| Saksanpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Maailmalla erittäin yleinen |
| Rodun syntyaika | 1870-luku |
| Alkuperäinen käyttö | monipuolinen käyttö-, paimen- ja palveluskoira |
| Nykyinen käyttö | monipuolinen käyttö-, paimen- ja palveluskoira |
| Elinikä | keskimäärin 8 vuotta ja 2 kuukautta |
| Muita nimityksiä | seefferi, susikoira, sakemanni, Deutscher Schäferhund, German Shepherd, Alsatian, berger allemand, pastor alemán, saksa lambakoer |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #166 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 30-40 kg narttu 22–32 kg |
| Säkäkorkeus | uros 60-65 cm narttu 55–60 cm |
| Väritys | harmaa, musta tai musta merkein - musta maski ja satula yleiset |
Saksanpaimenkoira (saks. Deutscher Schäferhund) on suosittu saksalainen käyttö- ja palveluskoirarotu. Se on yleinen poliisin ja armeijan käyttämä rotu. Saksanpaimenkoiraa voidaan käyttää vartiointi- ja suojelutehtäviin, pelastusetsintöihin, jäljestämiseen sekä huume-, home- tai malminetsintäkoirana.
Saksanpaimenkoira on jakautunut kolmeen linjaan: näyttelylinja, käyttölinja ja sekalinja. Vuonna 2020 Suomessa noin 40 % syntyneistä pentueista edusti näyttelylinjaa, noin 36 % käyttölinjaa ja loput olivat sekalinjaisia.
Uroksen säkäkorkeus on 60–65 cm ja nartun 55–60 cm, ensiksi mainitun paino on 30–40 kg ja jälkimmäisen 22–32 kg. Runko on voimakas, lihaksikas ja suorakaiteen muotoinen ja luusto on vankka. Pään tulee olla kiilamainen ja runkoon nähden sopusuhtainen. Naamassa kuuluisi olla musta maski. Otsapenger on vähäinen ja kuono vahva. Korvat ovat suuret, pystyt ja eteenpäin kääntyneet. Silmät ovat mantelinmuotoiset. Tuuhea häntä ulottuu kintereisiin ja riippuu alhaalla koiran ollessa paikallaan. Eturaajat ja lavat ovat lihaksikkaat ja reidet vankat ja voimakkaat.

Karvapeite on paksu, peitinkarva tiheää, kovaa ja tiivisti ruumiinmyötäistä. Saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarvan tulee olla karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Kaulassa ja raajoissa karva on pidempää. FCI hyväksyi 2011 pitkäkarvaisen saksanpaimenkoiran omaksi rotumuunnoksekseen. Se kuuluu normaalikarvaisen tapaan roturyhmään 1.
Värityksiä on kolme:
Saksanpaimenkoiran pentu voi syntyä myös valkoisena. Valkoisista saksanpaimenkoirista on jalostettu oma rotunsa: valkoinenpaimenkoira. Kaksi muuta ei-hyväksyttävää väriä, joita saksanpaimenkoirapentueisiin joskus syntyy, ovat sininen ja ruskea, yksivärisenä tai ruskein merkein.

Rotumääritelmän mukaan ihanteellisen saksanpaimenkoiran tulisi olla tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, avoin, säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä tulisi olla luontaiset vietit, hyvä stressinsietokyky sekä itsevarmuutta, mitä seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta edellytetään. Saksanpaimenkoiraliittojen maailmanunionissa on tehty päätös, että jalostukseen soveltuvin luonne- tai käyttöominaisuustesti on suojelukoe ja jalostustarkastus.
Rodun käyttö- ja luonneominaisuuksien takia rodun PEVISA:ssa on mukana vaatimus luonteen arvioinnista. Jokin seuraavista tulee olla suoritettuna, jotta pentue voidaan rekisteröidä: Saksanpaimenkoiraliiton jalostustarkastus, D-jalostustarkastus, koetulos lajista, johon sisältyy tottelevaisuusosio ja ampuminen, Saksanpaimenkoiraliiton rodunomainen jalostuskoe, Saksanpaimenkoiraliiton arviointi, virkakoirien tasontarkastuskoe, luonnetesti, MH-kuvaus tai jokin näitä vastaava ulkomainen koe tai testi.
