkorvasta on tullut yksi Suomen merkittäviä brändejä, joka tunnetaan myös maailmalla.

Valtaosa Ilmajoen teollisuustyöpaikoista sijaitsi 1900-luvun lopulla Koskenkorvalla, jossa viinatehtaan lisäksi toimivat muun muassa Suomen Trikoo, muita tekstiilitehtaita, tiilitehdas ja monia huonekaluverstaita. Ilmajoen keskustan teollisuusyrityksiä olivat 1900-luvun alkupuolella Maanviljelijäin Konepaja ja myöhemmin Kestopuu, Metsä-Ketelän konepaja ja rakennusvientiyritys VS-yhtiöt.

Elinkeinorakenne

Ilmajoki on edistyksellinenlähde? pitäjä bio- ja ympäristötaloudessa. Paitsi, että Ilmajoki on uusiutuvassa sähkössä omavarainen, Altia tuottaa pääosan prosessienergiastaan sivujaepohjaisista peltobiomassoista. Laskunmäen voimakkaasti kasvava yritysalue on tunnettu kierrätysalaan erikoistuneista yrityksistään ja paikkakunnalla valmistetaan myös esimerkiksi jätevedenpuhdistuslaitteita ja energiatehokkaita ilmanvaihtoratkaisuja.

Ilmajokelaisista yrityksistä kolme on voittanut maakunnallisen yrittäjäpalkinnon: Kuljetusliike Koivulahti, Hellsten Flooring ja Lähdesmäki Oy. Kolme ilmajokelaista yritystä, Memorial Oy, JPT Industria ja Vision Bear Oy on valittu vuoden kasvuyritykseksi. Luomuliitto valitsi vuoden 2008 luomuyrittäjäksi Ilmajoen Makkaramestarit.

Vuonna 2012 yksittäisistä peltohehtaareista on maksettu Ilmajoella 15 000–16 000 euroa. Vuonna 2013 korkein maksettu hehtaarihinta kipusi 22 000 euroon.

Liikenne ja infrastruktuuri

Ilmajoen halki kulkevat valtatiet 3, 19 ja 18 sekä kantatie 67. Hiljattain rakennettu valtatie 19 eli Seinäjoen itäinen ohikulkutie alkaa Ilmajoen Rengonkylän kohdalta ja kulkee ohi Seinäjoen keskustan Nurmoon. Tie on Suomen toiseksi vilkkain etelä-pohjoissuuntainen liikenneväylä Helsinki–Jyväskylä–Oulu-valtatien jälkeen. Kantatie 67 on maakunnan sisäisen liikenteen valtasuoni, jossa autoja kulkee lähes 10 000 vuorokaudessa.

Ilmajoen Rengonkylässä sijaitsee kansainväliset mitat täyttävä yksityisesti operoitu lentokenttä. Lisäksi kunnan lävitse kulkee Suupohjan ratana tunnettu rataosa Seinäjoki–Kaskinen. Ilmajoelta on 17 kilometriä Seinäjoelle, 70 kilometriä Vaasaan, 150 kilometriä Tampereelle ja 360 kilometriä Helsinkiin.

Palvelut ja koulutus

Peruskoulujen ja lukion lisäksi Ilmajoella on kaksi koulutuskeskus Sedun toimipistettä, Maatalous- ja metsäoppilaitos (Sedu Ilmajoentie) ja Sedu Rengonharju. Kunnassa toimivat myös Etelä-Pohjanmaan Opisto sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulun elintarvike- ja maatalouslinjat Ilmajoen kampuksella, osin samoissa tiloissa Sedu Ilmajoentien kanssa.

Kulttuuri

Arkkitehtuuri

Ilmajoen keskustassa sijaitseva Yli-Lauroselan talo on talonpoikaistilan yhtenäinen rakennusryhmä, joka on rakennettu pääosin 1840–1850-luvuilla. Kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1848. Neliömäistä pihapiiriä rajaavat hirsiset navetta, luhtirati, talli, hyysi, liiteri, paja, vellisauna ja puuliiveri. Pihan keskellä on kaivo. Talossa yhdistyy empirevaikutteitta ja talo on sisustettu 1900-luvun tyyliin. Yli-Lauroselan vieressä sijaitsee Keijo Petäjän suunnittelema, vuonna 1965 valmistunut Ilmajoen kunnantalo.

Matti Hongan suunnnittelema Ilmajoen kirkko on valmistunut vuonna 1765. Kirkko on tyyliltään tasavartinen, ulkoviisteinen ristikirkko. Ristikeskuksesta kohoaa lyhtyrakennelma ja tämän päältä vielä pienempi torni. Erillinen puinen kellotapuli on samalta vuodelta.

Koskenkorvan tehtaat, polttimo ja rankinkuivaamo valmistuivat 1970-luvullaselvennä. Einari Teräsvirran suunnittelemat rakennukset toteutettiin osana tuotantolaitoksen laajennusta. Erityisesti vesitorni ja tislaamo-osan lasifasadi näkyvät ympäristöön maamerkkeinä.