Tutkimuksissa on tullut esiin, että saksanpaimenkoiralla esiintyy keskimääräistä useammin aggressiivisuutta vieraita koiria ja vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Jollain tasolla aggressiivisia saksanpaimenkoiria on noin 15 % rodun edustajista. Ääniarkuus on saksanpaimenkoirilla harvinaisempaa, mitä koiraroduilla keskimäärin. Pakko-oireinen käytös on puolestaan keskimääräistä yleisempää. Toisessa tutkimuksessa on havaittu, että saksanpaimenkoirilla on kohonnut riski purra ihmisiä verrattuna muihin koiriin. Puremien aiheuttamien vammojen vakavuus, ei kuitenkaan ole keskimääräistä korkeampi saksanpaimenkoirilla.
Koirien kognitiivisia kykyjä mittaavassa tutkimuksessa on havaittu, että saksanpaimenkoirat ovat muita koirarotuja impulsiivisempia eli niillä ei ole niin hyvä itsehillintä. Lisäksi saksanpaimenkoira ymmärtää ihmisen eleitä keskimääräistä huonommin verrattuna muihin koirarotuihin.

Hyvä saksanpaimenkoira on yleiskoira, joka soveltuu monipuolisesti eri käyttötarkoituksiin. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli paimenkoira, joka pystyy puolustamaan laumaa. Nykyisin saksanpaimenkoiria käytetään hyvin vähän paimennukseen. Saksanpaimenkoirien rodunomainen koe kehitettiin, koska haluttiin säilyttää alkuperäiset luonne- ja käyttöominaisuudet rodussa ja kehittää siitä monipuolinen työkoira. Kansainvälinen käyttökoirakoe eli IGP-koe sisältää kolme kohtaa: jäljen, tottelevaisuuden ja suojelun. Suomen Saksanpaimenkoiraliitto on kehittänyt vastaavanlaisen kokeen Suomessa.
Kansalliset kokeet (jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkoe) ja eri pelastuskoirakokeen muodot soveltuvat myös hyvin harrastamiseen saksanpaimenkoiran kanssa.
Käyttö- ja sekalinjaisia saksanpaimenkoiria käytetään Suomessa virkakoirina ja esimerkiksi poliisilla, puolustusvoimilla ja rajavartiolaitoksella on runsaasti saksanpaimenkoiria virkakoirina.


Rodun jalosti dresdeniläinen ratsuväen upseeri Max von Stephanitz vanhoista saksalaisista paimenkoiraroduista, kuten thüringeninpaimenkoirasta ja württemberginpaimenkoirasta. Erään teorian mukaan myös baijerinpaimenkoira, hesseninpaimenkoira, eteläsaksanpaimenkoira ja hannoverinvillapaimenkoira vaikuttivat nykyisen rodun syntyyn. Ensimmäiset saksanpaimenkoirat olivat pitkäkarvaisia, ja niitä oli mukana Hannoverin koiranäyttelyssä 1882. Lyhytkarvainen saksanpaimenkoira esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1889 Berliinissä. Vuonna 1899 Berliinissä perustettiin rotuyhdistys Verein für Deutsche Schäferhunde. Ensimmäinen Saksassa rekisteröity yksilö oli Honrad von Grafraht, joka tunnettiin alun perin nimellä Hektor Linkersheim. Alkuperäiset saksanpaimenkoirat olivat nykyisiä kevytrakenteisempia, minkä lisäksi myös selkälinja on joissakin maissa laskenut rodun kehityshistorian aikana.
Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että saksanpaimenkoiran läheisimmät sukulaisrodut ovat cane toccatore, chinook ja picardienpaimenkoira.
Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat ihastuivat saksanpaimenkoiran ominaisuuksiin ja veivät sodasta palatessaan koiria näytille kotimaahansa. Britit kutsuivat niitä alun perin "ulkomaalaisiksi paimenkoiriksi" (Foreign Sheepdog) ja hieman myöhemmin "elsassinsusikoiriksi" (Alsatian Wolfdog, Alsatian), koska saksalaisviha oli tuolloin yleistä. Venäläiset jalostivat rodusta karumpiin olosuhteisiin paremmin soveltuvan itäeuroopanpaimenkoiran.