Museot

Yli-Lauroselan talomuseo.

Yli-Lauroselan talomuseo esittelee 1800-luvun pohjalaistalojen rakentamistyyliä ja 1900-luvun sisustusta. Valtio osti Yli-Lauroselan vuonna 1971. Tämän jälkeen kaikki rakennukset restauroitiin ja avattiin yleisölle museona vuonna 1978.

Ilmajoen museo sijaitsee Kyrönjoen Museorannassa. Museo esittelee muun muassa Könnin kellomestareihin liittyvää esineistöä. Museon rakennus on suunniteltu Ilmajoen toisen kirkon mukaan. Koskenkorvalla sijaitsee Koskenkorvan suvun ylläpitämä Koskenkorva-museo ja Könnimuseo, jotka esittelevät kellonrakentajiin sekä Koskenkorvaan liittyvää alkoholihistoriaa.

Tapahtumat

Ilmajoen suurin tapahtuma on vuosittain järjestettävä Ilmajoen musiikkijuhlat. Tapahtuma palkittiin vuonna 2017 vuoden festivaalina. Musiikkijuhlien oopperat kuvaavat Suomen kansakunnan vaiheita.

Evankelisuuden evankeliumijuhla järjestettiin Ilmajoella vuonna 1985.

Taide

Ilmajoella sijaitsevia julkisia taideteoksia ja nähtävyyksiä ovat Ilkan kenttä ja siellä sijaitsevat Ilkan patsas vuodelta 1924 sekä Lakeuden raivaaja -patsas vuodelta 1954, Nuijamiesten muistomerkki Koskenkorvan Piirtolankankaalla sekä Jaakko Ilkan kotitalon muistomerkki Koskenkorvalla.

Ruoka

Ilmajoen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla klimppisoppa. Perinneruokia tarjoavat Ilmajoen keskustan Kestikartano, joka on perustettu vuonna 1971 nimellä Jussin Kestikartano, sekä tilausravintolana toimiva Koskenkorvan Trahteeri. 1990- ja 2000-luvulla tilausravintolana toimi myös Herkooli Röyskölänkylässä.

Luontokohteet

Uskonto

Uskontokuntiin kuuluminen Ilmajoella, Tilastokeskus (2025)

  Luterilaisuus (83,2 %)
  Muut uskonnot (1,3 %)
  Uskontokuntiin kuulumattomat (15,5 %)

Ilmajoen väestö on muiden Etelä-Pohjanmaan taajaan asuttujen kuntien tavoin vahvasti kirkollisesti sitoutunutta. Vuoden 2025 lopussa Ilmajoen asukkaista 83,2 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Osuus on Etelä-Pohjanmaan taajaan asuttujen kuntien korkein. Muihin uskonto- tai kirkkokuntiin kuului 1,3 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 15,5 prosenttia väestöstä. Evankelis-luterilaista kirkkoa alueella edustaa Ilmajoen seurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilmajoen alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.

Herätysliikkeet

Luterilaisista herätysliikkeistä Ilmajoella vaikuttavat säännöllisesti evankelinen herätysliike sekä kansanlähetys. 1800-luvun jälkipuoliskolla evankelisesta herätysliikkeestä muodostui Ilmajoen merkittävin herätysliike, joka levisi erityisesti rovasti Elias Malakias Rosengrenin kautta. Se vahvistui erityisesti pitäjän eteläpäässä Kurikan suunnalta tulleiden vaikutteiden sekä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toiminnan myötä. Evankelista kirjallisuutta levitettiin paikkakunnalla aktiivisesti. Vuonna 1906 perustettiin nuoriso-osasto, joka järjesti hengellisiä juhlia, kokouksia ja varainkeruuta muun muassa lähetystyön hyväksi. Toiminnan laajentuessa Ilmajoesta kehittyi yksi evankelisen liikkeen paikallisista keskuksista. Evankeliset rukoushuoneet valmistuivat vuonna 1916 Pojanluomalle ja vuonna 1957 Nopankylään. Evankelisen liikkeen piiristä erkaantunut pätiäläisyys muodosti myöhemmin Ilmajoelle pienen seurakunnan.

Herännäisyyttä esiintyi Ilmajoella ainakin 1830-luvulla, mutta sen kannattajat olivat aluksi hajallaan eikä paikkakunnalle muodostunut vahvaa järjestäytynyttä herännäisyhteisöä. Liikkeen vaikutus oli voimakkainta pitäjän pohjoispäässä, jonne vaikutteita tuli erityisesti Seinäjoen ja Ylistaron suunnalta.

Lestadiolainen herätysliike saavutti Ilmajoen vuonna 1885, lähinnä Teuvalta käsin, mutta vuosisadan vaihteeseen (1899) mennessä lestadiolaisiin arvioitiin kuuluvan vain muutamia jäsentä. Liike sai jonkin verran näkyvyyttä, kun Joel Rahko palasi paikkakunnalle 1910-luvulla.