Seuraavat alkuperäiset muunnokset ovat jo kuolleet sukupuuttoon:
Eteläsaksanpaimenkoira (Alter Deutscher Schäferhund) oli ulkoisesti brienpaimenkoiran ja pään osalta partacollien näköinen. Sillä oli modernia saksanpaimenkoiraa pidempi ja kapeampi kuono sekä kapeampi rinta. Korvat olivat taittuneet ja keskikokoiset. Rodulla oli kaikista saksanpaimenkoiran muunnoksista pisin karvapeite – laadultaan se oli karkeaa, laineikasta ja tiheää. Otsassa karva muodosti töyhdön ja leuoissa parran.
Hannoverinvillapaimenkoira (Braunschweig) oli alkuperältään hyvin vanha, ja sen kantamuodon uskotaan olleen mahdollisesti sama kuin picardienpaimenkoiralla. Nykyinen schafpoodle on rodun valkoinen muunnos, jota esiintyi alun perin Hannoverissa ja Braunschweigissä.
Karkeakarvainen saksanpaimenkoira erosi nykyisestä saksanpaimenkoirasta lähinnä karhean, tiiviin, jäykän ja nuoramaisen karvapeitteensä sekä leukojen ympärille muodostuneen parran osalta.
Karkea- ja pitkäkarvaista saksanpaimenkoiraa ei tule sekoittaa pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan. Karvapeite oli 5–6 cm pitkä eikä yhtä jäykkä kuin karkeakarvaisella saksanpaimenkoiralla. Raajoissa oli tyypillisesti hapsut ja niiden "housut" ovat pitkät ja tiheät. Tuuheassa hännässä on vähäiset hapsut.
Rodun alkuperämaassa Saksassa saksanpaimenkoiran pentuja rekisteröitiin 2020-luvulla keskimäärin 6000–10000 vuosittain. Isossa-Britanniassa 2020-luvulla niitä rekisteröitiin vuosittain noin 4300–8600. Rekisteröintimäärät ovat olleet laskusuuntaiset. Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 saksanpaimenkoira oli neljänneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Vuonna 2025 Ranskassa pentuja rekisteröitiin yli 5000.
Suomeen ensimmäiset saksanpaimenkoirat tulivat 1910-luvulla viranomaiskäyttöön. Vuosina 1970–1990 rodun rekisteröinnit kasvoivat poikkeuksellisen suuriksi: 90-luvulla rekisteröitiin jopa 3 500 saksanpaimenkoiraa vuosittain. Saksanpaimenkoiran normaalikarvainen muunnos oli vuonna 2025 Suomessa kuudenneksi eniten rekisteröity rotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi saksanpaimenkoiria noin tuhat vuosittain. Jos molemmat karvalaadut laskettaisiin tilastossa yhteen, olisi se peräti toiseksi eniten rekisteröity koirarotu Suomessa kyseisinä vuosina. Yhteensä saksanpaimenkoiria on Suomessa ajan saatossa rekisteröity 108 923 eli enemmän kuin vuoden 2025 tilaston ykkössijaa pitävää labradorinnoutajaa, joita on rekisteröity yhteensä vain 69 710.
Saksanpaimenkoiraliitto on rodun suomalainen rotuyhdistys. Sen tarkoituksena on vaalia rotua, sen terveyttä ja käyttöominaisuuksia.
Oikeutta eläimille julkaisi helmikuussa 2021 kuvamateriaalia Saksanpaimenkoiraliiton koulutustilaisuuksista Paimiossa ja Loviisassa. Videolla koiria koulutetaan väkivaltaisesti: niitä kuristettiin, potkittiin ja lyötiin päähän. Koirilla käytettiin myös piikki- ja sähköpantoja. Kielletyllä sähköpannalla annetaan koiralle kivuliaita sähköshokkeja. Yleisradion mukaan väkivaltainen koulutustapa on yleisesti suojelukoiraharrastajien tiedossa. Kuvamateriaalilla esiintyvät liiton pätevöittämät koirien kouluttajat antavat koirille sähköshokkeja.
Saksanpaimenkoiraliiton mukaan laittomat välineet ja väkivalta eivät ole sallittuja sen alaisessa suojelukoirakoulutuksessa. Yhdistyksen mukaan nämä eivät ole eettisten ohjeiden mukaisia. Liiton mukaan väärinkäytöksiin on puututtava ja niistä on ilmoitettava eteenpäin. Suomen eläintenkouluttajat ry mukaan kivulla tai pelolla kouluttaminen ei ole hyväksyttävää toimintaa.
Oikeutta eläimille on pyytänyt poliisia tutkimaan onko koulutuksissa syyllistytty eläinsuojelurikoksiin. Se on tehnyt tutkintapyynnön Saksanpaimenkoiraliitosta, kahdesta alaosastosta ja viidestätoista henkilöstä. Koulutuksissa käytetystä väkivallasta oli aiemmin ilmoitettu sekä eläinsuojeluvalvonnalle että valvontaeläinlääkärille, jonka mukaan käyttöön ei ole voitu puuttua, koska harrastajat poistavat pannat kaulasta valvontaeläinlääkärin saapuessa.

Rodun keskimääräinen elinikä on vain noin 8 vuotta ja 2 kuukautta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettuja saksanpaimenkoiria. Rodun keskimääräistä elinikää laskevat erilaiset luusto- ja nivelsairaudet sekä tapaturmat. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luusto- ja nivelsairaudet sekä selkäsairaudet. Saksanpaimenkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama, osteokondroosi, atopia, mahalaukunkiertymä ja hemangiosarkooma.
Luusto-ongelmat koskevat erityisesti lonkkia, kyynäriä ja selkää. Rotu kuuluu lonkkanivelien, selän LTV:n ja kyynernivelien osalta Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan. Vain noin 68 %:lla saksanpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 19 %:lla rodun edustajista. Näyttelylinjaisissa saksanpaimenkoirissa esiintyy takaosaltaan ylikulmautuneita koiria.
Välimuotoinen lanne-ristinikama eli LTV on koirilla yleisesti esiintyvä synnynnäinen nikaman epämuodostuma. Tutkimukset kertovat sen altistavan selkäkivulle ja halvausoireille. Lisäksi LTV on yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Saksanpaimenkoirilla välimuotoisten nikamien on todettu edistävän cauda equina -oireyhtymän kehittymistä. Cauda equina -oireyhtymän yleisin syy on degeneratiivinen lannerangan ahtauma, jossa selkäydinkanava ahtautuu viimeisen lannenikaman ja ristiluun välillä. Tilaa näkee usein kutsuttavan vieraskielisesti lumbosakraalistenoosiksi tai vaihtoehtoisesti ahtauman paikkaa kuvaavalla nimellä L7-S1. Ahtauma aiheuttaa painetta hermosäikeisiin ja niiden verenkiertoon, mikä puolestaan johtaa kipuun ja erilaisiin halvausoireisiin.
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosia esiintyy erityisesti suurikokoisilla roduilla. Saksanpaimenkoirilla osteokondroosia esiintyy erityisesti olkanivelessä ja polvinivelissä.
Saksanpaimenkoiralla esiintyy myös erilaisia immuunivasteeseen vaikuttavia sairauksia kuten atoppisia iho-oireita sekä suolistosairauksia. Atopiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia on elinikäinen sairaus, joka on usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä. Saksapaimenkoiraliiton kyselyssä noin 37 %:lla saksanpaimenkoirista oli allergioita.
Saksanpaimenkoiralla on kohonnut alttius sairastua mahalaukunkiertymään. Rodulla on myös keskimääräistä koirarotua suurempi alttius hemangiosarkoomalle eli verisuonikasvaimelle. Saksanpaimenkoiralla hemangiosarkooma esiintyy tyypillisimmin pernassa ihon sijaan.
Silmäsairauksista yleisimpiä ovat keratiitti ja plasmooma. Muita perinnöllisiä sairauksia, joita saksanpaimenkoiralla esiintyy, ovat haiman vajaatoiminta ja perianaalifistelia. Perianaalifisteliassa peräaukon ympärille puhkeaa märkiviä avanteita.

Saksanpaimenkoira on ollut pitkään yksi suosituimmista koiraroduista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyään ongelmaksi on muodostumassa rodun jakautuminen kahtia käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin. Vuosittain Suomessa rekisteröidään noin 1 000 vuosittain. Kannan laajuus on hyvä, mutta jalostuspohja koirien suuresta määrästä huolimatta suhteellisen kapea. Sukusiitosaste on ollut sukutauluista tarkasteltuna alle kaksi prosenttia keskimäärin, kun tarkastellaan neljästä kahdeksaan sukupolvea taaksepäin.
Kuitenkin saksanpaimenkoira on keskimääräistä rotukoiraa hieman sisäsiittoisempi. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua geenitutkimuksissa. Saksanpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 29 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää elinvoimaa.