Ilmajoen uskonnolliseen elämään vaikuttivat 1700-luvulta lähtien erilaiset pietistiset ja mystiset suuntaukset. 1700-luvulla paikkakunnalle levisi vaikutteita Laihian seudun uskonnollisista liikkeistä sekä saksalaisen mystikon Jakob Böhmen ajattelusta. Böhmen kirjoituksia Ilmajoella luki ja jäljensi muun muassa Samuel Rinta-Nikkola. Varsinaiset 1800-luvun herätysliikkeet saivat kuitenkin Ilmajoella jalansijaa verrattain hitaasti.

Helluntailiike ja vapaakirkollisuus

Ilmajoen helluntaiseurakunnan rukoushuone.

Vapaakirkollinen liike saavutti Ilmajoen vuonna 1893, kun Kaarlo Waismaa ja Matti Saarinen aloittivat työn paikkakunnalla. Ensimmäinen Ilmajoen vapaaseurakunta perustettiin vuonna 1898. Seurakunnan esimiehenä toimi kunnansihteeri Salomo Pirilä, joka tosin erosi vuonna 1903 Vapaasta Lähetyksestä Laihian ja Isonkyrön seurakuntien erottamisen vuoksi. Seurakunta erosi Vapaan Lähetyksen yhteydestä marraskuussa 1903. Vuonna 1916 Ilmajoella järjestettiin uudelleen seurakunta Vapaan Lähetyksen yhteyteen, joka toimi 1930-luvulle saakka.

Helluntailiike saavutti Ilmajoen 1920-luvun puolivälin jälkeen, kun vapaakirkolliset evankelistat sekä K. A. Ylenius toimivat erityisesti Huissilla. Helluntailiikkeen toiminta vakiintui nopeasti ja Ilmajoen helluntaiseurakunta perustettiin vuonna 1929. Seurakunta järjesti 1930-luvun mittaan kokouksia, juhlia ja kastetilaisuuksia eri puolilla kuntaa. Seurakunnan toimintaan osallistui myös paluumuuttajia Pohjois-Amerikasta. Toiminta laajeni Koskenkorvalle ja 1950-luvun mittaan myös Ilmajoen keskustaan ja Nikkolaan. Karismaattisella kaudella Ilmajoki oli yksi keskeinen paikka Niilo Yli-Vainion kokouksille. Yli-Vainio piti vuosina 1978–1981 säännöllisesti tilaisuuksia kunnantalon juhlasalissa, joihin osallistui säännöllisesti satoja ihmisiä. Seurakunnan rukoushuone on valmistunut vuonna 1986 ja sijaitsee Ilmajoen keskustassa.

Liikunta ja urheilu

Järjestäytynyt urheilutoiminta alkoi Ilmajoella 1880-luvulla voimistelun muodossa. Ilmajoki oli voimisteluharrastuksen edelläkävijä Etelä-Pohjanmaan maaseudulla. Suomen maaseudun ensimmäinen voimisteluseura perustettiin Ilmajoelle vuonna 1887 Vaasan suomalaisen lyseon poikien toimesta. Vuoden 1903 nuorisoseurajuhlat innosti perustamaan myös uusia urheiluseuroja. Voimisteluvaikuttaja Ivar Wilskman vietti lapsuutensa Yli-Kiikkalassa ja vietti kesälomia kunnassa. Ilmajoen ensimmäiset urheiluseurat olivat Ilmajoen voimisteluseura (1887), Ilmajoen nuorisoseuran voimisteluosasto (1903) sekä Ilmajoen Jymy (1911). Ilmajoki kuului vuodesta 1913 lähtien SVUL:n Vaasan piirikuntaan.

Nykyisin Ilmajoella toimii 20 urheiluseuraa, joista kaksi on yleisseuroja. Ilmajoen suurin urheiluseura on vuonna 1921 perustettu yleisseura Ilmajoen Kisailijat. Ilmajokiset 15 olympiaurheilijaa maalattiin kankaalle IK:n täyttäessä 100 vuotta. Olympiaurheilijat maalasi taiteilija Jussi Toukonen ja valmiit taulut ripustetaan Ilmajoki-hallin seinälle. Urheilun saralla Ilmajoki on kasvattanut useita menestyneitä painijoita kuten Arvo Haaviston ja Marko Yli-Hannukselan. Myös keihäänheittäjä Tero Pitkämäen kotikunta on Ilmajoki.

Superpesis-joukkue Koskenkorvan Urheilijoiden kotipelit ovat suosittu urheilutapahtuma Ilmajoella.

Ilmajoella on miesten superpesisjoukkue Koskenkorvan Urheilijat (KoU), joka pelaa kotiottelunsa Koskenkorvalla sijaitsevalla pesäpallostadionilla. Naisten pesäpalloa Ilmajoella puolestaan edustaa IK, jonka edustusjoukkueet pelaavat ottelunsa keskustan tuntumassa sijaitsevalla Keskuskentällä. Vaikka Ilmajoki yhdistetäänkin pesäpalloon ja painiin, niiden harrastajamäärä ei yhteenlaskettunakaan yllä jalkapallon tasolle. Talvella pelattavista lajeista salibandy on noussut Ilmajoella ykköslajiksi. ISB Ilmajoki toimii ilmajokisten omana seurana, joka on perustettu vuonna 2000.

Liikuntapaikat

Ilmajoella on yli kaksikymmentä toimivaa urheiluseuraa ja reilut seitsemänkymmentä julkisessa käytössä olevaa liikuntapaikkaa. Tunnetuimmat ilmajokelaiset urheilumuodot ovat paini ja pesäpallo. Kunnan keskustassa Urheilutiellä sijaitseva Ilmajoki-halli tarjoaa mahdollisuuksia urheiluun niin harraste- kuin kilpatasollakin. Palveluvalikoimaa täydentää sen yhteydessä toimiva Virkistysuimala Pore. Toinen suosittu liikuntakeskittymä on Koskenkorvan kylässä sijaitseva Honkalanmäen urheilukenttä, jossa harrastetaan yleisurheilua ja jalkapalloa. Kentän läheisyydessä sijaitsevat myös Koskenkorvan urheilutalo ja pesäpallostadion.

Ilmajokiset olympiaosallistujat

Vuosi Paikkakunta Urheilija Laji Sijoitus Tulos tai aika
1924 Pariisi Arvo Haavisto Vapaapaini 66 kg Pronssi
1928 Amsterdam Arvo Haavisto Vapaapaini 70 kg Kulta
1936 Berliini Arvo Haavisto Painituomari
1936 Berliini Veikko Peräsalo Korkeus Kahdestoista 185
1936 Berliini Jaakko Pietilä Vapaapaini 72 kg Seitsemäs
1948 Lontoo Pentti Siltaloppi 3000 esteet Viides 9.19.6
1952 Helsinki Kalle Haapasalmi Kr-room. paini 67 kg Viides
1952 Helsinki Kaleva Niemi Painituomari
1960 Rooma Matti Laakso Kr-room. paini 73 kg Kuudes
1964 Tokio Matti Laakso Kr-room. paini 78 kg Seitsemäs
1972 München Matti Laakso Kr-room. paini 82 kg Yhdeksäs
1960 Rooma Jussi Rintamäki 400 aidat Viides 50,98
1960 Rooma Jussi Rintamäki 4×400 viesti Karsiutui, alkuerät neljäs Joukkueaika 3.11,90
1960 Rooma Kaleva Niemi Painituomari
1968 Mexico Martti Laakso Kr-room. paini 63 kg Kuudes
1972 München Martti Laakso Kr-room. paini 62 kg Seitsemäs
1988 Soul Juha Ahokas Kr-room. paini 98 kg Poistettu, kierros 2/7
1992 Barcelona Juha Ahokas Kr-room. paini 130 kg Seitsemäs
1996 Atlanta Juha Ahokas Kr-room. paini 130 kg Neljästoista
2004 Ateena Juha Ahokas Kr-room. paini 130 kg Seitsemästoista
1992 Albertville Mika Kuusisto Viestihiihto 4×10 km Pronssi Oma aika 25.25,9
Joukkueaika 1.41.22,9
1992 Albertville Mika Kuusisto 30 km hiihto Kahdeskymmeneskuudes 1 tunti 28.45,6
1992 Albertville Mika Kuusisto 50 km hiihto Kahdeskymmeneskolmas 2 tuntia 13.09,3
1996 Atlanta Marko Yli-Hannuksela Kr-room. paini 68 kg Viidestoista
2000 Sydney Marko Yli-Hannuksela Kr-room. paini 76 kg Pronssi
2004 Ateena Marko Yli-Hannuksela Kr-room. paini 74 kg Hopea
2000 Sydney Tero Katajisto Kr-room. paini 54 kg Kahdeksastoista
2008 Peking Jarkko Ala-Huikku Kr-room. paini 60 kg Kahdeksastoista
2012 Lontoo Jarkko Ala-Huikku Kr-room. paini 60 kg Kuudestoista
2004 Ateena Tero Pitkämäki Keihäs Kahdeksas 83,01
2008 Peking Tero Pitkämäki Keihäs Pronssi 86,16
2012 Lontoo Tero Pitkämäki Keihäs Viides 82,60
2016 Rio de Janeiro Tero Pitkämäki Keihäs Karsiutui 79,56
2016 Rio de Janeiro Tero Välimäki Kr-room. paini 66 kg Viidestoista

Tunnettuja ilmajokisia

Yhtyeet, yhdistykset tai ryhmät

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2025 1.1.2025. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.3.2025.
  2. 1 2 Väkiluvun kasvu hidastui vuonna 2025 1.4.2025. Tilastokeskus. Viitattu 6.4.2026.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2025.
  4. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2026 18.11.2025. Verohallinto. Viitattu 9.4.2026.
  5. ↑ Kuntavaalit 2025, Ilmajoki Oikeusministeriö. Viitattu 13.6.2025.
  6. ↑ Kuntakokouksen pöytäkirja 22.1.1867. Ilmajoki.
  7. ↑ Kuntainfo - Ilmajoki Ilmajoen kunta. Viitattu 4.4.2017.
  8. ↑ Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 63. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
  9. ↑ Energian tuotanto ja kulutus Ilmajoella ilmajoki.fi. Arkistoitu 4.4.2017.
  10. ↑ Vuoden festivaali 2017 festivals.fi.
  11. 1 2 3 4 5 6 7 Rikkinen & Sihvo 1986, s. 55
  12. ↑ Ilmola SLS Bebyggelsenamn. Viitattu 4.9.2026. (ruotsiksi)
  13. ↑ Väänänen, Kyösti: Matthias Laurentii Stutaeus (Studia Biographica 9) Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. 2011-. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.9.2026.
  14. ↑ Rikkinen & Sihvo 1986, s. 54
  15. ↑ Liakka, Niilo: Ilmajoen pitäjä, s. 59, 62. Ilmajoen kunta, 1986.
  16. ↑ Luukko, Armas: Etelä-Pohjanmaan historia II, s. 385. Etelä-Pohjanmaan historiatoimikunta, 1950.
  17. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Rikkinen & Sihvo 1986, s. 56
  18. ↑ Ilmajoki Järviwiki. Viitattu 7.2.2018.
  19. ↑ Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 7.2.2018.
  20. ↑ Ilmajoen kylärekisteri epk.fi. Arkistoitu 4.4.2017.
  21. ↑ Taajama-aste alueittain, 2024 Tilastokeskus. Viitattu 15.4.2026.
  22. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain, 2024 Tilastokeskus. Viitattu 15.4.2026.
  23. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2024 Tilastokeskus. Viitattu 15.4.2026. [vanhentunut linkki]
  24. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2024 Tilastokeskus. 17.8.2025.
  25. ↑ Ilmajoen Ahonkylä jatkaa kasvuaan, ja kohta sinne saattaa nousta jo ensimmäinen kerrostalokin Yle. 29.1.2025. Viitattu 17.8.2025.
  26. ↑ Väestöennuste 2024: Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain, 2024-2045 Tilastokeskus. 17.8.2025.[vanhentunut linkki]
  27. 1 2 3 Asuntokunnat koon ja talotyypin mukaan, 1985-2024 Tilastokeskus. Viitattu 31.12.2025.[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Kansalaisuus sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2023 Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2024.[vanhentunut linkki]
  29. ↑ Kärkikolmikon takaa Ilmajoen kunnanjohtajaksi – Ari-Pekka "Aape" Laitalainen ottaa tehtävän nöyränä vastaan Yle. 2022. Viitattu 15.6.2022.
  30. ↑ Kuntavaalit 2025, Ilmajoki Oikeusministeriö. Viitattu 4.5.2026.
  31. ↑ Kunnanvaltuusto 2025 – 2029
  32. ↑ Kunnanhallitus 2025 – 2029
  33. ↑ Mäntylä, & Riukulehto 2020 s. 238.
  34. ↑ Mäntylä, & Riukulehto 2020 s. 238.
  35. ↑ Mäntylä, & Riukulehto 2020 s. 238.
  36. ↑ Mäntylä, & Riukulehto 2020 s. 241.
  37. ↑ Tekoniemi, Sarianne Ekman, Mirva Kaakinen, Elina: Yllätyskäänne Ilmajoen kunnanjohtajan asiassa: Seppo Pirttikoski on irtisanoutunut virastaan Yle Uutiset. 4.10.2021. Viitattu 28.9.2026.
  38. ↑ Seppo Pirttikoski jatkaa Ilmajoen kunnanjohtajana Yle uutiset. 31.10.2016. Viitattu 28.9.2026.
  39. ↑ Perholaislähtöinen Seppo Pirttikoski erosi Ilmajoen kunnanjohtajan virasta hetkeä ennen erottamista – Ilmoitti Ylen suorassa lähetyksessä päätöksestään Perhonjokilaakso. 5.10.2021. Viitattu 28.9.2026.
  40. ↑ Varjonen, Terhi: Kärkikolmikon takaa Ilmajoen kunnanjohtajaksi – Ari-Pekka "Aape" Laitalainen ottaa tehtävän nöyränä vastaan 22.2.2022. Yle. Viitattu 18.9.2026.
  41. ↑ Vuorela, Birgitta, ym.: Ilmajoen kunnanjohtajan eron taustalla näkemyserot – uuden johtajan valinta alkaa saman tien 2.6.2026. Yle. Viitattu 18.9.2026.
  42. 1 2 3 Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 10.12.2024.[vanhentunut linkki]
  43. ↑ Bruttokansantuote asukasta kohden alueittain, vuosittain, 2000-2022 Tilastokeskus. Viitattu 10.12.2024.[vanhentunut linkki]
  44. ↑ Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät .yrittajat.fi. Arkistoitu 4.4.2017.
  45. ↑ Kuvaus kunnasta Ilmajoki Finder. 6.12.2022. Viitattu 6.12.2022.
  46. ↑ Katso, mikä yritys maksoi eniten veroja kunnassasi Yle. Viitattu 6.12.2022.
  47. ↑ Koskenkorvan videomainos youtube.com.
  48. ↑ Mäntylä, & Riukulehto 2020 s. 127–176.
  49. ↑ Palkintouutinen yrittajat.fi.[vanhentunut linkki]
  50. ↑ Kasvukilpailun voittajat kasvukilpailu.fi. Arkistoitu 4.4.2017.
  51. ↑ Vuoden luomuyrittäjä Finfood Uutispalvelu. Viitattu 25.11.2008.[vanhentunut linkki]
  52. ↑ http://yle.fi/uutiset/peltohehtaarin_hinta_vaihtelee_etela-pohjanmaalla_huomattavasti_kunnittain/6276138
  53. ↑ http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/pelto-ja-mets%C3%A4-kallistuvat-taas-1.46604
  54. ↑ Seinäjoen itäinen ohikulkutie liikennevirasto.fi.
  55. ↑ Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelma 2014[ vanhentunut linkki ] epliitto.fi.
  56. ↑ Ilmajoki kampus SeAMK. Viitattu 6.3.2015.
  57. ↑ Koulutuskeskus Sedu, Ilmajoki Sedu. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 6.3.2015.
  58. 1 2 3 Louhenjoki-Schulman, Pirkko--Liisa & Hedenström, Kaius: Suomen kulttuurinähtävyydet, s. 226–227. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-12979-1
  59. 1 2 3 4 Kaipia, Jouni & Putkonen, Lauri: Suomen arkkitehtuuriopas, s. 208. Otava, 1997. ISBN 951-1-12192-8
  60. ↑ Museot Koskenkorvan Trahteeri. Viitattu 12.9.2026.
  61. ↑ Antti Helin & Ville Palonen: Kerran elämässä Suomi / 321 kohdetta kotimaassa, s. 261–262. Readme.fi, 2012. ISBN 978-952-373-339-8
  62. ↑ Etelä-Pohjanmaan kulttuurikartta Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 10.5.2022.
  63. ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 6.11.2022.
  64. ↑ Ilmajoen matkailuesite 2016 ilmajoki.fi.[vanhentunut linkki]
  65. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 147. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  66. ↑ Ravintolat Visit Ilmajoki. Arkistoitu 16.12.2018. Viitattu 15.12.2018.
  67. ↑ Mäntylä, Jaakko & Riukulehto, Sulevi: Ilmajoki 1935–1995, s. 475. Ilmajoen kunta, 2020. ISBN 978-952-94-3102-1
  68. ↑ 11ra -- Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2025 Tilastokeskus. 13.6.2026. Viitattu 13.6.2026.
  69. ↑ 11ra -- Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2025 Tilastokeskus. 13.6.2026. Viitattu 13.6.2026.
  70. ↑ Seurakunnat Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 13.9.2026.
  71. ↑ Tampereen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 9.3.2024.
  72. ↑ Salomäki, Hanna: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen, s. 100–102. Kirkon tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-693-306-4
  73. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 150. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  74. ↑ Kertomus Suomen Lutherilaisen Evankeliumi-Yhdistyksen 44:stä toimintavuodesta 1916. Sanansaattaja, 15.11.1917, nro 18, s. 13.
  75. ↑ Ilmajoen seurakunnan ilmoituksia. Ilmajoki-lehti, 11.12.1957, nro 50, s. 4.
  76. 1 2 3 4 Alanen, Aulis J.: Ilmajoki: vuoden 1809 jälkeen, s. 784–789, 839–846. (Tiennäyttäjänä maakunnalle maamiesseura-aikana) Ilmajoki: Ilmajoen historiatoimikunta, 1953.
  77. ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 412. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
  78. ↑ Kertomus Suomen Vapaakirkon, vapaan lähetyksen, varhaisnuorisoliiton ja vapaakirkon nuorten C.E. liiton toimintavuodelta 1928, s. 3–32. Tampere: Suomen Vapaakirkko, 1929.
  79. ↑ Hyvönen, Väinö A. (toim. Kangasniemi, Tapio ja Ilkka, Juhani): Siitä kaikki alkoi / vapaakirkollinen liike Suomessa 1870-luvulta 1900-luvun alkuvuosiin, s. 271. Päivä Osakeyhtiö, 2023. ISBN 978-952-374-100-3
  80. ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 48–49. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
  81. ↑ Aro-Panula, Veikko & muut: Ilmajoen helluntaiseurakunta 1929–1989, s. 11-50. Ilmajoki: Ilmajoen helluntaiseurakunta, 1989. ISBN 952-90-1291-8
  82. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  83. ↑ Halila, Aimo: Suomen miesvoimistelu- ja urheiluseurat vuoteen 1915. Suomen historiallinen seura, 1959. Teoksen verkkoversio Viitattu 31.8.2026.
  84. ↑ Halme, Juho: Suomen urheiluseurat: luettelo Suomessa toimivista voimistelu- ja urheiluseuroista. Urheilijain Kustannus, 1917. Teoksen verkkoversio.
  85. ↑ Seuratietokanta Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.9.2026.
  86. ↑ Uusimäki, Jussi: Ilmajokiset olympia-edustajat kankaalle. Ilmajoki-lehti, 29.8.2017, nro 69.
  87. ↑ Heikkinen, Petri: "Jalkapallo valtasi perinnemaiseman". Pohjalainen, 19. joulukuuta 2006
  88. ↑ ISB, historia[vanhentunut linkki]
  89. ↑ http://www.ilmajoki.fi/files/Tiedostot/Liikunta_seurarekisteri.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  90. ↑ http://www.ilmajoki.fi/?lang=fi&id=834
  91. 1 2 Aaltonen, Susanna, Pohjanmaanväylän matkailuhakemisto, Internet Archive. Alkuperäislähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja A–L. Viitattu 21.11.2015.
  92. ↑ Savinen, Vesa-Matti: Perinteisen pohjalaisseuran hurja putki hakee Suomessa vertaistaan – kolme nuorukaista yrittää viikonloppuna jatkaa vuonna 1988 alkanutta olympiataivalta Yle Urheilu. 19.3.2021. Viitattu 2.7.2021.
  93. 1 2 3 4 5 Kuka kukin on 1978, Runeberg-projekti.
  94. ↑ Valentin Annala Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  95. ↑ Juho Erkki Antila Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  96. ↑ Yrjö Antila Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  97. ↑ Kuka kukin on 2011, s. 81. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  98. ↑ Varila, Helene: Oona-Emilia Enkelsaari on tottunut puskemaan unelmiaan kohti – Keittokirjan kirjoittaminen tuntuu etuoikeutetulta. Ilkka-Pohjalainen, 1.12.2025. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 5.1.2025.
  99. ↑ Kaupan rakennemuutos jatkuu vielä. 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 12.6.1995, s. A4.
  100. ↑ Halonen, Antti: John Forssell - Ensimmäisen kansakoulumme ensimmäinen oppilas taiteilijana Kaliforniassa. Suomen Kuvalehti, 1936, nro 14, s. 26. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 29.6.2021.
  101. ↑ Paltare, Maire: Lehtinovelli tiellä taiteeksi. Paavo Fossin kirjailijakuva. (Väitöskirja.) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2020. ISBN 978-951-39-8466-3 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 29.6.2021.
  102. ↑ von Knorring, Mariaana & Leimu, Irja: Muoti- ja tekstiilitaiteilija Riitta-Liisa Haavisto (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. 18.11.2009. Viitattu 14.9.2018.
  103. ↑ Kotivuori, Yrjö: Salomon Hannelius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 3.4.2016.
  104. ↑ Kostet, Juhani: Hällström, Carl Peter
 Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 1.9.2025.
  105. ↑ Tähti, Tuomas: Matti Järviharju puhuu! Tuomas Tähti. 21.1.2020. Viitattu 11.2.2020.
  106. ↑ Kangosjärvi, Jaakko: Tuhansien julkkisten maa. Helsingin Sanomat, 5.7.2008. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.3.2024.
  107. ↑ Pesäpalloyhteisö sai pääsiäisenä suruviestin – Jussi Kiikeri on poissa pesis.fi. 21.4.2019. Arkistoitu 29.6.2021. Viitattu 29.6.2021.
  108. ↑ Sirpa Saari, Juhani Salovaara: Kiskolasta kotoosin, s. 11. Kiskolan suvun sukuneuvosto, 2003. ISBN 952-91-6673-7
  109. ↑ Hackzell Kaija: Helsingin korttelit kertovat, osa 36: Ellilän talon vaiheilla. Helsingin Sanomat, 24.6.1999. Digilehti (maksullinen). Viitattu 4.6.2021.
  110. ↑ Martikainen, Linda: Ti-Ti Nallen luoja Riitta Korpela: ”Sain uuden mahdollisuuden”. Seura, 1.12.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.6.2021.
  111. ↑ Paavo Korpisaari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  112. ↑ Kuka kukin on 2003. Helsinki: Otava, 2002.
  113. ↑ Tapio Luoma curriculum vitae (arkistoitu versio) tapioluoma.fi. Arkistoitu 22.12.2011. Viitattu 4.6.2021.
  114. ↑ Ahola, Suvi: Kuunnelma rakennetaan ääni ääneltä, ja Tiina Luoma pyydystää niitä vaikka junaradalta. Helsingin Sanomat, 6.2.2017. Digilehti (maksullinen). Viitattu 29.6.2021.
  115. 1 2 3 4 5 6 7 Ari Rousu ja Antti Välimäki (toim.): Ilmajoen yhteiskoulu ja lukio 75 vuotta. Ilmajoen lukio, 1999. ISBN 952-91-1100-2
  116. ↑ Ilmajoki iloitsee omasta kuninkaasta Yle Uutiset. 12.7.2010. Viitattu 29.6.2021.
  117. ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Heikki Metsä-Ketelä teki pitkän uran teollisena muotoilijana ja näki alan muutoksen. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 21.9.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 21.9.2022.
  118. ↑ Jaakko Säkö: Meurman, Olavi (1893 - 1969) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  119. ↑ Otto-I. Meurman Arkkitehtuurimuseo . Viitattu 4.6.2021.
  120. ↑ Yrjö ja Etti Meurman Agathon Meurmanin sukuseura. Viitattu 6.7.2022.
  121. ↑ Sata vuotta Nándor Mikolan syntymästä. Pustan poika Pohjanmaalta - Nandor Mikola akvart.fi. Arkistoitu 28.6.2021. Viitattu 28.6.2021.
  122. ↑ Juha Mäenpää Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  123. ↑ Mäkelä, Matti: Syrämmen kieli. WSOY, 2001. ISBN 951-0-24480-5
  124. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Matti Paasivuori rakensi hyvinvointimme perustan. Helsingin Sanomat, 13.1.2014. Digilehti (maksullinen). Viitattu 29.6.2021.
  125. ↑ Kauppila, Olli: Koskenkorvan polttimo ja sen edeltäjät – Koskenkorvan tehtaan 50-vuotishistoriikki, s. 116. Helsinki: Alko, 1988. ISBN 951-8913-00-5
  126. ↑ Peldan, Gabriel (1690 - 1750), Kansallisbiografia (maksullinen).
  127. ↑ Leinonen, Artturi: ”Peldan, Gabriel Jaakonpoika”, Eteläpohjalaisia elämäkertoja M-Ö, s. 573. Toimittaneet Reino Ala-Kulju, Jalo Lahdensuo et al. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto, 1965.
  128. ↑ Anneli Mäkelä-Alitalo: Peltola, Katarina (1804-1870). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Sivut 610-611.
  129. ↑ Oltermannin arvo Kansanmusiikkiliitto (Internet Archive). 19.6.2018. Arkistoitu 19.6.2018. Viitattu 1.9.2025.
  130. ↑ Arvo Penttilä Biografiasampo. Viitattu 15.8.2022.
  131. ↑ Helsingin Sanomat. 01.10.1954. 60-vuotiaita.
  132. ↑ Aaltio, Tauri & Noreila, Lauri: ASLA Directory, ASLA Grantees 1950–1963. ASLA Alumni Association, Helsinki 1965.
  133. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 14, s. 182. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4
  134. ↑ Ranta, Jarno: Olympiavoittaja, muuta Ilmajoelle. Ilkka, 5.11.2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.6.2021.
  135. ↑ Video: Juha Puhtimäki käväisi Duke Shown vieraana! pesis.fi. 1.7.2020. Arkistoitu 29.6.2021. Viitattu 29.6.2021.
  136. ↑ Mauri Pyhälahti täyttää 70 vuotta pesis.fi. 12.3.2021. Arkistoitu 29.6.2021. Viitattu 29.6.2021.
  137. ↑ Jaakko Veikko Emanuel Pöyry sotapolku.fi. Viitattu 28.6.2021.
  138. ↑ Eino Rautavaara: Kasakan laulu yle.fi. 8.12.2006, päivitetty 28.7.2016. Viitattu 29.6.2021.
  139. ↑ Ahti Rytkönen (1899-1989) Jyväskylän yliopiston museo. Viitattu 28.6.2021.
  140. ↑ Rytkönen, Antti Jr.: Ahti Rytkönen 23.3.1899 - 21.7.1989 A.J. Europaeuksen jälkeläisten sukusanomat. Joulukuu 1989. Viitattu 29.6.2021.
  141. ↑ Sipari, Lauri: Muistot – Vieno Saaristo 1936–2016 Helsingin Sanomat. 8.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  142. ↑ Iisakki Saha Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  143. ↑ Veikko Salmi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  144. ↑ Eva-Riitta Siitonen kaipaa kropsua ja klimppivelliä Yle Uutiset. 30.7.2009. Viitattu 30.12.2021.
  145. ↑ Haapea, Kirsi: Leena Suomu teki 99 ensi-iltaa Kajaanissa Kaleva. 18.5.2007. Viitattu 24.5.2019.
  146. ↑ Ari Rousu ja Antti Välimäki (toim.): Ilmajoen yhteiskoulu ja lukio 75 vuotta, s. 177. Ilmajoen lukio, 1999. ISBN 952-91-1100-2
  147. ↑ Väinö Tikkaoja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  148. ↑ Toivio, Miia Kirjasampo. Viitattu 8.10.2026.
  149. ↑ Oksala, Sari: Heraldikko ja taidemaalari Hämeen Sanomat. 6.5.2014. Lehtitukku. Arkistoitu 28.10.2016.
  150. ↑ Drufva, Juha: Brelin työn jatkaja Kansan Uutiset. 14.7.2012. Viitattu 28.6.2021.
  151. ↑ Kotivuori, Yrjö: Ilmajoki. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  152. ↑ Hans Hasler: Kaisu Virkkunen (1919-1996) 8.3.2007. Suomen antroposofinen liitto ry. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.7.2009.
  153. ↑ Paavo Virkkunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  154. ↑ Geni: Petter Iisakinpoika Västi Viitattu 1.1.2021.
  155. ↑ Neva, Tapio: Voimakas, hiljainen ja ilmajokinen. Turun Sanomat, 27.8.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.6.2021.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla